Liinun eka agikoulutus

Liinu oli viikonloppuna elämänsä ekassa agikoulutuksessa. Mulla oli jännät fiilikset sinne mennä, koska oon tähän asti kaikki koulutukset käyny Ransun kanssa ja Liinun kanssa treenannu omin päin. Ensinnäkin että vien sen taidot tai taitamattomuuden muiden nähtäväksi mutta sekin että meen tekemään ratareeniä jota en oo itse päässyt suunnittelemaan. Ransun kanssahan se ei ole mikään juttu, sitähän kisat on joka kerta ja eri koulutuksia on takana jo jonkinmoinen liuta. Vaikeinta itselle olikin älytä että mä meen Liinun kanssa, ja se ei ole Ransu eikä osaa kaikkea sitä mitä Ransu osaa. Rata koostui onneksi lähinnä hypyistä ja putkesta, joten meidän tarvitsi jättää välistä vain kepit ja A-este.

Kouluttaja oli muistaakseni Elina Rönnholm, joka ensin puhui meille ajatuksistaan treeneistä ja muusta. Ajatukset kohtasi omieni kanssa, joten tuli kiva fiilis mennä sinne. Nykyään kun tuntuu että omat vaatimukset on aika korkealla, ja itsellä aika selvänä ne jutut mihin lähtee mukaan ja mihin ei niinkään välttämättä, niin sitten jos heti tulee tunne ettei tuon kouluttajan kanssa oikein ajatukset synkkaa, se on sit vähän ikävää. Noh, nyt ei ollut sitä.

Radan alussa oli tarkoitus harjoitella sivuirtoamista. Me ei olla Liinun kanssa sitä tehty ikinä. Taas tuli heti mieleen, että Ransu osaa tuon tai ainakin sen pitäis osata, mutta Liinun kanssa opetellaan uutta juttua. No typyhän oli oikein pätevä, mihinpä muualle se nyt menis kun namialustalle vaikka mä olisin missä. Muutama toisto ja sitten rataa eteenpäin. Mietin palkkaamispaikkoja ja seuraava harjoiteltava juttu oli se, ettei aina niiden hyppyjen yli tarvi tehdä jotain mielettömiä loikkia vaan joskus voi joutua kääntymään jyrkemminkin hypyn jälkeen. Palkkaamalla tiettyyn paikkaan tätä vahvistettiin ja saatiin Liinu tekemään haluttu asia. Mentiin sitten nelosesteeltä muistaakseni kymppiesteelle ratapätkä. Linkitän sen sitten vaikka omaan postaukseensa, kun mun pitäis se editoida pidemmästä videopätkästä, kamerassa ei ole akkua ja tällä hetkellä ei ole mitään käsitystä missä laturi... Liinulla oli ihan hyvä vauhti ja lähti hyvin ohjaukseen mukaan. Tämän pätkän jälkeen pidettiin tauko.

Toisella pätkällä harjoiteltiin niistämistä. Antin mielestä me ollaan tehty sitä joskus ennenkin mutta mun mielestä ei. No kuitenkin ekalla kerralla onnistuin palkkaamaan vähän huonoon paikkaan ja oli tosi hyvä että koutsi simputti mulle että minne se koira kannattaa palkata. Liinu sai kehuja ja minäkin siitä että kuuntelen mitä sanotaan ja oon vastaanottavainen. Niistot sujui sitten hyvin ja ei vitsi miten hienosti Liinu kääntyi! Ei sitten siinä otettu toiselta puolelta (eli mun mielestä Liinun heikommalta puolelta) mutta se treenataan sitten omalla ajalla. Pikkulikka meni kyllä aivan siivekettä nuollen. Rimat taisi olla 20cm että onhan se sitten medikorkeudella vähän eri mutta aivan uskomattoman hienosti kääntyi ja taipui. Liinun eduksi on sanottava että mä luulen ettei Ransukaan taivu yhtä hyvin vaikka sille annettais suhteessa yhtä matala este. Onhan se tosin 10cm pidempiselkäinen koirakin ja pidempi askel. Toisin sanoen mä voin tulevaisuudessa miettiä ihan eri vaihtoehtoja siivekkeiden kiertämiseen kuin Ransun kanssa. Ransulle useimmiten helpoin ja nopein on valita mahdollisimman suoraan hyppääminen ja kiertäminen kauemman siivekkeen takaa, ellei sitten saa seuraavalle esteelle erityisen huonoa kulmaa. Katsotaan miten sitten kun rimat on 40cm mutta luulisin että Liinun kanssa onnistuu pyöritykset paremmin kun se on pienempi koira.

Seuraavaksi sitten päällejuoksua ja eihän mulla meinannu tulla siitä mitään. Käsittämätöntä miten huonosti ohjasin. Tai oikeastaan, en mielestäni sikäli huonosti, että Ransu olis kyllä osannut sen lukea... Noh, Liinupa ei, sen kanssa ei yhteistyö ole samalla tasolla kuin Ransun kanssa. Ransu luottaa mun ohjaamiseen ja tietää mitä tarkoitan vaikka ohjaisin epätarkemmin ja vähän väärin ajoitetusti. Liinu ei tässä vaiheessa anna ajoitusvirheitä anteeksi vaan tekee kirjaimellisesti niin hyvin tai huonosti kuin minäkin. Saa luvan oppia sekin aikanaan ettei ohjaaja voi olla aina prikulleen samanlainen mutta nyt tietysti alussa olis hyvä kun osais itekin olla selkeämpi. Sitten kun piti vielä yhdistää takaakierto, päällejuoksu ja niisto niin huh siinä meinas olla jo tekemistä. Liinu kun ei ole mikään hitain koira aina... Se lähtee tosi hyvin takaakierrolle ja ylipäänsä ohjaukseen, mun pitäis nyt vaan olla selkeä ja sitten kun huomaan että koira alkaa ymmärtää mitä tarkoitan niin sitten vasta luottaa siihen että sekin tekee osansa. Nyt ehkä luotan liikaa koska Ransun kanssa voin luottaa... Tässä päästäänkin siihen, mistä Riikka on sanonut ja mistä tuo kouluttajakin sanoi, että on rikkaus kun on kaksi erilaista koiraa ja saa itse kehittyä ohjaajana. Ja mä tykkään että saan uusia haasteita. On tuo medi vaan oikeasti aika erilainen kuin maksi, vaikka siis meneekin matalia esteitä.

Meidän treeni loppui siihen ja saatiin kehuja taitavasta koirasta ja mukavan oloisesta sellaisesta. Mulle yks voitto oli myös se, että Liinu teki vieraassa paikassa rataa niinkin hyvin, välittämättä vieraista ihmisistä ja koirista. Se oli kiinnostunut minusta. Ekan kerran musta tuntui että meillä oli pilkahdus sellaista "me"-henkeä mukana. Tähän asti on vaan tuntunut että me vaan tehdään näitä juttuja yhdessä, eikä niinkään yhteen. Nyt oli ensimmäinen aavistuksen poikanen siitä, että se yhteistyö alkaa muodostua :)

Oli muuten ihana lauantai-aamuna kun hain koirat hoidosta, kun Liinu antoi mulle halauksen. Ne oli Ransun kanssa perjantai-aamusta lauantai-aamuun hoidossa Kannuksessa. Ransu tapansa mukaan sekosi kun näki minut ja tiesi että jes mamma tuli hakemaan kotiin. Liinu osoitti vasta sitten autossa että mamma mä tykkään susta ja kiva kun tulit :') Se nousi mun hartioita vasten, painautui lähelle ja nuoli naamaa. Ei ole muuten kovin Liinun tapaista, se on jotenkin niin itsenäinen, nyt ihan tuntui kun se olis näyttänyt tunteita <3 Mäkin kiedoin siinä takaluukulla kädet sen ympärille ja siinä tuntui myös että joku meidän välillä liikahti :') Ihana pikkulikka. Ransu nyt on aina niin onnessaan ja riehuu kun on jälleennäkeminen. Kumpikin sai kehuja hoitajatytöiltä, että ovat niin mukavia ja iloisia koiria. Ransukin oli ollut tosi reipas ja tytöt sanoi ettei ne olis kyllä uskoneet mun puheita että Ransu on muka vieraita kohtaan vähän pidättyväinen. Oli kuulemma ollut aina iloinen kun oli mennyt häkille ja siinä kun juteltiinkin niin se meni niiden tyttöjen viereen rapsuteltavaksi.

Back to treeneihin. Ajeltiin Mustasaaresta kotiin ja päätettiin poiketa hallilla treenaamassa vielä keppejä ettei tarvi sunnuntaina lähteä sen takia hallille kun on muutenkin päivä täynnä ohjelmaa. Viritettiin verkot ja kun kamera oli kerta mukana niin otettiin keppivideota. Tässäpä sitten niitä pätkiä. Yhden jo laitoinkin faceen. Liinu haki hienosti kepit ja sille ei ole paljon väliä missä mä olen silloin kun pujottelee, sama vauhti sillä on kuitenkin. Aavistuksen huomasi että oli jo väsynyt siitä että oli ollut hoidossa, sitten lauantai-iltana koulutus ja yli 250km autossa (meno-paluu) ja sen jälkeen vielä hallilla keppejä. Oli kuitenkin tosi mielissään hallille menosta ja teki innolla. Väitän, että Ransu ei olis jaksanut tsempata niin montaa toistoa yhtä hyvin. Harjoiteltiin eri kulmia molemmin puolin ja onhan se tyttö pätevä. Otettiin hyppykin mukaan suoraan keppien eteen eli suorasta kulmasta kepeille hypyn takaa. Keppien jälkeen palkka alustalta. Ensin ei hoksannut että kepeille voi mennä hypyn jälkeenkin mutta eikun uusiksi ja onnistui. Tein ekat takanaleikkaukset kepeillä. Ensimmäisen tein liian lähellä ja ihan oikein Liinu kääntyi kepeiltä pois just sinne minne sen olis takanaleikkauksella pitänytkin kääntyä. Ohjaaja skarppasi ja ajoitti oikein ja sitten onnistui. Ei muutosta vauhdissa kepeillä kun leikkasin. Olin tosi tyytyväinen keppeihin! Hypyllä otin sitten päällejuoksua kun en voinut uskoa että se olis meille muka niin vaikeaa ja eihän se ollutkaan.

Keppivideot

 

 

Tulipas kyllä oltua autossa viikonloppuna... puolentoista vuorokauden aikana perjantain ja lauantain aikana tuli varmaan yli 1300km ajettua, tosin siihenhän mahtui se Tampereen Ikean reissu, joka tehtiin kahdestaan Antin kanssa ja joka ei liittynyt koirajuttuihin mitenkään. Alkoi jo tuntua vähän tylsältä istua napottaa taas autossa ja edessä monta sataa kilsaa...

Ransulla kävi hieroja viime viikolla, ja Minna tuumasi että on melko selvää että jossain - mahdollisesti selässä - on jotain kireyttä kun ei koira kerran kulje kisoissa eikä halua leikkiä takaa-ajoleikkejä Liinun kanssa. Ei siis halua revitellä ja kunnolla venyttää askelta. Selän pitkät lihaksethan ne olikin sitten kireät. Muuten Ransu oli ok. Tästä opin sen, että se hierotaan tästä lähtien ennen kisoja eikä kisojen jälkeen, koska kahdet kisat meni vauhdillisesti pipariksi siksi ettei koira ole kunnossa. Toivon todella ettei Liinu ole yhtä herkästi itseään jumiin vetävää tyyppiä. Minna epäili syyksi liukkaita kelejä ja kertoi monien sellaistenkin koirien olleen nyt jumissa, jotka ei tavallisesti ole. Minna naureskelikin että Ransu on monipuolinen koira kun sillä on aina eri paikka jumissa - käyttää siis kroppaansa monipuolisesti. Kysyin muutenkin lihaskunnosta ja olisko nyt jotain erityistä kohtaa jota kannattais treenata, mutta kuulemma hyvin tasapainoinen lihaksisto Ransulla nyt on. Vähän tuumasi vain että takareisissä oli viime talvena enempi lihasta, mutta mehän oltiinkin vuosi sitten päästy hankitreeniin jo tähän aikaan. Nyt on muutenkin oltu vähän vähänpuoleisella liikunnalla joten eipä ihme jos on vähän tullut eroa etu- ja takapäähän. Mieluummin kuitenkin mun mielestä noin päin, että etupää pysyy vahvana.

Niinpä käytiinkin sitten eilen reippaan 10km lenkki vanhoilla kotikonnuilla. Ransu tunnisti maastot heti. Oltiin mummulassa ja mentiin Villenjärvelle, jossa Ransu on 3 vuotta lenkkeillyt. Se tunnisti heti paikat ja tiesi mihin mennään ja oli innoissaan. Varsinkin kun sitten tultiin sinne missä ennen asuttiin ja lähdettiin sieltä kävelemään takaisin mummulaan, niin se aivan kuin luuli että nyt tultiin kotiin! Onko tuo nyt ihme, 3 vuotta asui siellä ja nyt on 4kk aikana muutettu kahdesti. Ei ole selvästikään kotiutunut vielä tänne. Kyllä me sen verran tuolla päin noita maastoja ehdittiin hinkata, toisin kuin täällä on jäänyt loppujen lopuksi aika vähälle eri paikoissa kulkeminen kun on niin pimeää koko ajan. Tulipahan sitten monipuolinen lenkki, vähän hihnakävelyä, metsässä liikkumista, metsäautotie ja vielä pellolla kahlaamista. Lunta olis saanut olla vähän enemmän niin olis tullut jo pikkuisen hankitreeniä, nyt oli niin vähän ettei se ollut oikein edes totuttelua. Tosin meillä kotona ei ole senkään vertaa lunta.

Semmoistapa tänne, ensi vuoden koulutuksia ja kisoja on suunniteltu, laitettu kotia kuntoon ja kohta alkais olla muuttojutut takana. Onneksi mulla on nyt pitkästi lomaa.