Toisen lopetus on toisen aloitus

Ransun kisakausi saatettiin eilen päätökseen Jyväskylässä. Kaksi starttia agilityradoilla. Ekalta radalta nolla, ja luulin että saatiin LUVA kun Ransu meni kuitenkin ihan jees. Pettymys olikin aikamoinen kun tuloslistalta luin että meillä oli pari sekuntia yliaikaa. Mietin jo että jos se oli luva niin meillähän olis mahdollisuus nousta kolmosiin vielä tänään… Turhaa mietin ja sain pettyä. Niinpä asenne toiselle radalle oli sellainen että just joo mä en jaksa edes yrittää. Sitä paitsi se toka rata oli mielettömän helppo kakkosluokan radaksi, ei melkein mitään muuta kuin suoraa huutoa eteenpäin. Tuumin etukäteen, että se on sellainen rata jossa vaan katsotaan kenen koira on nopein ja ettei siinä skabassa ole schapelle jakoa. Noh, ihan niin se ei kuiteskaan ollutkaan vaan tuloksia tuli yllättävän vähän. Eli jos minä perkule olisin lähtenyt kunnon fiiliksellä radalle niin siellä olis todellakin ollut schapepojalle jakoa!

Eka radasta voisin sanoa, että se oli kaiken kaikkiaan aika hyvä rata. Ohjaussuunnitelmat muuttui parissakin kohdassa takaaleikkauksiksi, ensin hypyllä valssin sijaan ja sitten ennen keinua persjätön sijaan. Ransu teki hienon puomin, se katseli sivulle tuomaria sen näköisenä että ootkos sinä nyt se joka mut palkkaa? Kepitkin oli eka radalla ihan hyvät vauhdiltaan. Meinattiin vaan ottaa kielto yhdeltä putkelta, kun Ransu ajautui sivuun putken suulta. Ei kuitenkaan onneksi ohi vaan sain sen lujasti käskyttämällä putkeen. Siinä vaiheessa näytti että pojalla oli keskittyminen hetken aikaa jossain muualla. Siellä me tuhrattiin useampi sekunti ja luultavasti menetettiin meidän mahdollisuudet päästä ihanneaikaan. Eihän se mitään tykitystä se rata ollut siihenkään asti – eikä sen jälkeen – mutta olis se aika silti riittänyt.

Toinen rata oli tosiaan sellaista suoraviivaista menoa, joka olis kyllä sinänsä sopinut meille että jos koiralla on meno päällä niin senkus antaa mennä ja yrittää itse pysyä mukana. Mä tein ehkä vähän vääränlaisen suunnitelman alun ohjaamiseen, jossa hypyt oli 90 asteen kulmassa toisiaan kohti. Ehkä mua jotenkin turhautti ja oli luovuttajafiilis rataantutustumisessa sen eka radan yliajan takia. Jätin Ransun viistosti lähtöön ja ajattelin mennä sen ottamaan sieltä toka hypyn jälkeen vastaan. Hommassa kävi kuitenkin niin, että Ransu hiippaili mun perään ihan siihen ykköshypyn taakse, ja oli vieläpä kylki siihen hyppyyn päin. Olis pitänyt edes sen verran älytä että muuttaa sen alun ohjaussuunnitelmaa siinä, mutta ei, kun pitää yrittää ottaa koira kuten aluksi suunnittelin. Bad bad bad. Eihän se Ransu ollut sinne eka hyppyyn päinkään ja totta kai se tuli siitä ohi. Mä tiesin että turhaa korjata ja jatkoin vaan sitten rataa. Rata menikin pitkästi ihan ok, kunnes sarjaesteellä teki valtavan kaarroksen ja tuli B-hypystä ohi (sarjiksessa oli vaan A ja B) mutta en jäänyt sitäkään korjailemaan. Syynkin tuohon käytökseen tiedän: sarjahyppyä ennen oli A-este josta tultiin vauhdilla. Sitten sarjaesteen ekassa hypyssä oli tuplarima ja Ransu luki sen ihan selvästi okseriksi, se nimittäin pamautti siihen väliin sellaisen hypyn että sillä oltais kyllä menty 50-senttiä korkean pituudenkin yli kaks kertaa. Katsoin vaan itse valssatessani että mitä helkuttia se tuonne asti lentää! No eihän se maksikoira sieltä niin vaan käänny vaan meni pitkäksi. Jos olis ollut puhdas rata alla niin olisin varmaan karjunut kun heikkopäinen Ransua hyppäämään sen hypyn mutta nyt kun näin ettei se siihen näytä itse taipuvan niin antaa mennä ohi ja eikun pituudelle. Pituudelta sitten alkoi loppusuora ja vaikka vois ajatella että siinä olis ohjaajalla kiire niin ei ollut. Tulihan se Ransu ihan ok siellä perässä mutta ei mulla mitään hätää ollu.

Niinpä sekin rata oli sitten muuten hyvä, mutta tuo yksi pitkä kaarros joka johti esteen ohitukseen ja sitten tietysti se mun moka alussa valita ihan väärä ohjaus. Varsinkin se etten edes älynnyt muuttaa suunnitelmaa vaikka näin miten koira seisoo esteen vieressä eikä suinkaan sitä kohti vaan esteen suuntaisesti mua katsoen. Antti yritti lohduttaa, että on meillä nyt sikäli mennyt parempaan suuntaan kisaaminen, että onnistutaan tekemään niitä virheettömiä ratoja. Päästäis vaan vielä niihin aikoihin niin hyvä olis.

Mä siinä sitten pohdiskelin, että miksi Ransu on nyt Pietarsaaressa ja tuolla Jyväskylässä ollut vähän hitaalla tuulella. Ei ole ollut sellaista draivia siinä menossa, vaikka radalle on yrittänytkin varastaa. Ja näkeehän sen suoritusajoistakin. Meillä oli tavoitteena tehdä hyvät kontaktit ja hyvät kepit näissä kisoissa. Hetken jo elättelin toiveita että olishan se makea nousta kolmosiin… eikä se todellakaan olis ollut edes mahdotonta. Se on mun mielestä hypännyt hyvin, ja kuten toi ”okserihyppy” todisti niin ei se ilmeisesti hyppääminen tuotakaan ongelmia. Kepit oli toka radalla hitaat, mutta eka radalla hyvät. Lenkeillä ei peitsata ja kotona venytellään ihan normaaliin tapaan. Siis en oikein keksi, että mistä kohden se olis pahasti jumissakaan. Minnahan sen ylihuomenna kertoo kun tulee hieromaan Ransun. Joten selitys lienee sitten jotain treenaamisen ja kisaamisen intensiivisyyteen liittyvää. Vaikka ei monen mittapuulla olla treenattu paljoa, eikä kisattukaan, mutta on nyt silti ollut useammat kisat lyhyellä ajalla ja välissä on käyty tekemässä treeniä. Treeneissähän sillä on motivaatio nyt ollut korkeammalla kuin kisoissa Vöyrin jälkeen. Päätin siis että Ransu jää nyt agilitysta tauolle seuraaviin kisoihin asti, jotka on helmikuun loppupuolella. Ei treenata, ei kisata. Nyt keskitytään Liinuun.

Liinu sai eilen kisoissa lämppäesteillä pienen treenin. Lähinnä hyppyjä siis, muutama kerta rengasta. Renkaan kanssa oli sellainen juttu, ettei se meinannut osata hakeutua hypyiltä renkaalle, kun se odotti multa palkkaa kädestä hyppyjen jälkeen. Yksittäisenä esteenä outo rengas ei ollut mikään ongelma. Olipas pikkulikka kyllä taitava :) Saattaa olla, että viivyttiin vähän kauan niillä lämppäesteillä ja joku kolmosluokkaan kisaamaan tuleva oli varmaan aika tyytyväinen kun ymmärrettiin lopettaa… Liinulle tekee vaan niin tosi hyvää olla noilla kisapaikoilla hälinässä ja tehdä häiriössä juttuja ja samalla myös aina vähän erinäköisillä esteillä. Mun kanssa kun se treenaa aina niin häiriöttömästi. Hienosti se kyllä teki silti ja malttoi keskittyä minuun, vaikka välillä meinasi meillä kummallakin mennä vähän sähläyksen puolelle.

Tänään Liinu sai omaa treeniaikaa KiltAreenalla, kun treenasin vain sen kanssa. Toisella puolella hallia oli taas esteitä ja kehiteltiin niistä sopivaa treeniä. Keppejä otettiin ihan yksistään, hakeminen oli parantunut viime kerrasta ihan huomattavasti! Vauhti oli edelleen oikein hyvä, mutta nyt kepeille hakeutuminenkin tapahtui hienosti. Pari kertaa yritin vähän liian kaukaa kun kai jotenkin elin siellä Ransun keppitreeneissä ja kaukaa lähettämisessä. Noin 2-3m päästä onnistui hyvin. Eli edistystä on tapahtunut! :)

Kepittelyjen jälkeen tehtiin ratapätkää. Enimmillään siinä oli 8 estettä; putki, muuri, rengas ja hyppyjä. Juu, aivan oikein, muuri. Tänään tutustuttiin muuriin, kun se sattui olemaan radalla. Liinu ei ollut uudesta esteestä moksiskaan, vaan hyppäsi reippaasti yli palkalle. Se tuntui oikein itse hakeutuvan muurille kun näki että palkka laitettiin odottamaan toiselle puolen. Ratapätkässä oli ensin yksi hyppy, muuri, putki ja rengas, jonka jälkeen tuli palkka. Liinulla oli huima vauhti. Sitten otin mukaan neljä muutakin hyppyä, joiden taakse jätin Liinun, teetin takaakierron ja yritin ennättää itse vielä valssatakin. Tiukkaa teki sen ehtimisen kanssa… Liinulla oli hyvä haku seuraavalle esteelle, ja toki me otettiin tuota pätkää jokunen kerta että saattoihan olla, että alkoi jo muistaa seuraavan jutun. Nyt kuitenkin rimat oli kaikki eri korkeudella, sen lisäksi oli minimuuri ja mini/medi-rengas joten ihan tyytyväinen olen kun vain yksi rima putosi ja kerran tippui muurin palikka kun oli vähän liikaa vauhtia. Ottaen siis huomioon, miten viime treeneissä tuntui olevan hankalaa hahmottaa eri hyppykorkeuksia. Liinu oli kyllä upea koira ja teki sellaista vauhtia sitä rataa, että mä oon sen kanssa vielä joskus pulassa, kun mä en meinaa nytkään ehtiä tehdä kaikkea tarvittavaa. Ransu-moodi on sanotaanko pikkuisen erilainen kuin Liinu-moodi…

Lopuksi vielä A-estettä, hihnassa ja kerran ilman hihnaa, joka päättyi siihen että Liinu loikkasi alasmenokontaktin yli :D Joten otettiin kiltisti hihna takaisin ja muistutettiin että miten se taas olikaan. Likalla meinaa tuota vauhtia ja liitoa olla liikaakin että malttais kaikki tehdä kunnolla loppuun asti. Pitäkäämme siis vielä hihna A-treeneissä käytössä. A:n alle lisättiin nyt kuitenkin lyhyt putki kaarelle, että tuleepahan sekin tutuksi vaikkei ne putkensuut vielä olleetkaan houkuttelevasti. Eli mistään putki-A-erottelusta ei ollut kyse.

Olin niin tyytyväinen treeneihin että <3 On mulla vaan taitava ja mainio tyttökoila. Innolla odotan meidän tulevia treenejä, kun saan keskittyä ihan vaan Liinuun ja meidän yhteistyön hiomiseen ja taitojen opetteluun. Sen vaan voin kyllä sanoa jo nyt tämän päiväistenkin treenien perusteella (ja on se nähty jo muutama kerta ennenkin kun on useampaa estettä tehty), että tuun saamaan juosta ja tehdä asioita nopeammin kuin mihin oon tottunut Ransun kanssa. Mutta sehän on vaan hyvä, sitä näkyy saavan mitä tilaa :)