Eikä edes joka kerta. Eikä kaikessa voi olla hyvä, ainakaan ekalla kerralla... Oltiin siis mätsärissä ja jäätiin urosten sarjassa jaetulle jumbosijalle. Hmh, emännän syytähän se on sikäli ettei ole vienyt aiemmin mihinkään vastaavaan, että olis tottunut siihen mitä pitää tehdä, ja ettei nytkään ollut osannut opettaa seisomaan paikallaan. Kehässä juokseminen meni ihan hyvin, mutta kun pysähdyimme niin Ransu alkoi hyppiä mun päälle aivan hysteerisenä. Saatiin sininen ruusuke (arvatenkin) ja sinisten kehässä jossa oli 5 koiraa, emme päässeet kolmen parhaan joukkoon. Seisominen tuotti vaikeuksia, olimme oikeanpuoleinen koirakko ja Ransun olis koko ajan pitäny saada kääntyä toisinpäin, joten ei ollut mikään yllätys kun tuomari sinistä ruusuketta tuodessaan sanoi että "vielä kun vähän rauhotutaan niin ihan hyvä". Joopa joo... Noh, katsotaan josko me muistettais 12.9. mätsäri Kalajoella, tuo oli loppujen lopuksi ihan hauskaa hommaa vaikkei me pärjätykkään kaksisesti. Ehkä, siis ehkä - kun se minusta riippuu - olemme ens kerralla paremmin valmistautuneita. Agilityhan se onkin se "meidän juttu" johon panostetaan, ja siinä me ollaan mun mielestä ihan hyvällä mallilla kuitenkin.
Koiria oli paikalla aika runsaasti, varsinkin pentujen määrä yllätti mut täysin. Ransukin oli vain vaivaiset 3 viikkoa yli vuoden eli pentuluokan rajan. Ihmeen hyvin se rauhottui siellä, kun löydettiin mukava paikka nurmikolta, jossa istua ja katsella menoa. On niin ihana kun Ransu ei siellä hauku, piippaa eikä muutenkaan pidä jatkuvasti ääntä itsestään kuten useat muut teki.
Illalla sitten rentouttava lenkki, ja huomenna poimimaan autiosta mummulasta, siis minun mummulasta, viinimarjoja ja vadelmia. Nams.
Koiria oli paikalla aika runsaasti, varsinkin pentujen määrä yllätti mut täysin. Ransukin oli vain vaivaiset 3 viikkoa yli vuoden eli pentuluokan rajan. Ihmeen hyvin se rauhottui siellä, kun löydettiin mukava paikka nurmikolta, jossa istua ja katsella menoa. On niin ihana kun Ransu ei siellä hauku, piippaa eikä muutenkaan pidä jatkuvasti ääntä itsestään kuten useat muut teki.
Illalla sitten rentouttava lenkki, ja huomenna poimimaan autiosta mummulasta, siis minun mummulasta, viinimarjoja ja vadelmia. Nams.
Moikka! Kannattaa vaan ottaa noita seisomisharjoituksia kotona makupalan kanssa ja pidentää pikkuhiljaa väliä :). Mä ainakin annan Lucalle käskyn "seiso", asettelen sen jalat, jos ne ei asetu itestään paikoilleen ja pidän namipalaa nenän edessä. Tällä hetkellä se onnistuu jo melkein 10 sek. seisomaan paikallaan.
VastaaPoista