Tai oikeastaan vasta huomenna. Käytiin ekan kerran katsomassa Ransua 30.8. Sellainen pikkuinen pöppiäinen, rauhallisen ja kiltin oloinen pentu, joka mun syliin päästyään nuoli mun kättä. Lattialla viipotti häntä heiluen menemään. Pentukuume oli varmaan vähintään 45 asteessa, kun sellainen söpöläinen saatiin varattua meille. Oli ihana nähdä oma tuleva koiransa, olihan sitä 5 viikkoa jo tiiviisti lukenut pentueen kuulumisia. Seita ei luonnollisestikaan ilahtunut meidän vierailusta, mutta toivottavasti se oli silti edes vähän tyytyväinen että yksi lapsi sai taas kodin :)
Kävin lukemassa Luca-veljen blogista tämän pörhistelyistä koirapuistossa. Onpas siellä velipoika ollut taas tomerana. Eilen kyllä Ransukin yllätti vähän minua, agilitykentällä. Tultiin nimittäin taas kävellen kentälle, ja mun piti tuoda se estevaraston seinään kiinni siksi aikaa kun rakennettiin rata ja käytiin se ilman koiria läpi. Se kitisi siellä, ilmeisesti alkaa pikku hiljaa kuumua kentälle tulemisesta, rauhoittuminenkin kestää vähän aikaa, ettei me yleensä olla ryntäämässä ensimmäisenä rataa suorittamaan. Noh, kentälle tuli belgianpaimenkoirauros joka rähähti varaston toisella puolella olleelle australianpaimenkoiralle, joka antoi takaisin. Olin aivan äimänä kun Ransunkin piti haukkua varaston toiselta puolelta vaikkei se edes nähnyt mitä toisella puolen tapahtui :O Minä komensin sitä ja mietin samalla kun se katsoi minua, että haukkuiko se saadakseen multa edes jotain huomiota, vai osallistuiko se vain jollain tavalla poikien välikohtaukseen. Kentällä taitavat kaikki tai ainakin suurin osa olla uroksia, joten eihän tuo mikään ihme sinänsä ole.
Rata meni sitten ihan hyvin, ilman koiraa ohjasin sen kuivaharjoitellessani ohjaajan mukaan oikein ja hyvin, mutta koiran kanssa tein virheitä. Kuulemma koira hakeutuu esteille hyvin, esim. putkeen vaikkei putken suu ollut suoraan tarjolla, ja lukee ohjaajaa hyvin ja halukkaasti. Siitäpä tulikin taas tunne, että Ransu osaa, ja jos se sais mennä radan jonkun sellaisen ohjaamana, jolla on ohjaus paremmin hallussa kuin minulla, se menis sen puhtaasti. Mutta koska minä ohjaan sitä välillä huonosti, niin se tekee sitten virheitä. Se vain menee sinne minne sen lähetän tai minne sen annan mennä :P Tää on nyt taas tätä samaa virttä, jolla ei pitäis päätänsä liikaa vaivata. Ehkä minäkin opin vielä tässä pikku hiljaa, mutta Ransun ansioksi on sanottava aivan mielettömän huima kehitys viimeisen kuukauden aikana!
Kävin lukemassa Luca-veljen blogista tämän pörhistelyistä koirapuistossa. Onpas siellä velipoika ollut taas tomerana. Eilen kyllä Ransukin yllätti vähän minua, agilitykentällä. Tultiin nimittäin taas kävellen kentälle, ja mun piti tuoda se estevaraston seinään kiinni siksi aikaa kun rakennettiin rata ja käytiin se ilman koiria läpi. Se kitisi siellä, ilmeisesti alkaa pikku hiljaa kuumua kentälle tulemisesta, rauhoittuminenkin kestää vähän aikaa, ettei me yleensä olla ryntäämässä ensimmäisenä rataa suorittamaan. Noh, kentälle tuli belgianpaimenkoirauros joka rähähti varaston toisella puolella olleelle australianpaimenkoiralle, joka antoi takaisin. Olin aivan äimänä kun Ransunkin piti haukkua varaston toiselta puolelta vaikkei se edes nähnyt mitä toisella puolen tapahtui :O Minä komensin sitä ja mietin samalla kun se katsoi minua, että haukkuiko se saadakseen multa edes jotain huomiota, vai osallistuiko se vain jollain tavalla poikien välikohtaukseen. Kentällä taitavat kaikki tai ainakin suurin osa olla uroksia, joten eihän tuo mikään ihme sinänsä ole.
Rata meni sitten ihan hyvin, ilman koiraa ohjasin sen kuivaharjoitellessani ohjaajan mukaan oikein ja hyvin, mutta koiran kanssa tein virheitä. Kuulemma koira hakeutuu esteille hyvin, esim. putkeen vaikkei putken suu ollut suoraan tarjolla, ja lukee ohjaajaa hyvin ja halukkaasti. Siitäpä tulikin taas tunne, että Ransu osaa, ja jos se sais mennä radan jonkun sellaisen ohjaamana, jolla on ohjaus paremmin hallussa kuin minulla, se menis sen puhtaasti. Mutta koska minä ohjaan sitä välillä huonosti, niin se tekee sitten virheitä. Se vain menee sinne minne sen lähetän tai minne sen annan mennä :P Tää on nyt taas tätä samaa virttä, jolla ei pitäis päätänsä liikaa vaivata. Ehkä minäkin opin vielä tässä pikku hiljaa, mutta Ransun ansioksi on sanottava aivan mielettömän huima kehitys viimeisen kuukauden aikana!
P.S. Lisäsin muutaman videon YouTubeen, linkit videoihin tuossa sivulla, "Ransun videot". Käykääpä katsomassa, siellä on vanhempia ja uudempia, uusin on agilityradalta keskiviikolta, kun meillä meni ihan mukavasti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti