Eilen oli agilityn jatkokurssin päätöskerta. Meillä oli mielenkiintoinen rata, jossa oli jo jopa 15 estettä. Minusta pöytä on hauska este, sain tosin kuulla että se on nykyään todella harvinainen kisoissa. Höh! Pöytä meni radalla hienosti, koko rata meni aika hienosti, sain taas kylmää kyytiä mitä seuraa siitä kun ei muista varsinkin hyppyjen jälkeen ottaa koiraa haltuun esteeltä. Siitä hyvästä pari kohtaa otettiin uusiksi, mutta muuten meni hyvin. Pystyin jopa muuttamaan alkuperäistä ohjaussuunnitelmaa, ja tekemään takanaleikkauksen! Ajattelin rataan tutustuessani että se olis tilanteeseen paras ratkaisu, mutta ettei Ransu välttämättä kestä sitä. Harjoteltiin sitten erikseen ennen rataa kiertämistä, välistä vetämistä, irtoamista - ja takaaleikkausta. Joka sujui sen verran hyvin että uskalsin kokeilla sitä radallakin. Hieno kohtahan se oli, takaaleikkauksen jälkeen pöydälle, eikä Ransu edes hypännyt yli ja malttoi hienosti odottaa pöydällä. Loppurata olikin meille ihan piece of nakki keinuineen kaikkineen. Sanoin ryhmänohjaajallemme, ettei tässä kurssissa ole muuta vikaa kuin se että se oli aivan liian lyhyt. Noh, syyskuu pidetään vähän hiljaiseloa agilitysta (ans kattoa vaan niin kerta viikossa ainakin pitää päästä kentälle...) ja aloitetaan Ykassa jatkokurssi (mitä väliä vaikka käy useemmanki..?) lokakuun alkupuolella.
Mä välillä noiden treenien jälkeen käyn tekemässä loppuverryttelyt ihan kävelylenkillä, mutta eilen sitte verryteltiin jalkapalloa pelaamalla kaikki kolme. Ransu on liian hyvä jalkapallossa, mutta se ei tietenkään johdu meidän hitaudesta vaan siitä että Ransu kuljettaa palloa suussa! Yritin löytää mahdollisimman ison jalkapallon ettei se mahtuis sen suuhun, mutta *piip* se mahtuu silti! Ja kun se kääntyy niin paljon nopeammin kuin mitä minä pystyn kahdella jalalla hoippumaan. Verryttelyjen jälkeen sitten lähdettiin Kannukseen.
Isäntä se sitten lähti kalastamaan ja viipyy monta päivää Oulujärvellä. Mä olen ihan yksin kissojen kanssa kotona, vein siis Ransun eilen Kannukseen maatalousopiston koirahoitolaan ja haen sen takaisin torstai-iltana. Mulla on pitkä työmatka, tämän hetkiselle työmaalle 50km, joten päivälle kertyy pituutta. Se ei ole ongelma silloin kun Antti oli lomalla tai vaikka hän olis töissäkin koska päivällä pystyy käymään katsomassa Ransua ja ehtii aiemmin kotiinkin kun työpaikka on melkein vieressä. En halunnut että Ransu on yksin helposti 9½-10h päivässä, jona aikana kukaan ei kävisi katsomassa ja todennäköistä olis että tuhoja taas tehtäis. Sitä paitsi me ollaan sovittu että viedään noin kerran kuussa edes yhdeksi yöksi se hoitoon, tekee ihan hyvää sille olla välillä muidenkin hoidettavana. Siellä opistolla ne tytöt on tosi mukavia ja tykkäävät kovasti koirista, joten koirat saa kyllä hyvää hoitoa siellä. Tilat on oikein hyvät ja paikka on todella suosittu. Kissat on tarhassa, ja minä saan nauttia hiljaiselosta ihan itsekseni. Että mä nautin, enkä tarkota että noi perheenjäsenet olis varsinaisesti rasite, mutta välillä pitää saada "äipänkin" lomaa, niinhän ihmislapsetkin lähetetään välillä mummolaan. Ja on hyvä mieli kun tietää että Ransu on hyvässä huolenpidossa ja mulle ilmotetaan heti jos tulee jotain ongelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti