Villi-iivari

Meillä on asustellut tänään juuri vuoden verran Ransu, lisänimeltään Villi-iivari. Kirjoitin schapefoorumillekin, että meillä on täällä villi pojankoltiainen, apua. Sisaruksilta ei ole vielä tullut vastauksia, mitenkä niillä menee, mutta meillä ainakin testaillaan ja koetellaan rajoja ihan kiitettävästi. Tänäkin aamuna oli pitänyt rynnätä päiväkodin luo eli pihan toiselle puolen haukkumaan päivikseen meneviä tenavia vanhempineen. Noloa? No ei... Kumma kun sen on pitäny tuo taas alottaa, eilenkin oli rynnännyt iltapäivällä jonkin isän luo haukkumaan. Pahinta on, kun ihmiset luulee että siitä on jotain apua kun ne alkaa höpöttää koiralle, ja vielä etukumarassa ja jos silmät näkyis niin varmaan silmiin katsoen. Ihan niinkun Ransu ei nyt jo luulis että kaikki on uhka mikä tulee reviirin lähellekään ja että sen tehtävä olis jotenki hoitaa hommat. Vielä kun ihmiset heittäytyy sen mielestä vielä vaarallisemmaksi alkamalla "rähistä" takaisin, se vain yltyy. Kyllä ei vuosi sitten tiennyt että mikä se vielä odottaa. Ja pelkäänpä pahoin ettei me tiedetä vieläkään :D

Hih luultavasti ens yöstä on kuitenkin tulossa miellyttävämpi kuin mitä oli vuosi sitten. Oikeastaanhan Ransu tuli 19.9. mutta päivä oli perjantai eli tavallaan tämä päivä. Tultiin iltapäivällä kotiin, ja Ransu kävi pihalla tekemässä pisut. Kissat oli armeijana eteisessä katsomassa tuota kissan kokoista mutta oudon hajuista ja kummallisesti käyttäytyvää pakettia. Dora päätti valita suoran toiminnan ja veti Ransua heti turpiin. Siitäkös huuto tuli pieneltä pennulta kun aivan uusi olento käy heti kiinni :P Ei siinä mitenkään käynyt, minähän leikkaan noiden kissojen kynsiä ja kun ne on sisäkissoja niin ei niitä kynsiä voi kovin pitkiksi päästää, eli ei ne koirallekaan vaaraksi ole. Ei muuten varsinkaan nykyään kun tuolla on niin paksu ja pitkä etutukka jo. Noh, eka ilta meni siinä ihan mukavasti uuteen kotiin tutustuessa, kunnes tuli nukkumaanmenon aika... Me oltiin ajateltu että se saa luvan nukkua atk-huoneessa, jossa se tulis nukkumaan aikuisenakin. Eka yö kuunneltiin sitte pennun itkua ja huutoa, ajateltiin että periksi ei anneta. Toinenkin yö muistaakseni meni samalla lailla, kolmantenakin yönä alkoi sama virsi, mutta sitten oli jo maanantain vastainen yö ja töihinki pitäis jaksaa kahden (ja uhkaavasti kolmen) huonosti nukutun yön jälkeen. Ei auttanut kun hakea pallero makkariin lattialle nukkumaan. Siihen se sitten olikin tyytyväinen, sänkymme on niin korkea ettei se olis sinne päässytkään, eikä edes yrittänytkään. Niin sitten meni puolivuotiaaksi asti, että Ransu nukkui makkarissa meidän kanssa ja yöt meni rauhallisesti. Se oppi tosi nopeasti yö-sisäsiistiksi, joten aamuisin ei odottanu pisuja paperilla kun kuukauden ajan suunnilleen. Puolivuotiaana sitten kerran laitettiin se atk-huoneeseen ja sinne se myös tyytyväisenä jäi. Sen jälkeen sille on sallittu yksi poikkeusyö kun se sai ilman mitään erityistä syytä tulla nukkumaan makkariin. Mä vain olen niin herkkäuninen että herään joka kerta kun se liikkuu tai juo vettä yöllä, niin kivempi kun ei tarvi sellasiin heräillä.

Palataanpas nykyhetkeen, en jaksa kirjottaa noista sen murkkuiluista. Sen sijaan voisin mainita että kun eilen ostin sille oikean potkaluun, niin sepä kelpasi pojalle tosi hyvin! Savuluun olen sille aiemminkin ostanu, mutta se ei oikein ole maistunu. Ja luin jostain että savuluut tuppaa turpoamaan masussa ikävästi, joten raaka on siksikin parempi. Tuo on kätevä kun sen voi laittaa takaisin pakkaseen kun koira on vähän aikaa sitä järsiny, en oo nyt alkuun antanu sen olla kun vartin kerrallaan sillä syötävänä, ja masu näytti senkin muutoksen ruokavaliossa huomanneen koska maha oli vähän löysänä. Ei kyllä ollu tarkotuskaan että se luu jäis sille koko päiväksi puuhaksi, vaan että se saa sen vähäksi aikaa kun itse katsoo esim. telkkaria ja pystyy vähän katsomaan perään ettei siitä irtoa mitään palasia jotka vois olla vaarallisia.

Täytyy vielä hehkuttaa kuin hienosti meillä meni eilen lyhyet agitreenit! Otettiin keppejä aluksi, ja pojalla oli nin kovasti virtaa että eka tai toka keppiväli meinasi liian kovan sisäänmenon seurauksena mennä ohitse. Mutta kun lähtö meni hyvin niin kepit meni mainiosti! Ihan kyllä olis kehdannut kisoissakin sillai pujotella. Eihän se mikään SM-tason suoritus vielä ole mutta hienosti se loikki jo kepit ja alkaa vissiin tarttua pikkuhiljaa liikemuistiin se pujottelu. Toinen juttu mitä koitetaan saada tarttumaan liikemuistiin on kontaktiesteet. Myönnetään, ne on vähän huonosti opeteltu, tai siis A-este on, mutta sekin meni eilen jo paremmin. Yhä hihnassa sitä mennään, mutta ei ole enää ihan nippanappa kontakteja kuten aiemmin. Jospa pian vois jättää hihnan pois ja antaa sen mennä omin päin. Ei mun sille nyt ole tarvinnut hihnasta juuri apuja antaa, siis jarruttaa hihnalla, että toiveissa olis että kohta voi kokeilla ilman. Toivon pilkahdus siis näkyvissä näiden "ongelmaesteiden" kanssa :)