On se uskomatonta mitä se teettää heti, kun Ransu saa vähempi liikuntaa. Toissailtana samoiltiin siellä metsässä, mutta eilen ei tullut iltalenkkiä ollenkaan eikä lähdettyä agitreenailemaankaan. Ransulle tuli myös vähä enempi yksinoloa kun me oltiin pelaamassa vuorollamme sulkista liikuntahallilla illalla. Tänä aamuna se oli sitten niin virtaa täynnä kun tehtiin lähtöä aamulenkille, että ei mitään rajaa. Aamulenkillä se pinkoi niin hervottomasti, että näki kyllä että oli paineita purettavana. Tänne huoneeseen on jäänyt jostain syystä yks tyhjä pahvilaatikko josta heitin tavaraa pois. Se oli saanut päivän aikana kyytiä, onneksi se eikä tää lattia.
Aamulenkiltä tullessa piti ensin alkaa räyhätä yhdelle naapurille joka oli lähdössä autolla töihin. Aamulenkiltä täytyy vielä mainita, että se käyttäytyi ihmeen hyvin kun tuli pyöräilijä takaa ja Ransu oli sentään minusta ainakin 30m päässä. Ei tarvinnut siinä vielä hävetä, mutta naapuri sai kuulla kyllä olevansa epäilyttävä henkilö. Toinen nolo tilanne tuli puoli tuntia myöhemmin kun mentiin ruuan jälkeen pihalle, ja samaan aikaan tuli toinen naapuri tupakalle portailleen. Ransu ryntää sinne haukkumaan! Että minä olin sille vihainen. Varmaan naapuri katsoi että "hullu koira ja hullu emäntä!" Joo, älä koirasta välitä, varo emäntää... Syyksi en keksinyt muuta kuin sen että sillä oli ollut liian vähän tekemistä niin se päätti itse ottaa itselleen lisää tehtäviä/velvollisuuksia, ja mikäs muukaan se olis kun tuo vahtiminen kun sillä on se vietti aika kiitettävä.
Iltapäivällä sitten kun tulin töistä, heiteltiin palloa pihalla ja ensimmäistä kertaa se toi mulle pallon joka kerta ihan pyytämättä. Olin siitä iloinen, se on tuonut sen aiemminkin kun pyytää, ainakin lähes joka kerta. Mutta nyt se toi oma-alotteisesti.
Myöhemmin lähdettiin sitten kävellen kentälle, mua kyllä meinas kiukuttaa tuo vellihousu kun se on heti häntä koipien välissä kun joutuu tuonne kylän pintaan. Vaan minkäs teet. Nyt se on alkanu säikkyä rekkoja ja muita isompia autoja, jospa se säikähtely menee siitä ohi, ei se aiemmin välittäny niistä ihmeemmin. Nyt pitää pinkoa ojanpientareelle. Kentällä otettiin sitte ekana A-estettä koska tihkutti vettä ennenkuin este menee liukkaaksi. Ensin hihnassa varmistellen ja sitten myös ilman hihnaa. Otettiin monta toistoa ja vain yhden kerran se selvästi skippasi ylösmenokontaktin. Pari kertaa paluutin sen takaisin turhan niukin-naukin suorituksesta, nyt kyllä koitetaan opetella menemään se varman päälle eikä kuten ennemmin - just ja just ehkä tassut kontaktia koskettain. Hyvä Ransu!
Seuraavaksi meidän "matoa" eli puomia, tehtiin nyt niin että laitettiin muutaman kerran nami siihen ylösmenolle, että se oppis että siinä kannattaa hidastaa koska siinä saattaa olla namia. Satunnainen palkkahan on kaikista paras, ja kun se ei tule multa vaan se on siinä kontaktilla odottamassa, niin uskon että se on tehokas tapa saada se kontakti varmaksi. Puomin kanssa ei niin ole ongelmaa ollutkaan, pari kertaa radalla kovemmassa vauhdissa se on meinattu mennä loikkaamalla. Puomin ylösmenolle viitsii koirankin pysäyttää, toisin kuin A-esteen kiipeämään pakottaminen ilman vauhtia on minusta eläinrääkkäystä!
Viimeisenä harjoituksena otettiin ensin keppejä ihan sellaisenaan, ja ne meni kyllä edelleen hyvin. Tän täytyy olla jotain unta kun ne ei vieläkään ole ottaneet takapakkia :P Sitten otettiin Peetsan kirjasta oleva harjoitus; hyppy-kepit-hyppy-kepit-hyppy, jossa harjoitellaan koiran haltuunottoa ja keppien suorittamista molemmilta puolilta. Meille suurin haaste ei ole haltuunotto, se on lasten leikkiä, vaan kepeille hakeutuminen oikeasta välistä vauhdissa ja toisen esteen jälkeen. Muutama kerta mentiin ja kyllä sieltä sitten saatiinkin jo ihan hyvä suoritus. Ensin mokailin minä, sitten Ransu jostain syystä tiputteli riman pari kertaa (!) ja meni vauhdissa vasta tokasta keppivälistä sisään. Viimeisellä kerralla se jo osasi itse korjata kun meinasi ohittaa jonkun keppivälin. Toki kisoissa taitaa olla sallittuakin jatkaa siitä missä kohtaa virhe tuli, eikä tarvi ottaa kaikkia keppejä alusta. En oo vielä uskaltanu yrittää opettaa sitä jatkamaan siitä kohtaa vaan paluuttanut alkuun, ettei se oppis että virheen jälkeen saa vain jatkaa suoritusta. Mieluummin pitäis saada varmaksi se kepeille hakeutuminen myös eri kulmista ja kovassa vauhdissa, tai sitten se vain on mun tehtävä hidastaa sen vauhtia kepeille tullessa niin että ne on mahdollista suorittaa oikein.
Loppuverryttelyksi heiteltiin frisbeetä. Kotona venyteltiin hierojan ohjeiden mukaan. Siinä on muuten itse jotenkin niin vaikeassa asennossa, että selkään ottaa ainakin mulla jo ekaa puolta venytellessä. Ihmeen notkeasti se venyy kun lihakset on lämpimät, ja eihän sitä kylmiä lihaksia saa venytelläkään. Jotkut sanoo että koira pentuna on maannut lattialla takajalat taaksepäin, mutta nuoruusiässä se on jäänyt pois. Meillä kyllä tuo ainakin venyy sillai monesti päivässä. Paula sanoi silloin kun Ransua kävimme katsomassa, että siitä tietää pennun lonkkien olevan terveet. Tiedä sitten että tarkottaako se samaa vieläkin vai onko sillä nyt löysät jalat? Ransu kyllä venyttelee muutenkin aika paljon, veikkaanpa että se on kissoilta oppinut, nehän on venyttelyn aatelisia. Hierojan mukaan se on kuitenkin hyvä asia että koira oma-alotteisesti venyttelee, siitä puolestaan tietää ettei koiralla ole ainakaan pahoja jumeja, koska venyttely alkaa tuntua ikävältä jos lihakset menee jumiin.
Vieläkin sillä riittää energiaa touhuta: tällä kertaa ei leikitä eikä treenata vaan pureskellaan luuta. Mukava silti ettei tarvi katsoa läpilaiskaa koiraa, vaan koiraa joka jaksaa ja tykkää puuhata. Se on sitten oma syy jos sitä puuhaa tarjoaa liian vähän ja siitä johtuen oireillaan.
Nyt tulee pitkä bloggaus, mutta täytyy vielä kirjoittaa noista aktivointileluista. Ransullahan on mm. Dog Turbo näitä Ottossonin leluja, ja koska se osottautui suht helpoksi, niin tilasin sille Dog Casinon eläinkaupan kautta. Saa nyt nähdä onko rahaa sitä ostaa, ja onko se muovinen vai puinen versio. Harmi noissa Ottossonin leluissa, kun suuri osa vaikuttaa liian helpolta Ransulle. Tuo Casino vois olla mainio haaste varsinkin muovisena :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti