Koirahierontaa

Ransulla on ollu tänään väsyttävä ja aika pitkäkin päivä täynnä uusia kokemuksia. Aamupäivällä suunnattiin hierojalle, jossa käynti oli Ransulle elämänsä eka kerta. Pöydällä se suostui istumaan ja seisomaan, mutta makaamaan se ei aluksi uskaltautunut. Siinä sitten hieronta aloiteltiin ja Ransu vähän rentoutui niin käännettiin se kyljelleen makaamaan. Kyllähän sitä joutui siinä välillä pitelemään ja hieroja sanoi takajalkoja hieroessaan ettei hän ihan varmaksi pysty sanomaan kiristääkö lihakset hieman vai jännittääkö Ransu. Minähän en ole asiantuntija mutta epäilen ettei Ransu pystynyt rentoutumaan vielä täysin. Pientä kiristystä löytyi lapojen välistä, mutta ei kuulemma pahasti. Hyvin se antoi hieroa silti joka paikan, jopa varpaat, josta kuulemma useimmat koirat ei tykkää. Ehkä oma osansa on sillä että minusta on mukava hypistellä sen jalkoja ja tassuja jotka karvojen takia näyttää leipälapioilta. Eli tassujen käsittely on siitä ihan miellyttävää. Nyt pitäisi varmaankin harjoitella pöydällä makaamista koska siinä rentona oleminen aiheutti ongelmia. Yhden kerran meidän hieronnat keskeytti naapurissa sijaitsevasta ravintolasta kuuluva lihanuijan pauke. Hieronta tapahtui siis lemmikkieläinkaupan yhteydessä olevassa tarkoitukseen rauhoitetussa huoneessa, mutta jonka seinän takana on ravintolan keittiö.

Lopuksi opettelin sitten koiran venyttelyä, ei se kovin vaikeaa ole mutta enpä olisi osannut oma-alotteisesti alkaa sillai koiran jalkoja käsitellä. Enkä muuten kirjastakaan olis oppinut oikeita otteita, olen katsonut kirjoista joskus venyttelyohjeita mutta tuntuma on ihan eri kun ensin katsoo kun ammattilainen näyttää mallia ja sitten heti itse tekee perässä oikein kädestä pitäen neuvottuna.

Olin ylpeä Ransusta (ja itsestänikin) kun hieroja sanoi että sillä on ikäisekseen vähän enemmän lihasta ja hyvässä kunnossa muutenkin. Hän oli siis sitä mieltä että Ransu on sopiva ja ikään nähden hyvin lihaksikkaassa kunnossa. Kuulemma huomaa että koira on saanut liikuntaa :) Mukavahan se on kuulla ettei koira ole liian laiha ja että meidän harrastama liikunta on tuottanut tulosta, ei siitä mitään bodaria ole tarvis tehdä mutta kyllähän se tarvii agilityyn hyväkuntoiset ja vahvat lihakset. Toisin kuin sohvakoira pelkkään makoiluun... Sanoinkin sille hierojalle että mun mielestä kun kerta ottaa tällaisen työkoirarotuisen koiran, jonka on pitänyt jaksaa liikkua töissä paljon, niin sille on sitä liikuntaa tarjottava sitten. Hieroja totesi ettei vain sillä perusteella että on söpö ja sopii sohvan väriin. Nauroin että se kyllä sopii sohvan väriin muttei ole paljon sohvalla...

Siinäpä tulikin yksi syy miksi valitsin koirakseni juuri schapendoesin, se rakastaa liikuntaa ja on tuollainen ketterä ja nopea joka jaksaa pitkiäkin lenkkejä kun siihen tietysti totuttaa vähitellen. Kävin torstai-iltana iltalenkillä, lähdin vielä klo 22 aikoihin. Eipä olis tullu lähdettyä ilman Ransua, joten kiitos sille siitä! Ja Ransu sai myös tunteroisen mittaisen iltalenkin siinä samalla. Monet lenkit olis jääneet tekemättä ilman koiraa, nykyisin tuntuu ettei yksin lenkkeily ole yhtään mitään, niin mukava lenkkikaveri tuo Ransu on.

Tilasin tuttuni kautta Ransulle koiratavaroita. Sademanttelin, joka osoittautui aivan liian isoksi, mutta jospa sen voisi vaihtaa pienempään. Sitten samaan sarjaan tossut, jotka voi sitten laittaa kun on oikein römppäinen keli. Ja tietysti ne on hyvät olemassa siltä varalta jos jalkaan tulee joku haava tms. jota ei saa ulkona päästää likaantumaan. Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä tilasin ns. noutajataluttimen, jossa siis on se lenkki pantaosana. Se tulee käyttöön agilitytreeneihin ja varmaan myös joskus kisoihin. Se on näppärä kun sen voi pujottaa helposti kaulaan ja pois, niin ei jää koirallekaan kaulainta suorituksen ajaksi. Ja kun sitä talutinta käyttää vain tuollaisissa tilanteissa missä pitää saada äkkiä koira kiinni ja taas vapaaksi, niin ei pitäis tulla vaaratilanteita kuristumisen kanssa. Täksi syksyksi investoin myös "blinkkerit" eli vilkkuvalot Ransulle pantaan ja mulle käsilenkkiin hihnan toiseen päähän. Nytpä nävytään sitte tuolla tien varsilla. Tulossa on vielä heijastin-hihna, joten eiköhän me aleta olla melko lailla varusteltuja syksyyn :) Toppamanttelia vielä huutaa syksyn kylmeneviin treeneihin, mutta sillä ei vielä ole kiire.