Hain Ransun kotiin, sehän oli 3 päivää hoidossa ja se taitaa olla sieltä pisimmästä päästä minkä se on ollu hoidossa. Sitä tuli jo kyllä oikeastaan ikäväkin, en tiedä huomaako Antti samaa kun ei ole kotona, mutta mä kaipasin sitä kun olin täällä kotona ja se puuttui normaalielämästä. Kai sen nyt huomaa kun touhukas kaveri on poissa, onneksi ei lopullisesti vaan sain sen ikionnellisena takaisin. Se ei tosiaan noissa jälleennäkemisissä kyllä tiedä että mitä tarkoittaisi hil-li-tys-ti. Ei jäänyt kellekään epäselväksi kun astuin hoitolaan, että kenen emäntä tuli ja ollaanko siitä iloisia. Mukavahan se vain on huomata että joku on aidosti niin onnellinen kun näkee minut ja tietää pääsevänsä kanssani kotiin. Ransu on kovin väsynyt, se on vain halunnut lähelle ja maata pötkötellyt sitten siinä. Ihan kuin sekin olis kaivannut, kun oli useamman päivän erossa. Hmh, tämä taitaa olla sitä inhimillistämistä nyt, mutta kyllä se nyt on ollut erilainen kuin yhden yön hoitojakson jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti