Eilen illalla siis kävi kouluttaja Ylivieskasta. Hänet kutsuttiin, koska Ransulla on sangen yleinen taipumus haukkua ovikellolle ja vieraille sekä murista vieraat ja paeta tilannetta esim. keittiön pöydän alle tai toiseen huoneeseen. Pohdimme mistä käytös johtuu ja aloimme kuntouttaa sitä. Saimmekin hyviä vihjeitä johtajuuden vahvistamiseen noissa tilanteissa, ja vähän muissakin. Meillä kävi pari harjoitusvierasta, ja ihmeesti Ransu muutaman toiston jälkeen alkoi suhtautua vähemmän aggressiivisesti ovikellon soittoon ja vieraiden saapumiseen. Hihnan avulla estettiin tilanteesta pakeneminen ja samalla osoitettiin itse, että meihin voi luottaa tilanteen hoitamisessa. Se tuotti tulosta. Nyt vain tarvittaisiin paljon vieraita lisää, siinähän se ongelma onkin... Mieluummin vähän oudompia. Itse nyt kuitenkin rimputellaan ovikelloa joka välissä kun tullaan kaupasta ja töistä.
Kouluttajan mukaan ollaan toimittu Ransun kanssa suurilta osin ihan oikein, mutta ollaan oltu tässä suhteessa heikkoja johtajia sille ja se on katsonut että sen täytyy huolehtia tilanteesta. Koska se on myös ollut hieman arka vieraita kohtaan, oli nyt hyvä kun vieraiden kanssa harjoiteltiin sitä etteivät he ota mitään kontaktia koiraan, vaan Ransu saa "kätellä" vieraat rauhassa ensin. Myös vieraiden syliin kiipeileminen on tästä lähin kiellettyä, minusta se on ollutkin aika vastenmielinen tapa, ihmettelen itsekin kun ei ole tullut kitkettyä sitä jo aiemmin pois... Samoin tästä lähtien Ransun pitää pysyä keittiöstä poissa kun me syödään. Sekin on mukava juttu, koska se usein makasi pöydän alla jalkojen tiellä.
Eilen siis vihdoin tuntui että saimme eväät näiden meidän ongelmien hoitoon, ja kun ne näytti toimivan. Ransu pitää saada pysymään rauhallisena kaiken aikaa, ettei se ehdi kiihtyä ulos lähtiessä tai vieraiden tullessa.
Asiasta viidenteen, tänään meillä oli agilityharkat. Ohjatut sellaiset, me ollaan ilmoittauduttu jatkokurssille joka kestää 6 kertaa. Siellä on useampia koirakoita, alkeiskurssillahan me oltiin puolet kurssista ainoat. Olin siis jo ennen schapeleiriä varautunut siihen että se ei pysy mulla hallinnassa ollenkaan kun se ei ole tottunut työskentelemään häiriön alaisena. Vaan mitäs vielä, leirilläkin se toimi hyvin, ja tuolla se on jo kaksi kertaa mulle todistanut että hänpä tuleekin heti luokse kun pyytää vaikka olis menossa mitä ihanuutta kohti. Ja seuraa vierellä pyytämättä, enpä olis ikuna uskonut :) Noh, ehkä nyt kantaa hedelmää ne pentu-tokokurssin harjoitukset jotka tehtiin monen koiran lähettyvillä suljetussa hallissa jossa tosiaan oli häiriötä.
Itse harjoitukset sujui hyvin. Otettiin ratapätkää, ja siinä oli meidän kannalta monta haastetta: maxi-korkuinen muuri, maxi-korkuinen rengas ja lähes täyspitkä pituushyppy. Muuri meni ihan mukavasti, mutta renkaan se alitti parikin kertaa. Sitä joudutaan siis vielä harjoittelemaan pikkuhiljaa nostamalla. Pituushyppy tuotti ensin vaikeuksia, sillä olimme ottaneet sitä vain 3 matalimmalla palasella, nyt oli mukana kaikki. Sekin sujui hyvin kun minä juoksin Ransun rinnalla esteen ohi, komeasti mentiinkin yli, Ransu on hyvä hyppäämään. Sekä korkeutta että pituutta. Muutenkin meno oli sangen vauhdikasta, emäntä pitäis pistää tehokkaammalle kuntoilukuurille, sillä kohta mä en tosissaan pysy sen vauhdissa ellei me kehitytä myös ohjauksessa niin että mä pystyn säästämään askeleita. Enpä usko että se tämän rodun kanssa onnistuu ettei itse tarvi pitää kovaa vauhtia :D Ohjausta se kuulemma lukee hyvin ja katsoo tarkasti mihin mä ohjaan, hyvä että katsoo, mun vain pitää vielä lisää ja vieläkin lisää oppia sitä omaa kehonhallintaa että osaan ohjata oikein ja sinne minne pitää. Koiralla on kaikki edellytykset ja halu seurata mun ohjausta :)
Nyt lähdetään iltapalalle, taisi tulla sen verran aivotyöskentelyä että jätetään Ottossonin lelut täksi illaksi rauhaan.
Kouluttajan mukaan ollaan toimittu Ransun kanssa suurilta osin ihan oikein, mutta ollaan oltu tässä suhteessa heikkoja johtajia sille ja se on katsonut että sen täytyy huolehtia tilanteesta. Koska se on myös ollut hieman arka vieraita kohtaan, oli nyt hyvä kun vieraiden kanssa harjoiteltiin sitä etteivät he ota mitään kontaktia koiraan, vaan Ransu saa "kätellä" vieraat rauhassa ensin. Myös vieraiden syliin kiipeileminen on tästä lähin kiellettyä, minusta se on ollutkin aika vastenmielinen tapa, ihmettelen itsekin kun ei ole tullut kitkettyä sitä jo aiemmin pois... Samoin tästä lähtien Ransun pitää pysyä keittiöstä poissa kun me syödään. Sekin on mukava juttu, koska se usein makasi pöydän alla jalkojen tiellä.
Eilen siis vihdoin tuntui että saimme eväät näiden meidän ongelmien hoitoon, ja kun ne näytti toimivan. Ransu pitää saada pysymään rauhallisena kaiken aikaa, ettei se ehdi kiihtyä ulos lähtiessä tai vieraiden tullessa.
Asiasta viidenteen, tänään meillä oli agilityharkat. Ohjatut sellaiset, me ollaan ilmoittauduttu jatkokurssille joka kestää 6 kertaa. Siellä on useampia koirakoita, alkeiskurssillahan me oltiin puolet kurssista ainoat. Olin siis jo ennen schapeleiriä varautunut siihen että se ei pysy mulla hallinnassa ollenkaan kun se ei ole tottunut työskentelemään häiriön alaisena. Vaan mitäs vielä, leirilläkin se toimi hyvin, ja tuolla se on jo kaksi kertaa mulle todistanut että hänpä tuleekin heti luokse kun pyytää vaikka olis menossa mitä ihanuutta kohti. Ja seuraa vierellä pyytämättä, enpä olis ikuna uskonut :) Noh, ehkä nyt kantaa hedelmää ne pentu-tokokurssin harjoitukset jotka tehtiin monen koiran lähettyvillä suljetussa hallissa jossa tosiaan oli häiriötä.
Itse harjoitukset sujui hyvin. Otettiin ratapätkää, ja siinä oli meidän kannalta monta haastetta: maxi-korkuinen muuri, maxi-korkuinen rengas ja lähes täyspitkä pituushyppy. Muuri meni ihan mukavasti, mutta renkaan se alitti parikin kertaa. Sitä joudutaan siis vielä harjoittelemaan pikkuhiljaa nostamalla. Pituushyppy tuotti ensin vaikeuksia, sillä olimme ottaneet sitä vain 3 matalimmalla palasella, nyt oli mukana kaikki. Sekin sujui hyvin kun minä juoksin Ransun rinnalla esteen ohi, komeasti mentiinkin yli, Ransu on hyvä hyppäämään. Sekä korkeutta että pituutta. Muutenkin meno oli sangen vauhdikasta, emäntä pitäis pistää tehokkaammalle kuntoilukuurille, sillä kohta mä en tosissaan pysy sen vauhdissa ellei me kehitytä myös ohjauksessa niin että mä pystyn säästämään askeleita. Enpä usko että se tämän rodun kanssa onnistuu ettei itse tarvi pitää kovaa vauhtia :D Ohjausta se kuulemma lukee hyvin ja katsoo tarkasti mihin mä ohjaan, hyvä että katsoo, mun vain pitää vielä lisää ja vieläkin lisää oppia sitä omaa kehonhallintaa että osaan ohjata oikein ja sinne minne pitää. Koiralla on kaikki edellytykset ja halu seurata mun ohjausta :)
Nyt lähdetään iltapalalle, taisi tulla sen verran aivotyöskentelyä että jätetään Ottossonin lelut täksi illaksi rauhaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti