Maanantaina oli taas agilitya, vielä kaks kertaa jäljellä. Ja taas ohjaaja sai kotiläksyä, koira ei. Mun pitäis antaa käskyt paljon, paljon aikaisemmin. Onneksi mun ruumiinkieli on sen verran jo kehittyny että mä pystyn sillä antamaan auttavasti Ransulle vihjeet miten edetä radalla, koska se on usein jo melkein esteellä kun minä vasta käskytän. Just. Nopee mikä nopee koira. Ja hyvä lukemaan ohjaajaa - onneksi. Onneksi minäkin tiedän nykyään vähä paremmin miten ohjata kropalla. Opin myös maanantaina millainen vaikutus äänellä on silti joissain tilanteissa, lähinnä silloin kun koira on joko putkessa tai pussissa. Ransulla oli taas intoa ja virtaa vaikka muille jakaa, ja lopussa se sai hepulin josta myös agiryhmän vetäjä otti ilon irti villitsemällä Ransua lisää. Koko porukka sai makeat naurut. Ilmottauduttiin Ylivieskaan jatkokurssille, heh, jatkokurssia jatkokurssin perään, mutta ohjatuissa harjoituksissa sitä pääsee jotenkin eteenpäin tällainen ensikertalainen. Se alkaa sitten lokakuussa ja kestää 9 kertaa, kerran viikossa.
Eilen sitten kävi appivanhemmat kylässä, ja osasivat käyttäytyä. Eivätkä arvostelleet meidän kasvatusperiaatteita, ettei enää pompita syliin hoidettavaksi eikä Ransua tarvi heti ekana olla moikkaamassa. Meidän ihmisten kun pitäis kuitenki olla etusijalla, eikä koiran. Ransu esitteli Dog Tornadon ja Turbon ratkaisutaitojaan, ja vieläpä esitteli miten osaa laskea ykköseen :P Oon siis opettanu Ransulle mitä tarkoittaa yksi; yhtä tassun läpsäytystä metallirasian kanteen. Tarkoitus on opettaa sille ainakin pari numeroa vielä, kaksi ja kolme, jos se on oikein fiksu koira niin 5 on mun tavoite. Siinä saa jo itsekin olla sitte tarkkana palkkaamisen kanssa. Hauska sitä on ainakin katsoa itsekin kun se kokeilee vaikka mitä millä sais naksautuksen. Meillä on jäänyt kesken myös jääkaapin oven sulkemisharjoitukset. Pitäiskin ottaa uudestaan se työn alle. Ransuhan oppi nopeasti tuon Dog Turbonkin ratkaisun, Tornado oli sille niin helppo nakki ettei siitä taida olla sille edes haastetta. Siispä rahatilanteen parantuessa katselemaan muidenkin Ottossonin lelujen perään, suosituksia otetaan vastaan, niistä haastavammista leluista ;) Noita temppujakin on nyt kiva opettaa kun perusasioita ei enää niin tarvi kertailla kotona. Ja Ransu on nyt paremmin innokas oppimaankin, tässä jossain vaiheessa se ei oikein tuntunut hoksaavan mistään mitään...
Tänään kentälle, esittelemään appivanhemmille maanantaina läpi käyty rata, kun ollaan tultu luvanneeksi että esitellään meidän alkeellisia taitoja joku kerta niillekin. Saapa nähdä kuinka alkeellisia, meillä ei vielä oikein ole suoritusvarmuutta, Antin mielestä lähinnä minun takia. Otetaan lisäksi vähä keppejä ja ohjauskuvioita, ai että, kuulostaa varmaan tylsältä, paljo kivempaahan sitä olis vaan vetää jotain ratoja :D Mutta oon alkanu ymmärtää miksi se ohjaaminen on niin tärkeetä ja niiden pikkujuttujen ja kuvioiden hiominen. Niitä pitää näköjään eka opetella pikku palasina erikseen, sitte huomaaki radalla että tässähän voiskin käyttää nyt sitä juttua kun me se osataan, eikä mun tarvi ehtiä tonne ja tonne tekemään turhaa työtä.
Ja arvatkaapa onko otettu kovasti seisomisharjotuksia? Aivan oikein, ei kertaakaan!
Eilen sitten kävi appivanhemmat kylässä, ja osasivat käyttäytyä. Eivätkä arvostelleet meidän kasvatusperiaatteita, ettei enää pompita syliin hoidettavaksi eikä Ransua tarvi heti ekana olla moikkaamassa. Meidän ihmisten kun pitäis kuitenki olla etusijalla, eikä koiran. Ransu esitteli Dog Tornadon ja Turbon ratkaisutaitojaan, ja vieläpä esitteli miten osaa laskea ykköseen :P Oon siis opettanu Ransulle mitä tarkoittaa yksi; yhtä tassun läpsäytystä metallirasian kanteen. Tarkoitus on opettaa sille ainakin pari numeroa vielä, kaksi ja kolme, jos se on oikein fiksu koira niin 5 on mun tavoite. Siinä saa jo itsekin olla sitte tarkkana palkkaamisen kanssa. Hauska sitä on ainakin katsoa itsekin kun se kokeilee vaikka mitä millä sais naksautuksen. Meillä on jäänyt kesken myös jääkaapin oven sulkemisharjoitukset. Pitäiskin ottaa uudestaan se työn alle. Ransuhan oppi nopeasti tuon Dog Turbonkin ratkaisun, Tornado oli sille niin helppo nakki ettei siitä taida olla sille edes haastetta. Siispä rahatilanteen parantuessa katselemaan muidenkin Ottossonin lelujen perään, suosituksia otetaan vastaan, niistä haastavammista leluista ;) Noita temppujakin on nyt kiva opettaa kun perusasioita ei enää niin tarvi kertailla kotona. Ja Ransu on nyt paremmin innokas oppimaankin, tässä jossain vaiheessa se ei oikein tuntunut hoksaavan mistään mitään...
Tänään kentälle, esittelemään appivanhemmille maanantaina läpi käyty rata, kun ollaan tultu luvanneeksi että esitellään meidän alkeellisia taitoja joku kerta niillekin. Saapa nähdä kuinka alkeellisia, meillä ei vielä oikein ole suoritusvarmuutta, Antin mielestä lähinnä minun takia. Otetaan lisäksi vähä keppejä ja ohjauskuvioita, ai että, kuulostaa varmaan tylsältä, paljo kivempaahan sitä olis vaan vetää jotain ratoja :D Mutta oon alkanu ymmärtää miksi se ohjaaminen on niin tärkeetä ja niiden pikkujuttujen ja kuvioiden hiominen. Niitä pitää näköjään eka opetella pikku palasina erikseen, sitte huomaaki radalla että tässähän voiskin käyttää nyt sitä juttua kun me se osataan, eikä mun tarvi ehtiä tonne ja tonne tekemään turhaa työtä.
Ja arvatkaapa onko otettu kovasti seisomisharjotuksia? Aivan oikein, ei kertaakaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti