Käytiin eilen kentällä, otettiin siinä jotain tottistelujuttuja muka ensin, vaikka oli kyllä sen verran lämmin ettei Ransu oikein meinannut jaksaa keskittyä. Yritin seisottaa sitä, mutta se ei tuntunut tietävän senkään vertaa kuin aiemmin, mitä seiso meinaa... Istumista se tarjosi monta kertaa. Jätettiin ne sitten lyhyeen ja otettiin pari kertaa ohitusharjoituksia toisesta koirasta, ne nyt meni sentään hyvin, ja seuraaminen muutenkin. Pidettiin vähän taukoa ja tehtiin vähän agilitya.
Otettiin keppitreeniä, kun noi meidän kepit on niin hitaat. Mä en enää ymmärrä mistään mitään. Enkä mä enää osaa yhtään mitään. Mun kanssa kun otettiin niin Ransu meni hitailemalla, en vaan saanut sitä pujottelemaan lujempaa. Noh sitten otettiin apupalkkaaja, joka villitsi Ransua, niin etten minä meinannut kiinnostaa ollenkaan... Siinä sitten jokunen kerta oltiin niin innoissaan menossa kepeille että väärästä välistä sisään ja lopusta sitten oikaistiin. Mutta kun siitä ei palkkaa saanut niin maltettiin mennä oikein, nopeammin, ja palkka oli innostava. Hyvä hyvä. Mistä mä löytäisin itseeni tuollaisen vaihteen? Turhauttavaa. Sitten toinen treenikaveri otti varsin Ransun kanssa kepit kahdesti, puolelta ja toiselta, ja mitä menoa! Ransuhan meni tosi hienosti. Joopa joo. Mä en ymmärrä mitä mun täytyy tehdä toisin (kun jotain kai mä teen väärin) että saisin Ransusta sen saman innon pintaan. Eilisen jälkeen jo turhautti, vaikka treenit oli päättyneet hyvään suoritukseen.
Tänään oli Koiramainen ilta meidän kentällä, pidettiin alkuun aginäytös, me ja pari muuta koirakkoa. Sitten oli tokonäytös, johon me ei osallistuttu kun eihän me tokoa osata niin että kannattais mennä taitojaan esittelemään sen julkisemmin. Otin valokuvia, oli totojuoksua ja rotuarvausta. Kaiken kaikkiaan mukava tapahtuma. Otin yhden toisen koiran kanssa ratapätkää, se oli sellainen kokeneempi koira jonka kanssa olin vielä tunarimpi kuin aloittelijat, mutta hienostipa se likka korjasi mun virheet. Siinäkin huomasi että joku tässä nyt mättää? Ransu otti sitten vuorostaan tämän toisen ohjaajan kanssa ja johan oltiin taas innoissaan! Ransu lähti mielellään mukaan ja oli kentällä kuuliainen ja innokkaan oloinen. Mä katsoin vieressä sillai että no onpa hyvä kun mulla on noin taitava koira, mutta se on kyllä pitkälti sen ohjaajan ansiota joka sen sai esiin. Mun kanssa Ransu nykyään matelee, tuntuu että matelee muitakin esteitä kun vaan keppejä, mutta kepit on se pahin. Ja nyt ei tarvi edes puhua siitä että A-esteen kanssa täytyy alkaa (taas) tehdä lisää töitä. En vaan tajua, mitä mä teen niin väärin että Ransu ei mun kanssa lähde täysillä. Kai meidän yhteistyö ei vaan ole niin rentoa ja vapautunutta? Mun tarttis saada selville se, miksi talvella mentiin niin paljon paremmin kuin nyt, että vois sitten päästä eteenpäin. Nyt on vaan älyttömän turhautunut olo, kun näkee niin selvästi että vika on itsessä tai omassa ja koiran suhteessa kentällä, koska Ransu selvästi osaa kun se menee jonkun kokeneen ja innostavan ohjaajan kanssa. Innostava yritän olla itsekin, mutta en kai sitten osaa tai en ole yhtä luontevasti.
Nimittäin kun noin muuten arjessa Ransu on totellut joissain tietyissä tilanteissa, joissa aiemmin on uhmannut tai tehnyt mielensä mukaan, paremmin kuin vielä ikinä ennen. Esimerkiksi se sen vahtiminen. Ollaan käyty viikolla uimassa, rannalla on joka kerta ollut muitakin, mutta Ransu ei ole saanut tilaisuutta päästä kunnolla räksyttämään ja vahtimaan. EI on mennyt perille melkeinpä kerrasta. Samoin luoksetulo noissa tilanteissa, ja eilen jopa toisen koiran kanssa leikkiessä! Nyt tietysti kun kehun tänne ääneen niin heti huomisaamusta alkaen nousee taas keskari pystyyn...
Eilen meillä oli viikon kivoin uimareissu, koska rannalla oli yhtä aikaa 11kk ikäinen uroskoira, jonka kanssa Ransu pääsi leikkimään. Saikin siinä sitten telmuta kunnolla sen toisen kanssa, oltiin jo pari noutoa tehty vedestä ja vielä yksi leikin lomassa. Se toinen koira ei uskaltautunut veteen ja näytti lähinnä kauhistuneelta kun huomasi miten Ransu lähti uimaan lelua kohti ja tuli sen kanssa takaisin. Ransu tuli kesken leikin hienosti luokse, mitä se ei ole kyllä oikein malttanut aiemmin tehdä. Muutenkin se nyt tulee paremmin luokse kun on toisia koiria lähettyvillä ja pysyy sillä lailla hallussa, eihän siellä rannalla mitään nameja ollut mukana, että ei se niiden takia halunnut totella. Omalla pihallakin sai naapurin koira tulla rauhassa autosta ulos eikä Ransu sanonut mitään tai yrittänyt luokse, sattui tosin olemaan käskyn alla silloin, mutta ei se ennenkään ole estänyt lähtemästä... Ehkä tuo poika tuosta pikku hiljaa aikuistuu? Tai sitten tää on taas joku hyvä kausi mikä menee ohi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti