Maanantaina käytiin mummulassa heinänteossa. Tosin oli niin kuuma ilta että Ransu sai olla narussa pihalla sen aikaa kun me hikoiltiin pellolla. Olipahan reissussa mukana. Tiistaina oli uusi reissu samaan suuntaan, kun käytiin hierojalla. Ransu oli jumissa aika hyvin. Syykin on aika selvä. Viikonloppuna tuli tehtyä siinä helteessä ihan liian kehnot verryttelyt ja venyteltyäkään ei ole tullut. Hieronnasta puhumattakaan. Viime viikolla käytiin aika monta kertaa pyöräilemässä, vaikkakaan ei mitään älytöntä, vaan muutaman kilometrin lenkkejä. Joten lihashuolto on ollut turhan huonolla mallilla, hyi minä! Irrallaan lenkkeilyäkään ei ole tullut harrastettua tarpeeksi, kun on ollut niin lämpimiä päiviä ja itsekin työpäivän jälkeen (jonka teen siellä ulkona paahteessa) on niin väsy ettei ekana tuu mieleen lähteä hikoilemaan metsään tai pururadalle...
Tänään, tai siis oikeastaan eilen torstaina, käytiin illalla kentällä treenaamassa. Sunnuntairyhmä ja tokoilut siis peruuntui, mutta kisaavien treenit olis olleet. No siihen aikaan oli vielä niin lämmin, etten viitsinyt tuota turrukkaa edes kuvitella vieväni silloin kentälle. Eihän se olis siellä kuitenkaan jaksanut paljon mitään. Eipä lämpötila kyllä juuri hellittänyt sinne 21 mennessäkään, kun sitten suunnattiin kentälle. Otettiin Agirodusta sunnuntain ratapätkää, joka me siis jätettiin välistä luullun päällekkäisyyden takia. Ransulla oli aivan mielettömän hyvä päivä! Harmittaa oikein kun oli niin lämmin että se meni heti verryttelyjen jälkeen kieli pitkällä kuumuuden takia. Mutta intoa ja halua yhteiseen tekemiseen löytyi sitäkin enemmän! Tokoiltiinkin siinä välillä, paljolti Ransun omasta aloitteesta, se teki niin hienoa seuraamista ettei sitä voinut jättää huomiotta. Ihan itse se tuli seuraamaan ja piti kontaktia paremmin kuin osaisin odottaa. Kyllä sellainen käytös pitää Ransulta palkita, se kun ei ole mikään kontaktin pitämisen maailmanmestari. Ainakaan verrattuna eräisiin ;) Otettiin vähän käännöksiäkin, se oli niin innoissaan että jopa oikealle kääntyessä se pysyi aika lähellä eikä jäänyt harhailemaan. No en tiedä miten hyvin se todellisuudessa meni mutta olipahan meidän mittapuulla hienosti. Liikkeestä maahan meno on Ransusta ilmeisesti tosi kivaa koska se teki sen ripeästi. Sitten liikkeestä seisominen tapahtuikin pariin kertaan istumista ja maahanmenoa tarjoamalla. Sekin sitten onnistuu kyllä kun jatkaa vaan matkaa ja ottaa uudestaan.
Puhuttiinko me agilitysta aluksi? Jotenkin eksyttiin tokoon, mutta niinhän me välillä eksyttiin kentälläkin. Agitreenit meni sääolosuhteet huomioon ottaen ihan ok. Tosin huomautettavaakin löytyy. Parit hypyt piti ottaa puomin jälkeen uudelleen, kun Ransu ajautui aina väärälle puolelle. Mun tarvitsi antaa aika kovasti vartaloapuja ja vekata sivuun, että se tuli hyppyjen oikealle puolelle. Hypyt oli puomin jälkeen peräkkäin sivuttain, vai miten sen nyt sanois mahdollisimman hankalasti. Putkeen hakeutumista ei taas tuntunut tapahtuvan ensin ollenkaan. Ohjasin vähän eri tavalla kuin ennen, sillä saattoi olla merkitystä, tai sitten sillä ettei putki ole edelleenkään se vahvin este jolle hakeutua, tai sitten oli vaan niin lämmin, kun vauhti ei muutenkaan huimannut kenenkään päätä.
No entäs sitten A? Joopa joo sanon minä. Kauhulla odotan sunnuntaita ja Kokkolan kisoja, kun siellä on satavarmasti A-este radalla ja me pompitaan se mennen tullen yli. Kerta meni niin että Ransu loikkasi ylösmenon yli, siitä melkein harjalle, harjan yli ja kerta loikka alasmenokontaktin yläpuolelta maahan. Että sellasta. Miksei toi vois olla yhtä hyvä kun puomi ja keinu?! Me aletaan kyllä nyt tässä heinäkuussa kun ei ole kisoja tiedossa (peruttiin aikomukset mennä Seinäjoelle 23.7. kun se on arkipäivä), harjoitella A-estettä laskemalla se vauvaesteeksi ja opettelemalla sen suoritusta siitä pikku hiljaa palaamalla normaaliin A:han. Juoksukontaktityylillä, toivoen että Ransu hoksaa tuon hyvin ja myös A otettais varmemmin. Me otettiin yhteyttä siihen kontaktikouluttajaan, mutta hänelle ei ilmeisesti raha kelpaa kun ei ole kuulunut mitään yhden puhelun ja sähköpostin jälkeen. Pitäkööt koulutuksensa! Katsotaan mitä saadaan itse aikaiseksi, kun on tuo puomi ja keinukin saatu toimimaan. Ransu meni puomin tänään jo kerran niin vauhdikkaasti että minä jäin siitä jälkeen kun en arvannutkaan moista rynnistystä... :D Putkikin laitettiin puomin alle mutta toinen ei ekalla kerralla edes huomannut että menin kauempaa, tokalla kerralla huomasi mutta ei tullut sivuun. Tuollaista lisää!
Kepit meni totuttuun tapaan aika hitaasti, mutta ei nyt aivan kävellen. Puhtaasti kuitenkin joka ikinen kerta malttoi loppuun asti suorittaa vaikka otin aika paljon ennakkoa. En tiedä johtuuko tuo haluttomuus sitten vähän siitäkin että poitsu tuntuu olevan vähän jumissa vieläkin. Venyttelin nyt treenien jälkeen oikein kunnolla ja hieroinkin, toinen etujalka on sellainen ettei anna oikein kunnolla edes venyttää. Muutenkin tunsi kyllä heti että on sitä oltu vetreämmässäkin kunnossa. Nyt täytyy itse kyllä skarpata ja huoltaa paremmin!
Agirodusta vielä, sunnuntaina oli joukkuekisa ja ei me ihan kirkkaimpana tähtenä noin niinkun yksilötasolla loistettu, otettiin hylky syöksymällä putkeen hypyn sijaan ja sitten vissiin pari kieltoa. Aikakin oli aika hidas kun poitsu lähinnä mateli radalla. Joukkuekisan lopullisista tuloksista mulla ei kyllä ole hajua, mutta meidän joukkueen jäsenet kyllä tsemppasi helteestä huolimatta! Pukukarnevaali oli kyllä yhtä kidutusta,olin kuolla janoon ja niin varmaan Ransukin. Siellä me tallustettiin huopakankaiset hatut päässä pöllyävällä raviradalla auringon paahtaessa. Koirillakin oli vissiin vähän hermot jo kireällä kun eripuraa meinasi syntyä vaikka schapendoesit lienee yleensä aika sosiaalisia ja tulevat porukassa toimeen. Sunnuntaina käytiin samassa koirapuistossa kuin aiemminkin, mutta Ransu ei jaksanut leikkiä. Oliko tuo nyt mikään ihme? Kaksi muutakin schapea oli mun melkoiseksi yllätykseksi paikalla. Oltiin puistoilemassa hetki ja sitten viereiselle uimapaikalle uimaan. Uimassa oli koiria vaikka kuinka paljon, ensin en voinut leluakaan heittää kun pian olis syntynyt rähinä siitä lelusta kun sitä olis voinut lähteä noutamaan joku muukin. Ransulle tuo uimalelu on kuitenkin sellainen minkä perään se on aika kovasti ja mulkoillen mullekaan sitä luovuttaa vedestä tultuaan, voin kuvitella että vois pöristä kun vieras koira tulis osingoille.
Tämän iltaisesta vielä, että olen kyllä tyytyväinen meihin kuitenkin vaikka parantamisen varaa jäi. Ensin mentiin rata pätkissä mutta lopuksi tehtiin "nollarata" kuitenkin. Ransu oli niin silmät loistaen ja olemuksesta näki että se oikein jumaloi mua kun sai treenata yhdessä. Täytyiskö mun ihan tosissaan harkita sen kanssa tokoilua kun se tuntuu siitä tykkäävän? Vai pidettäiskö se vähän rennompana temppuiluna ja harrasteltas pikku porukassa rally-tokoa? Jotain vaihtelua agilitylle. Mutta kun mä olen tällainen joka ei viitsi sitä pilkkua viilata, siinä mielessä se rally-toko olis enempi meidän juttu kun se ei ole niin varpaan päälle :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti