Nyt on ollut niin lämmintä, ettei ole töiden jälkeen jaksanut koneella istuskella, ja viikonlopun "klagi" on käsittelemättä. Tosin kyllä tuntui sunnuntaina ettei tässä ole mitään kerrottavaa.
Viikonloppuna oli Kokkolassa klag-agilitykisat, joihin me osallistuttiin tosin vain sunnuntaina kahdelle radalle. Ensimmäisellä radalla oli tuomarina Johanna Nyberg, joka oli agirodussakin edellisenä viikonloppuna meidän yksilöradalla. Olipa aika paljon erilaisen radan nyt tehnyt! Vähän enemmän oli kääntämistä ja hankalampia suunnanmuutoksia. Taidettiin ottaa nelosesteeltä eli muurilta kielto, kun Ransu tuli siitä ohi. Kamera unohtui kotiin niin ei ole edes videota josta voisi katsoa mitä meni pieleen. Mutta Ransu tuli muurilta ohi ja sen jälkeen kun kierrätin sen hyppäämään muuria, niin se teki ensimmäisen kummajaisensa: kolisutteli muurin palikoita. Tosin se ei ole mikään ihme kun niin hankalasti sen lähetin siihen muurille sitten uudestaan... sen jälkeen oli A, minkä kontaktit taidettiin ottaa hyvin. Pari hyppyä, U putken "väärään päähän" ja siitä kepit. Kepeillä Ransu harhaili jonnekin yleisöön päin katseellaan, joten törmäsi sitten yhteen keppiin. Joo hyvä Ransu. Aloin lähettää sitä uudestaan niin enpä sitten älynnyt ettei sen saa antaa pujotella keppejä takaisin päin, joten siitä napsahti sitten hylkäys. Kepit mentiin hitaasti, mutta varmasti toisen kerran. Sen jälkeen taas muuri, keinu ja pari hyppyä ennen puomia. Sietää olla tyytyväinen Ransun keinuun ja puomiin, se nimittäin meni keinun vallan mainiosti ja puomilla otti taas kontaktit hyvin. Kun minä olen lopettanut varmistelun ja annan sen mennä, niin sehän menee. Loppuradalla oli puomin jälkeen pituus, sieltä kivasti piti palata lähes tulosuuntaan hypylle ja putkeen, vielä persjättö ja viimeiset hypyt. Loppu meni ihan ok, mitä nyt Ransu teki turhan suuret kaarrokset siellä pituuden jälkeen, mutta ajattelin sen ohjata sivusta siksi että se malttaa loikata sen loppuun asti eikä rysähdä palikoiden päälle, jos olisin jäänyt taakse ja tehnyt putkella takanaleikkauksen, olisi ollut tuo vaara ja lisäksi se että putki oli aika loivassa kulmassa, olisinko ehtinyt tekemään persjättöä ja joutunut juoksemaan ulkokurvin puolella ja sitten olis taas ollut kiire.
Toinen rata oli noin 6 tuntia myöhemmin (kiitos vain järjestäjille, klagissa on kuulemma ollut ennenkin radat tällai että kaikkien luokkien esim. rata A on ensin ja sitten vasta rata B eli saman tasoluokan ratojen välillä on tunteja aikaa) ja tuomarina oli eri henkilö. Nyt en muista sukunimeä varmasti oikein niin en kirjoita ollenkaan. Rata oli mukava, sellainen jossa sai mennä välillä vauhdilla, sitten tarvitsi ottaa koira hyvin haltuun ja taas sai päästellä. Radalla oli kolme hankalaa kohtaa, juurikin suunnanvaihdoksissa. Ensimmäisessä A:n jälkeen oli tarjolla putki suoraan, mutta pitikin mennä hypylle 90 asteen kulmassa vauhtisuoran jälkeen ja sitten vasta putkeen. Seuraavaksi oli kaksi hyppyä ja niiden jälkeen kepit jännässä kulmassa, jossa koiralle täytyi antaa tilaa ja aikaa hakea kepit itse eikä mennä itse säätämään liikaa väliin. Keppin jälkeen oli hyppy-rengas-hyppy ja tuon hypyn jälkeen tehtiin takaakierto toiselle hypylle ja taas menosuuntaan takaisin. Ransu ei kestänyt mun takanaleikkausta, jonka jouduin tekemään koska valitsin ohjauspuoleksi oikealta ohjaamisen, koska hypyt ja rengas eivät olleet peräkkäin vaan vähän eri linjassa. Ransu häkeltyi mun leikkauksesta ja teki jotain josta just olin sanonut ennen starttia ettei se ikinä tee: pudotti riman!!! Erään schapekasvattajan kanssa juuri oltiin juteltu ettei schapendoesilla ole tapana pudotella rimoja, tai ole ylipäänsäkään minkään hyppyesteiden kanssa ongelmia koska on hyvä hyppääjä, ja olin vielä itse sanonut ettei Ransu tiputtele rimoja treeneissäkään käytännössä koskaan. Mutta mutta, tuo ohjaus oli liikaa, ja sitten kävi niin. Lopun vauhti sitten lopahti, keinu otettiin hyvin, tällä radalla A-este otettiin vielä paremmin kuin ensimmäisellä, ja puomikin meni mallikkaasti. Viimeisen esteen jätin sitten varmaan suunnilleen ohjaamatta, ja siitä tuli kielto. Hittolainen! Oltais päästy varmaan sijoituksille vitosella (no tosi jee jee) jos en olis vielä toista ottanut vikalta hypyltä.
Tuota mun just pitää panostaa, alkua ja loppua. Mun pitäis tulla kuulemma itsevarmemmin lähtöön ja toimia siellä päättäväisesti eikä hermoilla. Ja sitten tuo radan loppuun ohjaaminen. Pitäis jo rataan tutustuessa ottaa tavaksi juosta kunnolla loppuun asti että tulee ohjattua myös se viimeinen este. Näyttää nimittäin siltä että jos sitä ei silloin harjoittele niin se helposti sitten jää sellaiseksi että olettaa koiran kyllä sen menevän. Vaan eipä Ransu taas mennyt, tosin yleisö oli tosi lähellä maalialueella, joten siellä taisi joku myös viedä huomiota, ja jos maaliin olis juossut kovaa, koira olis mennyt käytännössä yleisön syliin. Yleensä noi maalialueet on kyllä paremmin rauhoitettu yleisöltä, en ymmärrä miksi nyt piti olla muutaman metrin päässä vikasta esteestä jo yleisö. Eihän me lujaa menty, oli sen verran lämmintäkin, mutta helpolta radalta ei siltikään onnistuttu saamaan nollaa. Tein Ransulle takanaleikkauksen jota se ei näköjään kestänyt kun ei olla paljoa otettu ja siitäkin on aikaa, ja sitten vielä se viimeinen este...
Radan jälkeen katseltiin hetki muita ja lähdettiin käyttämään Ransua meressä uimassa. Se oli mielissään vaikka ranta oli aika kivikkoinen. Ollaan nimittäin nyt käyty viikolla joka päivä uimassa samassa paikassa kuin ennemmin mutta eri montussa, jossa on parempi ranta. Ransu ui mielellään ja niin myös me ihmiset, koska vesi on ihanan lämmintä ja päivät niin kuumia ja hiostavia että itsekin kaipaa virkistystä. Ja kun ei näillä keleillä tee mieli viedä tuota mihinkään rehkimään, kun sisällä on koko ajan hellelukemat ja poitsu makaa jalat suorina. Jos pihalla vähän aikaa leikkii niin kohta ollaan niin kuumissaan ettei kauaa edes jakseta.
Nyt odotan vielä kakut uunista, ja lähdetään sitten tämänpäiväiselle uintireissulle. Ah!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti