Tervehdys Ylöjärveltä! Ja kotikentältä.

Tällä kertaa meidän kisamatka suuntautui Ylöjärvelle Teivoon asti. Mihinkäs muuallekaan kuin Agirotuun 2010.

Perjantaina käytiin Ransun kanssa kahdestaan kotikentällä vähän niinkun viime hetken treeneissä. Otettiin neljällä hypyllä vähän ohjausjuttuja, ja Ransu ei ollut ollenkaan samalla planeetalla mun kanssa. Haahuili omiaan eikä irronnut sitäkään vähää kuin yleensä. Ajattelin että mennäänpä sitten keppejä, eikä sekään mennyt mitenkään erikoisen hyvin. Jos riitti vauhtia niin sitten jätettiin kaks keppiväliä lopusta pujottelematta. Ja jos mentiin loppuun, niinkun onneks paria kertaa lukuunottamatta mentiin, niin vauhti oli sitten etanaakin hitaampaa. Multa loppuu käsityskyky, millä mä saan tuon motivoitua niin että se haluais pujotella lujaa. Että pääsis edes sitä vauhtiharjoittelua tekemään ja vaatimaan kovempaa vauhtia, nyt kun mennään sellaista hölköttelyä että ei mitään tasoa. Sen näkee tuosta videoltakin, miten nyt mentiin kisoissakin, samalla lailla mentiin perjantaiaamunakin. Kerrattiin myös kontaktit, puomin se menee aika hienosti, edelleenkään mä en voi hätäillä edelle tai alasmeno tullaan loikaten, mutta ylösmenon se ottaa kyllä ihmeen hyvin. A-esteellä ylösmeno ei ole siinäkään niin ongelma, mutta alasmenoja se skippaili taas vaihteeksi oikein urakalla. Nostin sen sitten alasmenon puoleen väliin ja siitä lähetin loppuun. Muutama kerta niin, ja sitten koko este. Nojaa, enpä tiedä miten hyvin se toimi mutta sainpa loppuun vauhdikkaan "aan" jonka molemmat kontaktit tuli otetuksi. Kontakteista viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä keinu, jonka se kyllä menee hienosti. Mielestäni tarpeeksi vauhdilla ja kontaktit ottaen. Mistä lie oppinutkin noin hyvän suoritustavan, kun en minä sitä sille ole varmaan noin osannut takoa päähän?!

Hyppykuvioita vielä lopuksi, ja alkoihan nekin maistua kun sai paljon palkkaa, namien lisäksi mulla oli käytössä eri lelu kuin yleensä. Heitin palloakin, mutta heitin myös sellaista "piikkipalloa", josta Ransu ei varsinaisesti taistele mutta ei kuitenkaan sitä luovuta yhtä helposti kuin monet muut lelut. Vetää siis hieman vastaan eli sillä voi heittämisen lisäksi palkata sitten riehuttamalla. Eli lelussa on kuminen nystyräinen "piikkinen" ontto pallo-osa ja siinä kiinni köysilenkki. Tosi hyvä heittää.

Ransu alkoi keskittyä niin hyvin että innostuttiin tokoilemaankin (mitä, mekö?!) hieman. Meillä ei ole tuo seisominen eikä varsinkaan liikkeestä seisominen ole ollut ohjelmassa juuri lainkaan. Itse asiassa liikkeestä seisomista kokeiltiin ekan kerran jos en väärin muista, kaukokäskynä se ei toimi vielä ollenkaan. Ei viimeksi ainakaan... Nyt seuruutin vapaana ihan suoraa ja käskin seisomaan. Pari kertaa taisi niiata hieman että maahan oli menossa, mutta seisahtui kuitenkin. Minä innoissaan työnsin namia naamaan että upee jätkä miten sä osaat! Otettiin varmaan ainakin puolenkymmentä toistoa ja sitten ajattelin että no nyt se menee sekaisin jos otan tähän nyt välillä liikkeestä maahanmenoa. Otin kuitenkin, ensin liikkeestä seisomaan, onnistui, liikkeestä maahan, onnistui, vuorotellen molempia. Yhteensä ehkä kymmenisen kertaa ja virheettömästi. Mistä toi tollasen on oppinu? Siis opettaako sitä joku salaa vai mistä se tuntuu taas hoksaavan noita asioita ihan itsestään? Mun ei taas tarvinnu tehdä kun muutama toisto ottaa niin johan meni hyvin. Naksulla sais varmaan vielä tehokkaammin, mutta naksun kanssa meillä on se että Ransu sitten tulee ottamaan sen namin, eli tavallaan tuo seuraaminen ja esim. seisominen keskeytyis aina palkkaamisen ajaksi. Vähitellen kai vois alkaa käskeä seisomaan ja jatkaa matkaa ja sitten palata palkkaamaan, ja koittaa saada se seisomaan muutenkin kuin namilla houkuttelemalla perusasennosta käsin. Kun se näyttää monet asiat oppivan niin nopeasti että ihan ihmetyttää, kun mä vaan osaisin opettaa.

Jokohan me päästäis matkalle Tamperetta kohti? Jätettiin kissat hoitoon Kalajoelle, ja jatkettiin hieman tyhjemmällä autolla matkaa. Kyllä tuntui että meillä pitäis olla vähintään joku paku kun lähdetään koko porukalla liikenteeseen. Takapenkille oli ahdettu kissojen kopat, Ransun häkki, kissojen pehmopesät ja ruokajutut ja vaikka mitä muuta pienempää tavaraa. Takaluukussa oli matkajääkaappi, kaikki vaatteet ja muut tavarat - ja tietenkin Ransu omalla paikallaan. Kuutisen tuntia meni parin pysähdyksen kera matkalla, ja oltiin täällä ilmoittautumassa illalla 20 jälkeen. Huoneen vastaanottamisen jälkeen kiirehdittiin vielä rokotusten tarkastukseen Teivoon. Tarkastuspiste oli juuri suljettu, mutta ystävällinen nainen otti vielä meidän tiedot ylös. Hienoa! Illalla juteltiin hetki muiden schapeihmisten kanssa, kyllä näyttää schape toisen schapen tuntevan, Ransu oli heti tutustumassa häntä heiluen tutun näköisiin karvakasoihin.

Tänään startattiin aamupäivällä meidän ensimmäinen ja loppujen lopuksi ainoaksi jäävä yksilöstartti. Rata oli oikeastaan helppo, ja hyvin se menikin. Vitonen oli kuitenkin saldo, kun minä yritin pitää vauhtia ja mennä Ransulta karkuun ja siten ottaa ennakkoa loppusuoralla, mutta teinpä sitten pienen kädenliikkeen jolla sain Ransun olemaan hyppäämättä neljänneksi viimeistä estettä vaikka se oli ihan hypyn takana siihen jo tulossa. Uskomatonta ohjaajaherkkyyttä, mikä nyt kyllä koitui sitten virheen aiheuttavaksi suoritukseksi.

Radan alussa oli hyppy, keinu ja hyppy, joiden jälkeen putki aika suoraan tarjolla. Ransu ei välittänyt lähdössä tulla sivulle vaan katseli jonnekin muualle, ihme, sillä se oli koko aamun ja vuoroa odotellessa aivan täpinöissä. Mä taas itse olin yllättävänkin rento. Alku meni hyvin, Ransu meni hienosti keinun ja mä tiesin että sinne putkeen lähetettyäni mun pitää pinkoa ihan hyvää vauhtia ottamaan se vastaan renkaalle tekemällä persjättö. Rengas meni hyvin, A pelottavan nipin napin jopa ylösmenolla, alasmenohan mulle ei mikään yllätys ollutkaan. Melkein eilisen aamun perusteella yllätys oli kun virhettä ei napattu. A:n jälkeisen hypyn takana Ransu teki komeat kaarrokset, jotkut karkasi tuossa melkein puomille asti, mä kai vaan ohjasin niin ilmavasti että Ransu hyppäsi ihan väärään suuntaan koko hypyn. Kepeillä otin sen ekasta välistä "nokasta vetämällä" sisään, ja hyvä että otin koska videolta näkyy että ohihan sitä oltais _taas_ menty ja toka välistä sisään jos en olis niin tehnyt. Pujottelu on sellainen että kun katsoo videota niin jääkaapilla ehtii käydä siinä välissä... Hohhoijaa. Keppien jälkeen hyppy ja muuri, jossa en osannut kääntää Ransua hyppäämään tarpeeksi oikeaan suuntaan niin tuli vähän kaarrosta, mutta takaakierron se teki ihmeen pienellä kaarroksella. Noissakin kun sillä on joskus ollut tapana tehdä kunniakierroksia... voishan sen mennä vielä paljon enemmän nuolemalla ties mitä temppuja tekemällä, mutta hyvä että edes noin. Sitten hyppy ja putkeen, jossa mulla meinaa taas mennä sunnuntaivauhti päälle. Muuten se ei niin vaivannutkaan se hölkkäilyvaihde, mutta tuossa kohtaa... Putkelta Ransua odottaessani ajattelin että nyt lujaa toi loppu ja mä karkuun Ransulta että saadaan koiraan vauhtia. No mitä tämä tekee? Ohjaaja tekee pienen ranneliikkeen ja vetää vissiin kättäkin vähän vartaloa kohti, niin koira tulee hypyltä ohi vaikka on jo melkein sen hyppäämässä. Eikääh! Miten se taas oli niin herkkänä? Jonain päivänä mä olisin saanut varmaan heiluttaa kättä vaikka miten ja se olis vaan hypännyt, mutta nytpä se taas päätti vähän lukea ohjausta :P Siinä meni sitten Ransun pasmat ihan sekaisin, ja kun lähetin sen hypyn taakse, niin ei kun uudestaan vaan mun perään sillä meiningillä että en hyppää! Vielä kerran lähetys, abouttiarallaa 8 sekuntia aika tuhlanneena, joka onnistuu ja siitä sitten vauhdilla pituudelle ja puomille. Ransu jäi jotain hidastelemaan ylösmenolle, ja minä juoksin edelle. Ihmettelin radalla että mitä sä siellä nuuhkit mutta videolta katsoessani tajusin että sehän luulee olevansa keinulla. Just sillai vähän menee matalaksi ja sitten hoksaa että ei tää olekaan. Tarkemmin ajateltuna mulla saattoi unohtua käsky tuossa pois joten ehkä siinä syy ettei poitsu tiennyt kummalle mennään - keinulle vai puomille? Lopussa nyt ei ollut sitten enää kuin yksi hyppy ja sen jälkeen kunnon kehut. Ihan hieno rata se oli, minäkin ainakin välillä jopa juoksin ja enemmänkin olisin juossut tuossa lopussa jos olis Ransu tullut perässä.

Päivä oli kuuma, mutta onneksi paikalla oli koirien kastelupaikka. Ransulle ostettiin HelsiTarilta sellainen pyyhekankaasta ommeltu mantteli jota sitten kasteltiin ja kyllä se Ransua virkistikin. Se oli yllättävän pirteä ja sen oloinen että mä jaksan mitä vaan! Katsottiin jonkin aikaa ratoja ja lähdettiin sitten majapaikkaan ruokkimaan Ransu ja itse suunnattiin Tampereelle. Käytiin ostamassa meille jo jonkin aikaa suunnitelmissa ollut robotti-imuri, Samsung NaviBot, josta varmaan tulee sitten käyttäjäkokemuksia lemmikkiperheeseen soveltuvuudesta tänne :) Jospa saisi kotopuolessa hieman vähennettyä sitä (kissan)hiekan ja irtokarvan määrää mitä nuo mukelot yhteisvoimin levittää.

Iltasella haettiin vielä Ransu mukaan, mentiin koirapuistoilemaan, jossa Ransu paremminkin keskittyi merkkailuun ja nuuhkimiseen kuin leikkimiseen, mutta leikkikavereitakaan ei ollut kuin pari ja niillä ei tuntunut oikein olevan virtaa. "Hikoilun" jälkeen oli Ransun mukava pulahtaa vieressä olevalla koirien uimarannalla veteen vähän lelua noutamaan. Ensin rantaan tullessa Ransu säpsähti aaltoa joka tuli rantaan, mehän on käyty vain montulla jossa ei kyllä aaltoja ole, joten pienet aallot oli sikäli uusi kokemus. Kaikkea uutta sitä voikin tulla vastaan :) Kyllä nyt uni maistuu! Huomenna startataan vain schapendoesien kisaavien maxi-joukkueessa, koska toinen yksilörata oli turhan päällekkäin joukkuekisan kanssa. Tai siis yksilökisan suoritus ja joukkuekisan rataantutustuminen. Nyt emäntäkin ottaa mallia koirastaan ja menee keräämään voimia unten maille.