Oltiinpa tänään hallitreeneissä taas kahden viikon tauon jälkeen. Jostain kumman syystä mulla on treeni-into kasvanut tässä kun on ollut nyt vähän harvemmin agilitya, ja samaten tekis mieli kisaamaan... Vaan se mahdollisuus kun meni tältä vuodelta niin täytyy tarkastella josko tässä menis sitten edes epävirallisiin! Olis joitain ohjausjuttuja joita mun pitäis päästä kokeilemaan kilpailunomaisessa tilanteessa, ja virallisissa en kyllä viitsi alkaa kokeilla...
Mutta niihin treeneihin: oma tupa oma lupa. Siispä keppien sisäänmenokulmia koitettiin ottaa, noh menestys oli vähän sellainen että suorat kepit menee oikeastaan joka kerta hyvin. Ransu siis suorasta kulmasta irtoaa kepeille kaikista rohkeimmin. Sitten kun on tilanne se että sen pitäis hakea keppejä vinosta kulmasta mun edellä, niin se teki niinkin että meni kyllä eka välistä mutta tuli kepeiltä läpi, ei siis lähtenyt pujottelemaan. Se on luultavasti ajoittain epävarma itsestään ja siitä tekeekö oikein. Vaikka en tietysti moittinut kepeiltä ulos tulemisesta tai mitään, mutta onhan se niin etten ole siltä sellaista aiemmin vaatinut ja kun kepit ei ole meille se bravuurieste koskaan ollut, niin epäonnistumisia tapahtuu helposti. Seuraavalla kerralla suunnittelin ottaa verkot käyttöön, eka väliin, ettei pääse vain juoksemaan läpi. Kyllä se sitten lähtee pujottelemaan loppuun asti kun eka väli jää turvallisesti taakse. Otettiin välillä muuta ja sitten vielä ihan suorien keppien hakua täyspitkillä kepeillä. Noita sisäänmenoharjoituksia otettiin 6 kepillä ettei mene niin tylsäksi. Enpä kyllä oikein tiedä edettiinkö niissä mihinkään, noh, koskaan ei lopeteta ilman jonkinlaista onnistunutta suoritusta eli kyllä vinosta kulmasta mentiin kuitenkin molemmin puolin ok. Sitä täytyy vielä vahvistaa ja vahvistaa ja vahvistaa ja ottaa vähitellen vaikeampia keppikulmia. Nämä olis pitänyt harjoitella siinä vaiheessa kun harjoiteltiin verkkokepeillä koko estettä uusiksi, mutta kun se pahuksen talvi tuli eikä ehditty viime syksynä niin pitkälle.
Kontakteja otettiin sen verran, että puomia muistaakseni kolmesti, joista eka kerralla oli vauhtia ihan liikaa ja ylösmeno otettiin ehkä tassunpuolikkaalla ja alasmenosta loikattiin parimetrinen loikka ylitse... Uusi yritys ja napakymppi, toiselta puolelta samoin. Ai kun hieno jätkä! A:ta otettiin kanssa muistaakseni kerta puolelta ja toiselta, tosi hienosti meni. Keinu on ollut "katkolla" kun hallissa ei ole kunnon keinua, uutta odotellessa... Ehtiipä tuota ja keinu kuitenkin on mennyt aina niin ilman ongelmia etten oikeastaan harmittele ettei sitä pääse ottamaan kun ei se ole samalla lailla "ongelma"este kuin nuo muut kontaktit. Eipä kyllä näyttänyt taas olevan nuo muutkaan. Katotaanpa sitten mitä ne on seuraavalla radalla jolla ne mennään!
Hypyillä eteenmenoa, suoria hyppyjä ja sitten kääntelin vähä siivekkeitä. Hienosti liiteli hyppyjen yli ja eteen-käsky on yks mitä pitäis päästä kisoihin kokeilemaan onnistuuko se siellä kun se treeneissä nyt menee niin epäröimättä. Vauhtia siitä ainakin tulee lisää. Vähän taipumisharjoituksia, ja Ransu päätteli tehtävän aluksi niin että kun kolme hyppyä oli peräkkäin viuhkamaisesti, niin että kahden ensimmäisen yli täytyy hypätä yhdellä loikalla ja sitten viimeinen hypätä yksinään. Juu ei. Rimakorkeus oli 35cm ja hyppyjen väliä oli lähes 1,5m ja jätkä se vaan loikkaa ilman vauhtia molempien yli. Siis mitä ihmettä?! Onko joku joskus väittänyt ettei schapendoes hypätä osaa... Ransu teki sen kahdesti ennenkuin se hoksasi että joka hyppy hypätään erikseen.
En tiedä paljonko tuolle pitäis laittaa rimakorkeudeksi tai esim. pituusesteen pituudeksi ennenkuin se ei pystyis sitä suorittamaan. Enkä kyllä aio kokeillakaan, mutta kun se tuolla luonnossa metsälenkeilläkin omasta aloitteestaan esittää välillä sellaisia suorituksia että mä tunnen itseni välillä lähinnä ponnistuskyvyttömäksi norsuksi... Tai minä en ainakaan pysty hyppäämään pystysuoraan ylöspäin hartioideni korkeudelle, pompattuani just ennen melkein pari metriä ojan yli... Siinä vaiheessa kun minä ramuan samaa rinnettä ylös, Ransusta näkyy enää perävalot.
Vähän niinkuin välinumerona harjoiteltiin jokunen kerta jotain ohjauskuviota jonka näin Youtubessa. Ai että noita on kiva opetella, kun se on pari toistoa ja me jo osataan. Tänään kyllä meinasin hätäillä itse liikaa niin Ransukaan ei malttanut suorittaa hyppyä. Noista saa niin helposti sellaista onnistumisen riemua, se vaan tuntuu niin hyvältä, kun alkaa tekemään jotain uutta juttua ja Ransu tuntuu olevan heti mukana. Se vain tuntuu tajuavan että ai näin tämä menee. Yleensä uudet asiat on mulle vaikeita, Ransu kyllä hoksaa agilityssa varsinkin melkein heti kaikki tuollaiset jutut missä mennään mun vartalon ohjaamana. Sitten kun sen kanssa ottaa muutaman toiston molemmin puolin ja jättää asian hautumaan, ja palaa siihen taas joskus, niin huomaa yleensä että tämähän on jo tuttu juttu. Niin kävi muuten meidän peruutusharjoitusten kanssakin. Aloin yks ilta opettaa peruutusta käskysanalla "piip-piip". Se meni joten kuten ja huippupalkkasin yhteen hyvään suoritukseen ja lopetin. Temppu oli jonkin aikaa unholassa ja eilen sitten taas pakiteltiin. Ja oho, Ransupa peruuttikin pidemmästi ja nopeammin kuin viimeksi. Kohtahan tuolla voisi hauskuuttaa vaikka rekkakuski-appiukkoa :)
Tää päättyy taas vähän samoihin sanoihin kuin viimeksi (kello vaan taitaa olla vielä hieman enemmän), mutta nyt mä voisin mennä hauskuuttamaan itseäni katselemalla vilkkaan mielikuvituksen tuottamia unia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti