Meillä on ollut tämä viikko menoa ja meininkiä eikä loppua kohti juuri vähene. Lauantain kisareissun jälkeen sunnuntaina vietiin Ransu Kannukseen hoitolaan. Maanantain sai sitten itsekin vähän niinkuin lepopäiväksi ja lomaksi, kun voi ilman huonoa omaatuntoa vaan olla möllöttää, miettimättä että Ransu varmaankin haluaisi lenkille tai asioille... Tiistaina oltiin Antin kanssa Kuopiossa, siinä siis Ransun hoitojakson syy. Tytöt oli ilahtuneita kun tuttu hoidokki tuli hoitoon ja oli kuulemma mieluinen ja kiintyi nopeasti hoitajiin :) Ransu ja sitä myöten myös Satu saivat kehuja hyvännäköisestä trimmistä, vaikka onhan se jo nyt hieman kasvanut yli ja tarttis saksia muutamaankin paikkaan ettei niin hapsota karvat. Toisaalta, eihän sillä schapella ole niin väliä vaikka turkki ei olekaan just prikulleen ;)
Tiistai-iltana ehdittiin käydä ja kääntyä kotona (aamulla oli muuten herätys klo 03, lähtö tuntia myöhemmin, Kuopiossa oltiin vähän ennen kahdeksaa aamulla) kun piti lähteä hakemaan Ransu hoidosta ja lämmittelemään se agitreenejä varten. Startattiin siis omalla vuorolla Dognessissa. Tarkoitus oli treenata vähän keppien sisäänmenoja, puomin ja A:n kontakteja ja lauantain ratapätkää johon kokeilin nyt erilaista ohjausta. Kepit meni muutaman kerran ihan mukavaa vauhtia, sitten vissiin iski kyllästyminen, ei näköjään kestä toistoja ainakaan kaikilla kepeillä kovin paljoa. Yritettiin ottaa erilaisia sisäänmenoja, vaihtelevalla menestyksellä, mutta totesin että turhaa kun koira ei jaksa enää kunnolla pujotellakaan. Seuraavalla kerralla otetaan luultavasti enimmäkseen vain 6 kepillä, tarkoitus kun on harjoitella nyt sisäänmenoja eri kulmista.
Puomin kontaktit oli kyllä aika mainiot. Taas harkinnassa se "kyllä me treeneissä osataan"-paita... Vain pari kertaa otti ylösmenot niin justiin etten ollut tyytyväinen, muuten tosi hyvin. Samoin vain pari kertaa alasmenon skippasi, Antti oli apupalkkaajana ja kyttäsi alasmenon, mä ylösmenon. A-estettä ei edes otettu kun kerta puolelta ja toiselta, kun ne meni niin hienosti. Miten se nyt tuolla lailla?! Antti sanoi että toisella kertaa katseli vähän minua alas tullessaan mutta tuo on kyllä tosi hyvä juttu tuo ettei palkka tule minulta ja myös ettei se tule miltään namialustalta. Kun on käytettävissä apupalkkaaja, niin eipä pääse ainakaan varastamaan palkkaa eikä odota sitä aina ohjaajalta.
Ratapätkä otettiin vain kerran, kun se meni hyvin. Joo-o, kahdessa kohtaa ohjasin eri tavalla kuin kisoissa, miksi mä aina olen niin jälkiviisas? Miksen mä kisoissa osaa tehdä niitä oikeita ratkaisuja? Nimittäin kun se putken jälkeinen takaaleikkaus sujui todella hyvin sen sijaan että olisin yrittänytkään mitään persjätön tapaista. Treenit meni siis kaiken kaikkiaan aika mukavasti. Kolmessa vartissa ehtii ihan riittävästi asioita, varsinkin lämpimässä hallissa missä Ransulle näytti tulevan aika lämmin. Alussa se tosin touhotti vähän ylikierroksilla niin voi johtua siitäkin että virta meinasi sitten lopputunnista olla lopussa.
Keskiviikkona Ransulla oli lepopäivä, johan tuota oli silläkin ollut ihan tarpeeksi ohjelmaa. Mulla oli kuvataidepiiri, ja ai että mä nautin siellä! Meillä on aivan mainio opettaja, Seija Pulli-Marjakangas ja todella rennon ja kotoisan oloinen ryhmä. Muut osallistujat on iäkkäämpiä, vähintään keski-ikäisiä, mutta onkin hienoa nähdä miten erilaisia ja upeita töitä siellä syntyy. Ihanasti ovat ottaneet minut vastaan. Muut taitaa enimmäkseen tehdä akryyli/öljyväreillä ja pastilleilla, mä olen ainoa joka käyttää noita vesiliukoisia puuvärejä. Ne on herättäneet aika paljon kiinnostusta. Ja mikään ei ole tässä parempaa se kuin että saa ohjausta ja palautetta tekemisestään. Se on ihan eri asia kuunnella "joo on se ihan hyvä, oot sä hyvä piirtämään" -kommentteja kuin saada kuulla että "nythän sä olet saanut tälle sitä oikeaa luonnetta, mutta katsopa vielä uudestaan noita pään mittasuhteita". Onhan se kiva kuulla jos se on muidenkin kuin minun mieleen, mutta opettajalta on saatava palautetta eikä ei-mitään-antavaa höpötystä siitä että on se ihan hyvä... tämä ei ole aina koulussa kuvaamataidon tunneilla oikein toteutunut, siksi olen nyt niin tyytyväinen.
Tänään käytiin Ransun kanssa aamulla hakemassa Kennelrehulta vähän ruokaa. Illalla sitten pitkästä aikaa lenkki pyörätielle. Pojalla oli virtaa kuin pienessä kylässä. Huomenna sitten taas automatka tiedossa, kun ajellaan Ventelälle Kankaanpäähän luustokuvaukseen. Mua kyllä jänskättää se kuvaus ja etenkin mikä sieltä sitten tulee arvioksi. Toivon tervettä pakettia, mutta kun ei tuo ole täydellisyyttä hipova luustoltaan muutenkaan (purentavika ja häntämutka) niin jotenkin odotan että löytyy jotain huomennakin, selkää eniten pelkään. Turha murehtia etukäteen, mutta nyt alkaa olla tuo totuuden hetki niin lähellä ettei osaa olla murehtimattakaan... Noh puran sitten varmaan tänne tuntojani taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti