Käytiin Ransun kanssa kyläilemässä perjantaina, ja nähtiin taas uusi pikkuvauva. Tämä vauva oli vielä isäinpäivänä nähtyä paljon nuorempi mutta vauva kun vauva. Ransu oli siitä vähintään yhtä kiinnostunut kuin Alinasta, olin tyytyväinen että samanlainen ystävällinen suhtautuminen ja uteliaisuus jatkui. Mihinpä se siitä, kun ei siitä huonoa kokemusta tule? Kuulemma on niitäkin koiria jotka ei tuollaisia pikkunyyttejä voi sietää ollenkaan ja suunnilleen söisivät siitä paikasta kun näkevät, aika hurjaa! Enpä hoksannut kysyä, oliko perheen omat koirat mustasukkaisia vauvasta, tai mitä ne muuten on siitä tuumanneet, ainakin Ransu näytti saavan olla ihan ok siinä äidin ja vauvan lähellä. Ransukin pääsi taas könyämään Demin kanssa.
Tänään käveltiin metsäautotielle, ja lähdettiin ihan uuteen suuntaan. Pyysin Antin hakemaan, että ehdittäisiin Ylivieskaan täkkiostoksille, kun oli 1½h lenkki takana. Mentiin jotain ihan uutta reittiä (taas) ja totesin että talvella en oikein tykkää tuonne suuntaan mennä kun sitten joutuu kilometrikaupalla kävellä tossuttamaan pikitien laitaa hihna kourassa. Ja minä kun en edelleenkään siitä tykkää (hihnalenkkeilystä) ja Ransukin menis mieluummin omaan tahtiin vapaana - alkaa aika herkästi hitaassa vauhdissa peitsata ja se nyt on niin vaikean näköistä kävelyä että hoh hoijaa. Mutta ens kesänä pyörällä sitten paremminkin vois tuota lenkkiä tehdä kun voi tuon asvalttitien ajella itse pyörällä ja siinä on hyvin piennarta missä Ransu voi ravata. Ja suurimman osan matkasta saa Ransu pyörälenkistä juosta soratietä vapaasti. Kesää odotellessa, vaikka nyt kyllä pääsis metsäautotielle jo hiihtämään autonraiteita pitkin. Mulla kun ei ole mitkään huippukalliit sukset ja ne on "pilattu" jo aikoja sitten hiihtää raaputtamalla pitkin metsäteitä ja kelkkareittejä joissa varvut raapii suksen pohjia. Siis ihan joutavat on nyt jo aloittaa hiihtäminen, taidankin viedä appiukolle ne voideltavaksi ensi viikolla! Kesäaurinko on varmaan sulattanut kaikki voiteet pois, sukset kun jotenkin kummasti sattui jäämään tuohon etupihalle ja siinä on varmaan ollut viime kesänäkin hellepäivänä ainakin 50 astetta lämmintä...
Päivällä siivottiin vähän niinkun joulusiivoustakin, kun laitettiin jouluvaloja sisälle ja ulos. Ulos pystytettiin kuusi (tekokuusi kuten sisällekin) valoineen ja viereen tälläsin vielä pari talvea lomailleen lumiukkolampun. Iltapäivällä lähdettiin Ylivieskaan, pitihän Antille uusi täkkipeitto ostaa alennusmyynnistä, kun Ransulle annoin syksyllä pediksi toisen meidän peitoista. Näin sivuhuomautuksena: voiko koiralle olla kätevämpää petiä kuin kaksinkerroin taiteltu nätillä pussilakanalla päällystetty peitto, joka kestää pesun 90 asteessa? Katseltiin Kärkkäisen ilotulituskin, Ransu oli auton takaluukussa ja kyllähän sitä hirvitti ne alussa ammutut raketit varsinkin mitkä paukkui kovaäänisesti ja niitä tuli tiheään. Lopussa se oli laittanut maate, ilmeisesti ne isommat paukut joita tuli harvempaan, ei enää niin olleet pelottavia. Ja kun ei tilanteesta mihinkään päässytkään, niin voiko siinä muuta kuin todeta että ei tämä tapa kuitenkaan? Laittoi siis lopussa pötköttämään takaluukkuun.
Kai tästä joutais ottamaan Ransusta (ja vissiin kaikista muistakin perheenjäsenistä...) mallia ja menemään nukkumaan. Öitä siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti