...tuli talvihalla. On ollut tuhannen kylmiä ilmoja ulkoilua ajatellen. Urheasti silti eilenkin käytiin 1½h lenkki Villenjärven taakse. Olipa siinä mielessä kiva lenkki pitkästä aikaa, ettei tullut ketään ihmistä tai muutakaan eläväistä vastaan tai näköpiiriin niin Ransukaan ei saanut tilaisuutta karata haukkumaan niitä pataluhaksi. Joku hurja siellä päästeli Villenjärvellä moottorikelkalla, varmaan just jäät kantoi. Metsässä oliskin ollut ihan mukava lenkkeillä kun tuuli ei passannut mutta auta armias kun oli aavalla tai sitten tiellä, kyllä tuntui että jäätyy. Ensin lenkkeilee itsensä hikimäräksi ja sitten kohta tuuli puhaltaa päin jäätävästi. Ransu ei tosin näyttänyt palelevan, ihmettelen kyllä sitä hieman, mutta se nyt onkin koko ajan liikkeessä. Ja lumessakin tarkeni kieriskellä, mua paleli katsellakin...
Illalla otettiin vähä temppuilua taas. Voi elämä kun tuo yks on sitten välillä kyllä turhankin touhukkaana. Sille sopii sellainen tekeminen jossa se saa koko ajan käyttää päätä ja yrittää ja kokeilla keksiä ratkaisun, ja sitten ei tarvitakaan montaa palkkiota kun se hoksaa mistä narusta vetää. Siksi kai se noista älyleluista tykkääkin ja on niiden kanssa näppärä kun se koko ajan touhuaa, keskittyy mutta myös kokeilee koko ajan. Niinpä nytkin, kun yritin opettaa sille klassista "näytä sormi" -temppua. Joo, peukalon se osaa nyt jo näyttää. Mutta senkin mielellään niin innokkaasti että koko peukalo on mun suussa ja saman tien kuono jo tökkii toisesta kädestä namunakkia ja lähellä on ettei siinä samalla jumpata istu-maahan-jumppaa. Välillä kokeillaan josko mä tarkottaisinkin "rekka-Ransu"-temppua ja haluaisin että se pakittaa. Senkin se tekee niin innoissaan että välillä ihan liikuttaa. Ei ole ainakaan vaikea antaa kehuja täydestä sydämestä :) Nyt kokeilin että miten olis jos opetellaan seuraavaksi pikkurillin näyttäminen. Juu ei. Ransu etsii vaan sitä peukaloa, ja sitten se nuolee loppukäden märäksi että kai se nyt kohta heltyy kun käsi tarpeeksi valuu kuolaa...
Eilen illalla muisteltiin että miten se tassulla laskeminen olikaan. Ransun matematiikka ei tunne lukuja ennen kymmentä ollenkaan, se raapi ilmaisurasiaa kaksin "käsin" aina ihan urakalla, ei siinä paljon ehdi sanomaan että ykkösestä lähtee... Siispä hylättiin se. Palataan asiaan ehkä sitten kun Ransu on vanha ja vähemmän touhukas, ehkä sitten on jo onnistumisen mahdollisuuksia. Nyt on yritystä suoraan sanottuna ihan liikaa!
Sitten ollaan otettu näitä tuttuja jalkojen välistä pujotteluja paikallaan ja kävellessä, sitä rekka-Ransua ja tänään muka vähän kaukokäskyjä. Heh, hyvin oon sen ehdollistanu istumaan kun etusormi nousee pystyyn, mutta istu-käskyllä se saattaa kyllä tehdä melkein mitä vaan... Seisominenkin meni harvinaisen hyvin, eli nousi istumasta oikein reippaasti seisomaan. Näyttää siltä että nuo pakitusharjoitukset on auttaneet tässä, paljon helpomman näköisesti hoksaa nousta jaloilleen. Eihän se varmasti mikään kympin suoritus olis, mutta meillähän ei olekaan tokon suhteen mitään oikeita tavoitteita! Silti kokeiltiin pitkästä aikaa seuraamista ja siitä maahan ja seisomaan jäämistä, oho, onnistui joka kerta! Rally-tokoakin sotkettiin väliin, kiva oli tehdä kun jäpikkä oli niin innoissaan ja nakkeja hurahti aimo annos. Lopuksi palkkasin upouudella lelulla, joka osoittautui aivan huikeaksi: kuminen pomppiva pallo joka vinkuu kun sitä puristelee. Se ääni on sanalla sanoen _rasittava_ mutta huomattiin tiistaina että vinkulelun vingutus innostaa ja kiihdyttää Ransua ja näyttää siis sopivan palkkaukseen hyvin. Tuskin maltan odottaa että saan sitä käyttää agilitytreeneissä.
Tänään oli vielä seuran pikkujoulutkin. Meidän kanttiinivastaava oli kyllä toimittanut aivan mainiot herkut paikalle, niitä sitten tuli naposteltua niin että housunnapit natisee. Ilta vierähti taas koirajutuista höpöttäessä kohtuu pitkälle, ja muistaakseni sanoin samaa viime vuoden pikkujoulujen jälkeenkin: koiraihmisten kanssa on mukava porista kun aiheena voi huoletta olla lähes koko ajan koirat! Kiitos siis taas seurasta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti