Olipas meillä hienot kisat! Siitäkin huolimatta, että nolla jäi yhden pienen virheen takia saamatta. Radat oli mukavat, Ransu pääsi tekemään takaakiertoa josta se niin kovasti tykkää :)
Eka rata oli agilityrata. Kisapaikka oli mukavasti kuntoradan vieressä, ja vielä kun oltiin todella hyvissä ajoin paikalla, niin käytiin puolen tunnin verryttelyt alle sitä kuntorataa pitkin. Lämpimillä lihaksilla olikin sitten helppo ottaa vauhdikas startti. Lähdöstä mentiin varmaan 7 estettä puhtaasti, siinä ehti tulla pari takaakiertoa ja mulla oli perässä pysymistä. Sitten tuli kepit, jotka rataantutustuessa tuntui helpolta suoralta lähestymiseltä kepeille, eli just sitä mitä me harjoiteltiin viimeksi treeneissä hyvällä menestyksellä. Mutta enpä osannut ottaa huomioon että kun edelliset kaksi estettä tehtiin loivasti takaakiertämällä, koira ei tulekaan suoraan keppejä edeltävän hypyn yli vaan vinoon vasemmalle, ja siitä sitten Ransu ei osannut hakea keppien ekaa väliä vaan meni suoraan toka väliin. Sanoin "hups, kepit uudestaan!" ja upean pujottelun teki Ransu sitten perään! Olin tosi tyytyväinen. Loppurata olikin sitten muuten helppoa kauraa, mutta kontakteista (A ja puomi) en kehtaa olla tyytyväinen kuin A:n ylösmenosta jonka ottikin mainiosti puolivälistä pintaa. Loput mentiin sen verta vauhdilla, että luulin itse asiassa että otettiin toinen vitonen A:n alasmenolta. Antti sanoi että puomi oli aivan justiin ja justiin. Ei hyvä. Vauhtia riitti ja meillä oli hyvä fiilis. Myös viimeinen este muistettiin suorittaa...
Olin älyttömän tyytyväinen meidän vitoseen. Ihanneaika taisi alittua jotain -12,07 sekuntia, joka on meidän ennätys. Jos ei oltais tuota vitosta otettu, olis otettu komea nollavoitto. Noh sellaisella on turha jossitella, mutta rata oli niin hyvä omasta mielestäni että se tuntuu voitolta itsessään. Ja radalla oli sellainen ennenkokematon tunne mun ja Ransun välillä. Sellainen, että nyt meillä on kivaa, nyt me tehdään yhteistyötä, nyt ohjaaja ei ole niin törkeän myöhässä koko ajan. Tuntui, että Ransu oli just hyvin mukana, meni sopivan itsenäisesti, mutta oli tiukasti ohjauksessa koska takaakierroilla ei tehnyt turhia kaarroksia jne. mikä tietysti näkyy hyvänä aikana. Ainoa mikä harmittaa oli tuo ettei se osannut hakea keppejä. Se on mielestäni koiran tehtävä, hakea esteet. Ja kepit varsinkin, en aio sinne mennä sörkkimään ja osoittelemaan suuntia että tuonne noin tästä näin. Sitä paitsi treeneissä se on ottanut yllättävän kovasta vauhdista puhtaita sisäänmenoja, mutta olen kyllä välillä aistinut että välillä siltä tuntuu olevan hukassa keppien hakeminen kaikesta huolimatta. Mutta hyvin se sitten veti ne kepit.
Toka rata oli hypäri. Ransussa ei minkäänlaisia väsymisen merkkejä. Puhuttiinkin Antin kanssa matkalla että on sillä kasvanut kunto ja kisakunto kesän aikana, kun kevätkesällä se ei jaksanut sitä toista starttia mennä oikein mitenkään päin, mutta nyt kyllä menee. Ja meidän nollatkin on kumpikin päivän toiselta radalta. Noh siihen hypäriin sitten. Lähtö meni ihan ok, 3 ekaa estettä ja sen jälkeen meinasin olla ekan kerran pulassa. Olin kuitenkin tähän kohtaan osannut varautua, että putkelle ei voi saatella että ehtii tekemään persjättöä, mutta Ransu varmaan näki putken suun ohi vilahtavat jalat... Pari hyppyä ja sitten uusi putki. Ja taas mulla tuhannen kiire. Just ja just kerkisin jättöilemään ja eikun kaks hyppyä taas, pituus ja jälleen putki. Tuolla putkella ehdin ottaa vähän ennakkoa muurille, kun Ransu niin vauhdilla syöksyi putkeen pituudelta. Muurin jälkeen eka hyppy ihan jees ja itse asiassa Ransun itsenäisesti suorittamana, se luki mun liikkeestä että "tonne!" mutta sitten kun olin myöhässä niin se jäi sitten ennen seuraavaa hyppyä pyörimään mun eteen että "sano nyt tolvana että mihin?!" Kieltohan siitä tuli, olikin jo aika saada rangaistus siitä vain just ja just ehtimisestä ja myöhässä olemisesta... Hyppy mentiin, sitten pussiin ja siitä kieltämättä mielenkiintoinen vienti kepeille. Pussin kangas päättyi samalle tasalle kuin mistä kepit alkoivat, kepit mentiin siis suoraan takaisin päin pussin suuntaisesti, ja voin kertoa että piti kyllä miettiä että miltä puolen ohjaisin ja miten helpottaisin Ransun keppien hakemista, mutta ilmeisesti epäonnistuin koska se ei taaskaan saanut niitä haettua. Tuota täytyy kyllä nyt harjoitella. Tämän radan epäonnistumista en ihmettele, koska olin itsekin siinä vähän hukassa että miten me nyt nää mennään.
Kepeiltä sitten siihen putkeen mikä oli tokana, ja mun olis pitänyt ehtiä suunnitelmieni mukaan tehdä persjättö mutta enpä ehtinyt sinne päinkään kun tuo harmaa liitäjä oli vilahtanut mun silmäkulmasta mun selän taakse. Hehhe. Ransu kieppuu taas mun edessä sen näköisenä että unohtuiko rata vai miksi seison siinä keskellä hänen juoksulinjaa. Koitin hätäpäissäni ohjata hypylle mutta Ransu kiersikin taakse ja hyppäsi sen takaisinpäin. Hylly tuli että heilahti! Lähetin takaisin, sitten takaakiertäen toiseksi viimeinen hyppy ja vielä maaliin. Olipas siinä ohjaajalla ihmettelemistä! Ransu oli huippu ja harmitti niin kovin sen hyvin menneen ekaradan jälkeen että Ransu joutui noin pahasti kärsimään siitä että sattui nyt vain menemään niinkuin agilitykoiran kuuluu mennä - vauhdikkaasti. Varsinkin kun ohjaaja on koko kesän kitissyt ettei koira kulje. Sitten kun se kulkis, niin sitten sitä ei kykene ohjaamaan.
Onneksi mä voin lohduttautua sillä että eka radalla oltiin samalla aaltopituudella ja tasapainossa, ja se tulos riitti jopa kolmanteen sijaan. Yleensä ehkä tuumisin että no joo onpa tosi kiva pokkailla palkintoja virhepisteiden kera, mutta nyt se rata oli mulle melkein kuin nolla, joten oltiin mun mielestä ansaittukin ruusukkeemme ja lahjakorttimme, vielä kun meidän aika oli keppivirheestä huolimatta palkintopallin nopein :) Videon puuttuminen jäi harmittamaan, kamera kyllä oli mukana vaan eipä se tykännyt pikkupakkasesta ja patterit hyytyi.
Tiedetäänpähän ainakin mitä treenataan kun avataan hallikausi tiistaina. Kisakauden jatkumisesta ei ole vielä tietoa, ehkä joulukuussa, ehkä vasta tammikuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti