Eilen oli sitten kauan odotettu ja jänskätty luustokuvaus Kari Ventelällä Kankaanpäässä. Aamuherätyskin oli näihin tämän viikkoisiin herätyksiin nähden oikein inhimillinen, lähtö klo 8. Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja mentiin jonon jatkoksi. Ransu kuvattiin toiseksi viimeisenä, mutta eipä sillä sikäli ollut merkitystä että kaikkien kuvat ja lausunnot saatiin vasta kimppakuvauksen päätteeksi.
Ransu oli reipas poika, ja yllätti mut positiivisesti olemalla niin reippaasti ja avoimesti ventovieraiden ihmisten kanssa. Rauhoituspiikistä se ei ollut moksiskaan, mutta kun käveltiin toimenpidehuoneesta odotushuoneen patjalle, minne oli tarkoitus nukahtaa, niin hädin tuskin päästiin patjalle kun uni tuli kuin halolla olis päähän lyöty. Ransu vaan lysähti siihen mun eteen joten eipä siinä sitten tarvinnut paljon rauhoitella vaan jalat hyvään asentoon ja panta pois, sitten se jo haettiinkin röntgenhuoneeseen.
Kuvauksessa meni yllättävän kauan, jotakuinkin 35min, mutta otettiinhan niitä kuviakin aika monta. Selästä muistaakseni 4 kuvaa, lonkista 1, kyynäristä 1, ja sitten oli molemmat polvet ja olat kuvattu omiin kuviinsa. Ransu tuotiin heräilemään peiton päälle ja se oli hauska kun muuten silmät pyöri ympyrää ja oli ties miten päin, mutta kun kosketti ja jutteli niin ne kääntyi oikein päin ja katsoivat, mutta heti ei jaksanut/pystynyt reagoimaan muuten. Käänsin päätäni hetkeksi sanoakseni jotain, ja sillä välin oli Ransu ihan yhtäkkiä ponkaissut pystyyn ja ehtinyt jo kävellä pari metriä! Niin äkkiä se nousi ylöskin kuin oli nukahtanutkin. Vielä se oli kuitenkin niin tokkurassa eikä jalat kantaneet, että toin sen takaisin makaamaan ja heräilemään. Koitettiin käydä asioillakin, mutta eihän sitä sellaisesta ymmärtänyt mitään, jalat vaan valui kasaan ja upposi hankeen joten turha siellä oli seisoskella.
Jännittävin hetki koitti kun kaikki 6 koiraa oli kuvattu, kun oli lausuntojen aika. Ne saatiin käänteisessä järjestyksessä eli mä sain jo toisena Ransun kuvat nähdä ja hyviltähän ne näytti. Ei mun kannata alkaa yrittää toistaa perässä mitään siisteistä lonkkamaljoista, mutta kuitenkin odotettavissa olisi A/A lonkat, 0/0 kyynärät ja polvet, sekä terveet olat ja selkä. Polvien, olkien ja osan selän kuvista sain heti mukaan kotiin, ne ei ilmeisesti sitten mene Kennelliittoon asti arvioitavaksi? Mutta ei pitäisi olla mitään syytä odottaa arvion huonontumista koska Karin mielestä lonkissa ja kyynärissä ei ollut mitään moitittavaa eikä poikkeavaa. Olin kyllä tosi helpottunut! Vielä tietysti odotan viralliset lausunnot, mutta uskoisin että Ventelä kyllä osaa asiansa ja näkee kuvista jos niissä näkyy jotain poikkeavaa. Toinen positiivinen yllätys oli kuvauksen hinta, joten eiköhän voi sanoa että kannatti käydä Kankaanpäässä asti kuvauksessa.
Onhan se nyt helpottavaa tietää, että tuo minun maksiluokkaan kasvanut schapepoikani on rakenteellisesti täysin terve, ongelmia ei pitäisi olla sen takia odotettavissa, ja kun hierojan mukaan lihaskunto on mainio, niin mikäpä meitä enää estäisi harrastamasta agilitya ja vaikka mitä muuta! Siispä mun tehtäväksi jää varmistaa että kunto pysyy yhtä hyvänä eikä loukkaantumisia tapahdu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti