Isäinpäivä oli meillä jo tavallaan lauantaina, kun kokoonnuttiin anoppilaan ruokailemaan. Meidän molempien vanhemmat, meidän sakki ja Antin veljen perhe. Heillä on reilun 2kk ikäinen tyttövauva, johon Ransu sai nyt ekaa kertaa tutustua. Meillä oli hauskaa, kun vauva nukkui vaunuissa ulkona ja herättyään itkuhälytin tietysti välitti kitinän ja itkun sisälle olohuoneen pöydälle. Ransu kuunteli pientä rasiaa ihmeissään pää kallellaan puolelta toiselle, että mikä on tuo ääni, mikä tuosta laitteesta kuuluu? Ransu ei ole niin pientä vauvaa koskaan ennen nähnyt, eikä se ääni ole sille sillä lailla tullut tutuksi. Vauva tuotiin sisälle ja Ransu sai nuuhkia Alinaa. Kovasti se olisi halunnu nuolaista käsiä ja antaa naamalle pusuja, mutta ei niin pienelle vauvalle kyllä vielä tarvi antaa pusuja. Alinakin on vielä niin pieni ettei se oikein vielä ymmärtänyt koiran päälle mitään. Kyllä Alina Ransua katseli ja vähän kättäkin ojenteli kohti mutta ei vielä sillä lailla että olisi halunnut koskettaa. Katselivat kyllä tosi suloisen näköisesti toisiaan, niistä tulee vielä hyvät kaverit jos saavat tavata säännöllisesti ja kun Alinakin alkaa vuorovaikuttaa enemmän ympäröivän maailman kanssa niin uskoisin että siitä on mukava saada koskettaa pehmeää koiran turkkia. Alinan kotona ei olekaan mitään lemmikeitä. Ransukin on Alinan lähellä niin rauhallisesti ja on vain sellainen ystävällisen utelias, niinkun mä kyllä oletinkin, Ransu tulee lasten kanssa aika helposti juttuun kunhan lapset vaan ei pelkää eikä aja takaa tai muuta vastaavaa. No onhan se itsekin melko kakara vieläkin...
Sunnuntaina käytiin Iiriksen kanssa metsälenkillä Villenjärven takana. Iiriksen kotona asuva Donnakin oli mukana, mutta tämä on niin omanarvontuntoinen rouva että Ransunkin laittoi ruotuun melkein heti. Ransu on kuitenkin vähän sellainen "once more" muutenkin kuin nimeltään, että kyllä sen aina välillä piti käydä tarkastamassa tilanne, että eikö tuo tosiaan mulle lämpene?! Iiriksen kanssa niillä synkkaa hyvin ja ottivat spurttia. Meille tuli yli kahden tunnin lenkki kaiken kaikkiaan. Ransulla riitti virtaa kun se on viikon ollut melko vähällä liikunnalla. Viime viikolla kun oli se hoitojakso ja sitten muutenkin menoa niin ettei tullut kummoisia lenkkejä tehtyä.
Päätin sitten että otetaan vahinkoa takaisin ja eilen käytiin metsäautotiellä kävelylenkki kahdestaan, tuli 13,5km ja aikaa meni jotain 2½ tuntia. Mä vielä illalla pelasin Antin kanssa tunnin sulkista. Ransukin näytti siltä että enimmät kasautuneet energiat on purettu, että oli lenkkiä tarpeeksi. Tänään sitten taas parin tunnin lenkki Villenjärven suuntaan. Metsässä on ihan kivasti lunta, ettei ole liian helppo kävellä, samoin tiellä. Mutta ei vielä kahlata asti. Käveltiin uutta metsäautotietä, joka on oikeastaan enempi vasta metsäautotien pohja kun se on alettu viime kesänä tekemään. Siellä meitä tuli yllättäen joku mies vastaan. Ransu nosti metelin, no se mies oli sitä mieltä että koiran tehtävä on haukkua, mä olin asiasta vähän eri mieltä.
Nyt alkaa itsellä ainakin tuntua jaloissa tuo reipas lenkkeily varsinkin kun maasto ei ole tasaista aurattua tietä ollut joten Ransulla (ja mulla...) taitaa olla huomenna lepopäivä. Pötkäle nimittäin makaa tuossa lattialla reporankana ja mun tarjoamaa luutakaan se ei jaksanut alkaa kaluta :P Ransu on just sopiva koira mulle, riittävän energinen että se jaksaa helposti tuollaiset lenkit ja touhuta tuntikausia mutta on kuitenkin väsytettävissä. Se on kotona rauhallinen mutta kun lähdetään johonkin niin se on sitten niin säpäkkänä :) Mä en varmaan edes osaa kuvitella millainen koira on oikeasti todella vilkas ja energinen, mutta mun mittapuulla Ransu on energinen ja juuri sopivasti. Toisaalta se jaksaa mennä mutta toisaalta ei se kyllä seinillekään näytä hyppivän jos ei pariin-kolmeen päivään tapahdu juuri mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti