Kolmen viikon jälkeen oltiin pitkästä aikaa, tai ainakin siltä se tuntui, agiliitämässä. Oi onnea kun meillä on tuo lämpöinen halli jossa treenailla, minnekään maneesille ei oltais varmaan edes lähdetty. Lämpötila oli n. -27-28 astetta, eli taitaa olla talven kylmimmät ilmat. Tuossa läheisellä virallisella mittauspisteellä oli ollut puoli tuntia sitten -31,4, hyrr....
Rata koostui viidestä esteestä, niitä kierrettiin ratana yhteensä 13 esteen verran. Hyppy, muuri ja A olivat tällä kertaa esteet. Rata meni ihan mukavasti, ainoa heikko kohta oli useampaan kertaan A-este, jolle Ransu meinasi vängällä karata hypyltä. Asia korjaantui kun Antti antoi kultaisen neuvon sanoa estekäsky muurille paljon aikaisemmin, minä kun yritin keskittyä Ransun haltuunottoon, ja ilmeisesti sen mielestä käsky seuraavalle esteelle on mieluisempi toteuttaa kuin käsky tulla kohti. Juu-u, enpä ihmettele, sen verran oli taas virtaa, mutta hyvällä tavalla! Keskittyä maltettiin ihmeen hienosti ja mitään omia säätöjä se ei ihmeemmin tehny.
Keppejä otettiin pallolla palkaten muutamaan kertaan, ja eihän se nyt ollut yhtä hienoa menoa kuin noilla eräillä kolmosluokassa kisaavilla, mutta eipä tarvi ihan vielä ollakaan. Pääasia että mentiin puhtaasti molemmilta puolilta ohjattuna ja oli sitä vauhtia silti aika mukavasti! Ransu korjasi itse hienosti yhden kerran toiseksi viimeisen keppivälin, joka meinasi jäädä väliin, mutta se itse palasi kepeille niin ettei se oikeastaan edes tullut niiltä pois. Olin tyytyväinen keppisuoritukseen, mitäpä muutakaan voi olla kun yhtään kertaa se ei tullut kesken keppien pois eikä skipannut yhtään väliä. Eka suoritusyritys oli pari kertaa sellainen että luulin jo että nyt se on unohtanut ihan kokonaan mitä ne kepit oli, kun se meni sisään väärältä puolen. Kun aloitussuunta saatiin oikea niin jopas mentiin sitten ihan mallikkaasti!
Puomiakin otettiin, Ransu otti ilman erillistä "papattamista" ylösmenot aika varmasti, samoin muuten A-esteelläkin radalla otti aivan tosi hienosti ne! Ainoa haaste oli se että puomin alla oli kaksi putkea jotka mun piti kiertää ja siis mennä kauemmas puomista, jolloin Ransu välillä ilmeisesti vilkuili missä olen koska se meni puomin niin mutkaisesti. Pari kertaa se hyppäsi alasmenokontaktia ennen pois kun minä olin 1½ metrin päässä puomista kun kiersin toisen putken päätä. Tulipa huomattua sekin että on siitä joskus ehkä hyötyäkin kun on puomin opettanut "mato":ksi eikä "puomi":ksi, sillä "putki" kuulostaa aika samalta, ja kuuleeko se koira aina vauhdissa varmasti että miten se pu-alkuinen sana sieltä jatkuu. Ransullekin sekä puomi että putki ovat mieluisia esteitä eli olettaisin että jos se itse saisi valita kumman suorittaa, se olisi aika 50-50. Puomin kontaktit se kyllä otti ylösmennessä aivan ihmeen varmasti, harjoiteltiin vieläpä tiukkaa käännöstä putkesta puomille, niin se taipui uskomattoman hyvin. Noh, olenhan minä sen tiennyt että schapendoesit on yleensäkin ketteriä koiria joten tarviiko tuota nyt edes ihmetellä... Kokeilin myös U:n muotoiseen putkeen lähettämistä sieltä U:n takaa eli kiertämistä putkeen, pitkästä aikaa ja hienostihan se poika sen muisti! Se oli kyllä tänään tosi hyvällä ja sopivalla tuulella agilityyn. Meillekin tauko ainakin näin yhden kerran perusteella teki ihan hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti