Pakkanen on ainakin tilapäisesti antanut periksi niin että täällä on ollut aivan mielettömän kauniit ulkoiluilmat. Aurinko on paistanut monena päivänä ja tänään hiihtämään lähtiessä laitoin oikein aurinkolasit päähän, hanki on aika kirkas näin keskitalven auringossakin, kevättä lähestyessä se vain kirkastuu kun aurinko nousee korkeammalle.
Eilen ei käyty hiihtämässä vaan noin 10-11km kävelylenkillä metsäautotiellä. Käveltiin sinne, päästin Ransun irti ja se sai purkaa parin päivän energiat kirmailemalla kuin pieni vasikka ;) Takaisin tullessa se sai varmaan jonkun hepulin koska juoksi aina kerralla varmaan parisataa metriä ja sitten laukkasi kauhealla kyydillä mun luo ja taas sama uudestaan. Varmaan kilometrin verran se tuota teki ja näki oikein kun se pinkoi oikein silkasta elämänilosta: pomppi ylöspäin kesken laukan niin että korvat vaan lepatti. Suloinen näky. Pari tuntia meni lenkillä ja sittenpä me oltiinkin aika kanttuvei.
Perjantaina muuten kun oli viimeinen kylmä pakkaspäivä tällä haavaa, otettiin sisällä uusien temppujen opettelua. Ja tempun nimihän on "pyykit" eli pyykkien ottaminen koneesta. Poika taas osoitti nokkeluutensa - ja myös huumorintajunsa - kun temppu oli opittu noin 10 minuutissa. Otin Antin vanhat bokserit harjoitusvaatteeksi ja laitoin sen lattialle minun ja Ransun väliin, Ransu istui edessäni. Se nappasi ne heti suuhunsa ja nosti ne mun syliin! Eihän siinä voinut muuta kuin naksauttaa ja palkata, että olipa äkkiä hoksattu. Laitoin bokserit uudelleen samaan paikkaan ja samantien sain ne taas syliini. Siirsin niitä vähän kauemmas pesukonetta kohti, ja Ransu taas haki bokserit ja toi mulle. Pian sainkin jo nostaa ne koneen luukulle, ja Ransu haki ne sieltäkin. Siinä kohtaa kun laitoin bokserit koneen rumpuun, Ransu empi hetken että arvaako tuonne päätään työntää, mutta nappasi kuitenkin vaatteen ja kiikutti minulle. Hieno poika! Tässä vaiheessa Ransu päätti kokeilla että saisiko palkkaa muustakin noutamisesta, ja toi minulle monot, kaksi muovista kukkapurkkia ja laudeharjan jotka kaikki löytyivät pesuhuoneen lattialta kuivumasta. Noh, eipä valitettavasti saanut :P Kerran se myös kokeili josko toimittaisi mulle myös pyykkikoneen päällä olevia vaatteita, mutta siitäkään ei kiitosta herunut... Näiden kokeiluiden jälkeen se päätyi ilmeisesti siihen että kannattavinta on hakea vain vaatteita jotka ovat pyykkikoneen sisässä, ja siihen oli nopeasti ehdollistettu myös käskysana. Hyvähyvä. Mitähän me seuraavaksi opeteltaisiin... Ehkä sitä laskemista uudelleen, kun se on ollut unholassa?
Tänään oli siis hiihtoreissun vuoro. Hiihdettiin ensin kelkan vähän lumettunutta jälkeä Pappissaareen, siitä eteenpäin nevaa kelkkareittiä pitkin jonkin matkaa, takaisin metsäautotielle kelkkareittiä pitkin, sitten taas toista kelkanjälkeä pitkin metsään ja sieltä takaisin. Ransu oli palautunut eilisestä ja tuntui että sillä oli virtaa kuin pienessä kylässä. Matkaa tuli arviolta 7-8km, reilun tunnin lenkki. Ja taas me ollaan myöskin sopivasti väsyneitä, Ransu odottaa varmaan kohta ruokaansa ja minä saunaan pääsyä, ah! Ihanaa kun iltapäivät valostuu pikkuhiljaa ja ulkoilusta tulee mukavampaa. Tykkään niin kovasti tästä kevättalven puolesta ja keväästä, kun valoa tulee lisää, eikä nämä pakkasetkaan haittaa kunhan ei liikaa ole että voi urheilla. Hiihtolenkin jälkeen käytiin vielä mummulassa ja esiteltiin samalla uutta manttelia.
Mitähän me huomiseksi keksittäis...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti