Keskiviikko-iltana mentiin Dognessissa mun tuomaa rataa. Oli vähän haastavaa sovittaa se rata sinne halliin kun se ei ole mitenkään erityisen pitkä halli (no, 30m...) ja puomi on niin pitkä este. Yksi este piti jättää välistäkin pois, ja hyppyjä tuli niin monta että yhteen ei riittänyt edes oikeanlaista rimaa. Meillä meni ihan mukavasti, ensin oli jännä juttu se kun putkesta piti palata takaisin (jonka oli tehnyt ainakin yksi koira siinä ennemminkin samassa putkessa) ja sitten tietysti ansaesteellä mentiin puomille eikä putkeen. Noihin tuollaisiin tilanteisiin täytyis vaan keksiä itse joku parempi ohjaustyyli, ainakin jos koira mielellään menee myös puomille eikä ole "putkihullu" jonka voi noissa tilanteissa luottaa ryntäävän putkeen eikä mihinkään muualle. Eipä Ransu kyllä ollut ainoa koira siinäkään suhteessa että se puomi oli houkuttelevampi este kuin putki.
Keppejä ei oikein haldattu ensiyrittämällä kun ne piti mennä kesken radan, ihmeen hyvin se osasi hiljentää niille vauhtia mutta sisäänmeno tuppasi olemaan väärältä puolelta, ja sitten joku väli jäi välistä. Ennen radan ottamista kun mentiin kepit niin pari kertaa meni oikeinkin mallikkaasti. Lopussa oli vielä suora eteenmenon harjoittelua varten, sitäkin sitten otettiin jokunen kerta ihan erikseen ja alkoihan se sujua. Ransulle ei ihan ole ollut se eteen-käsky selvillä, olettaisin.
Treeneistä jäi ihan mukava fiilis, ja eipä ollut loppuverryttelyjäkään niin kylmä ilma tehdä kuin viime viikolla. Kotimatkalla meinasi kylläkin syntyä riita siitä kun bensa loppui noin 5km ennen kuin oltais oltu kotona tai tankilla. Juu, ei muuta kuin appiukolle puhelua että toisko bensaa... Täytyy ottaa opikseen ettei siihen ajotietokoneeseen voi liikaa luottaa, se näytti lähtiessä että pääsee 90km ja matkaa olisi ollut edestakaisin n.60km, joten olishan sen nyt pitänyt riittää. Täytyy myöskin alkaa tankata se auto hieman aikaisemmin, olispa kiva kun jostain tärkeästä myöhästyisi sen takia kun auto jää välille tuollaisen takia.
Eilen meillä oli lenkkeilypäivä, tehtiin reilu tunnin lenkki metsäautotielle, ja autolle päästyämme ilahdutin vielä Ransua ottamalla esiin jalkapallon ja potkittiin (tai siis, Ransu juoksi sen kanssa) sitä siinä jonkin aikaa. Ransu tykkää tuosta jalkapalloilusta kuin hullu puurosta. Aiemmin lenkillä se aiheutti mulle harmaita hiuksia ja nolon tilanteen metsämiesten kanssa. Katsoin että yhden suoran päässä on joku auto tien laidassa ja on siinä ihminenkin. Arvelinkin että joku metsämies varmaan. Hänellä oli nuotiokin siinä ja tästä miehestä Ransu meni ohi vielä parilla tuhahduksella. Tämä mies sanoikin että hänen kaverinsa on vähän matkan päässä mutkan takana ja hällä on ajokoira metsässä. No sitä miestähän Ransun piti sitten haukkua minkä kerkesi, eikä ollut kuulevinaan mun komennusta. Taas sitä samaa, ilmanaikaista räksytystä, kehää kiertäen miehen ympärillä. Ja eikun pökkyä pesään siitä kun se mies alkoi puhua että "no älä viitti haukkua, ei mua tarvi haukkua". Mikähän pakkomielle noilla ihmisillä oikein on alkaa muka rauhoitella tuollain käyttäytyvää koiraa? Itseään rauhoitellakseen? Sain sitten Ransun jotenkuten siitä ohi, mutta sehän lähti uudestaan tämän miehen perään kun tämä lähti kävelemään sinne nuotiolle (poispäin). Argh mikä penikka! Takaisin tullessa se haukkui taas molemmat, ja silloin toinen miehistä sanoi että haukkuminenhan on koiran virka että anna sen haukkua vaan. Mä sanoin että mun koiran ei tarvi turhaan ihmisille räksyttää, mutta eipä tuo osaa olla hiljaakaan kun sitä selvästi pelotti ne miehet. Joo, haukku olis koiran virka ainakin kun kyseessä olis tuollainen mettäkoira, tai joku vahti mutta kun minä en vahtia tarvitsis vaan minkäs teet kun mulla silti sellainen on :) Eihän sitä tiedä jos tuosta sen metelöinnistä on joskus hyötyäkin, vaikka ikäväksi sen tekee se että se oli nytkin sellaista pelosta/epävarmuudesta räksyttämistä. Ja onko toisaalta ihme? Tiellä jossa yleensä ei näy ketään, seisoo tien laidassa lihava mies kauheissa kamppeissa ase kourassa...
Mua jänskättää jo huominen, huomenna olis Oulussa ne epikset, joihin ollaan aiottu mennä. Mutta kun mä olen kova jännittämään muutenkin niin tuollaiset tilanteet joista ei ole vielä kokemusta, on kyllä jännittäviä. En mä kyllä sieltä odota mitään menestystarinaa kerrottavaksi mutta onpahan kokemusta. Eikä me tahallaan anneta muille tasotusta, meillä nyt vaan on vielä 1. paljon harjoittelemista 2. ohjaaja joka möhlii usein ja 3. suoritusvarmuudessa (etenkin noissa tilanteissa) paljon opittavaa. Helposti lisäksi tuollaisista tilanteista ajattelen että eipähän tule isoa pettymystä jos on jo etukäteen valmistautunut siihen ettei onnistuta täysin. Vaikka itseään kannattais kai mieluummin psyykata ihan toiseen suuntaan... Tänään kuitenkin vielä hiihtämään kun on niin sopiva keli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti