Kiva, eilen illalla huomattiin yhtäkkiä puol ysin aikaan illalla että meillähän oliskin ollu agitreenit. Hallissa lienee joku koe tänään meidän treenien aikaan niin treenipäivä muuttui. Mutta sehän on jo selvää ettei me sitä muistettu ollenkaan. Ei ehkä normisti sillai olis mikään harmin paikka erityisesti, mutta kun treenien tuoja oli ilmoittanut aiheeksi "irtoamistreenit" ja kun meille ne olis varmaan ollu enempi kun paikallaan! Toivottavasti jossain vaiheessa seuraa uusintaa aiheesta, niin että muistetaan olla mekin paikalla... Nyt on ollu näitä vaihtelevan kylmiä päiviäkin niin olin jo päivällä aatellu että jos keskiviikkona on kovin kylmä päivä niin sehän on hyvä kun on agitreenit niin siinä hoituu sitten helposti päivän liikunta-annos ja aktivointi.
Täytyy keksiä jotain muuta, pakkasta on kymmenisen astetta mutta aamupissatuksella tuntui että palellun siihen paikkaan pihalle, tuuli oli aikas kylmä. Luntakin se meinaa samalla vähän pyryttää. Eli hiihtokeli ei ole oikein lupaava. Eilen illalla käytiin puolen tunnin lenkki (anteeks, Ransu) kun mulla oli liian vähän vaatetta päällä. Illalla oli -16 pakkasta ja silloinkin tuuli. Noh onneks oli jo pimeä ja ihmisiä vähän liikkeellä kun me kymmenen jälkeen lähdettiin matkaan, niin siinä sitten itse riehuin koiran kanssa takaisin tullessa kun oli vastatuuli. Heittelin lumipalloja pellolle hankeen ja Ransu onnessaan perään. Se niin tykkää lumesta ja siellä kahlaamisesta. Metsäautotielläkin sen pitää välillä käydä lenkki siellä umpihangessa vaikken edes heitä sinne mitään. Mutta entäs sitten kun heitän, kepin tai lumipallon, ihan parasta talvileikkiä. Siinä sitten pysyi itsekin lämpimänä paremmin kun hyppelehti ja juoksi ja heitteli niitä lumikokkareita. Ja Ransukin selvästi tykkäsi kun touhuttiin samalla jotain. Tänään taidetaankin käydä tossa pyörätiellä pelaamassa jalkapalloa. Siinä tulee pelattua vähän tyyliin "kuka pelkää Mustaamiestä", Ransu juoksee pallon kanssa kohti ja minä yritän ottaa kiinni. Enkä tietenkään saa... kun toinen kiertää hangen kautta, menisin varmaan perässä kun olis kengät jotka ei ole heti täynnä lunta. Metsäautotielläkin on pelattu joskus lenkin päätteeksi kun pallo on aina autossa mukana. Siellä ei tarvi edes välittää että joku katsoo että sekaisinhan tuo on kun kiljuu ja riehuu koiran kanssa tollai, mutta onko sillä nyt niin väliä vaikka katsoiskin? Onpa meillä ainakin hauskaa ja koiran kanssa saa välillä päästää sisäisen lapsensa irti ;)
Eipä tänne sitten muuta ihmeellistä kuulu, Ransu täyttää tänään 1½ vuotta. Se on mulle ollut jonkinlainen merkkipaalu, vaikka ihan keskenkasvuinen kakarahan tuo vielä on. Mutta nyt kuitenkin päästäis jo kisailemaan jos uskottais että taidot jo riittää, eikä ne vielä taida, varsinkaan ohjaajalla... Varsinaisen murkkupojan kanssa täällä välillä elellään. Käskyjä totellaan välillä niiiin hitaasti ja kaikenmaailman pelleilyt ensin esittäen, huomiota hakee kanssa joko tunkemalla sohvalle syliin tai nappailemalla tavaroita mitä ei saisi tai milloin nyt mitäkin keksii. Treeneissä lähtee joskus yhtäkkiä haahuilemaan omia juttujaan, se vasta on turhauttavaa kun joutuu sitten komentamaan takaisin ja sitten pitäisi yrittää itsekin vaihtaa ääntä kellossa että tehdäänpä nyt sitä mitä tultiin tekemäänkin. Sitten välillä korvat on ihan koristeena (nypin ja puhdistin ne tässä viime viikolla varmistaakseni ettei ne ainakaan tukossa ole vaan toimii), välillä taas ollaan oikein kuuliaisuuden perikuva jne. Noh, toisaalta se on ihanan hassukin, ja sillä on luovia ideoita jotka tulee esille etenkin naksutin-jutuissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti