Eilen illalla en jaksanut kirjoitella, kunto ilmeisesti minulla niin huono kun otti Ransun ja minun pitkä kävelylenkki niin voimille ja sen perään siivoaminen ;)
Lähdettiin siis eilen lenkille metsäautotielle, ja kierrettiin "metsäautotien kautta ympäri". Siis ensin käveltiin kotoa metsäautotielle ja käveltiin sitä pitkin tuonne Kokkola-Kajaanitien varteen, ja siitä sitten pyörätietä pitkin keskustaan takaisin. Yhteensä kilometrejä tuli reipas 10, eihän tuo nyt ole mahdoton matka, mutta lunta oli satanut jonkin verran eikä teitä oltu aurattu, etenkään metsäautoteitä. Koko matkan kun käveltiin, satoi enempi ja vähempi. Ransu oli kyllä hieman ihmeissään jossain vaiheessa että eikö me jo kohta käännytä takaisin, kun ei ole ennen tehty tuollaista ympyrälenkkiä vaan palattu aina jossain vaiheessa takaisin. Mielissään se kuitenkin oli kun sai kunnon lenkin. Pari päivää meni vähän sisällä puuhastellessa ja lyhyemmillä lenkeillä kun oli niin kylmä ilma. Aivan; seli seli. Iltapäivän ja illan se sitten olikin väsynyt ja mulla jalat kipeänä, vielä piti kotona siivota ennenkuin sai rentoutua. Onneksi nyt aamulla on jalat palautuneet, Ransukin riehui aamupissille päästessään niin että taisi nukkua yön aika sikeästi...
Tässä päivänä muutamana on täytynyt sisällä keksiä aktiviteettia, on otettu muutamia tuttuja temppuja ja harjoteltu jalkojen välistä pujottelua sujuvammaksi, että menis useampi askel peräkkäin. Noutoa (ei mitään virallista siis) harjoiteltiin kanssa, vaikka ulkona sitä pitäis harjotella ennemmin, sisällä kun lelu tulee varmasti luokse ja se luovutetaan, mutta ulkona sen kanssa olis niin kiva lähtä kirmailemaan omille teilleen. Olis pitänyt pentuna jo opettaa tuo tarkemmin että kun jotain saa haettavaksi niin se pitää ja kannattaa tuoda mulle aina eikä melkein aina. Ja että kun sen lelun kanssa tulee niin se sitten luovutetaan eikä siitä aleta taistella. Vaan eihän toi myöhäistä olis vieläkään! Senkus opettais vain...
Lainasin kirjasta jonkin koiran aktivointi-kirjan, ajattelin mielenkiinnosta lueskella millaisia temppuja siinä oli ja miten ne oli siinä neuvottu opettamaan. Välillä meinaa omat ideat olla lopussa sen suhteen mitä haluan opettaa ja sitten se suunnitelma siitä miten se kannattais opettaa. Tuo naksutin on kyllä ollut aivan huippu homma meillä, tosi tehokas. Olen aina katsonut sellaisia koiria että "vau, onpa taitava" jotka osaavat "laskea" kun ohjaaja antaa jonkin laskutehtävän. Siis läpsiä tassulla jotain astiaa tai esinettä juuri niin monta kertaa kuin pitää. Nyt se temppu ei tunnukaan enää niin hohdokkaalta kun luin miten se opetetaan ja miten yksinkertainen se loppujen lopuksi on. Tosin, onhan se sitten kiva esittää sellaiselle joka ei tempusta tiedä mitään, että kuin älykäs meidän poika on :P Jospa nyt saadaan se ensin opeteltua, perjantaina otettiin vähän harjotusta.
Jaiks, kello on noin paljon jo, äkkiä syömään että ehtii vielä lenkillekin tämän päivän aikana...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti