Käytiin tänään kentällä, vaikka tuntuu että nyt tulee vähän liikaa vietettyä aikaa agilityn parissa kun viikon sisään tulee möllit, tunnin reenit ja viralliset kisat. Nooooh pidetään sitte taas taukoa, meille näyttää tosiaan olevan aika jees tämä kerta viikkoon treenailu, eikä mitään kovin ihmeellistä treeniä. Saa nähdä mihin asti se riittää, kun perusasiat lienee joten kuten hallussa vaikka ainahan sitä on asioita ja ratapätkiä mielessä mitä vois/pitäis harjotella. Kaikki aikanaan ja aikaa on.
Ensi alkuun meillä meinasi olla pojan kans vähä keskustelua siitä että kumpi se vie ja kumpi vikisee, suoritteli keinun (kylläkin ihan ok) kun käveltiin kentän toiseen päähän ratapätkälle, ärh. Sitten kun otettiin puomia ekana, Ransu roimii kontakteja aika törkeesti eikä ole siitä moksiskaan. Minä yritän komentaa takas että tuollai sitä puomia ei mennä, niin ei kun toinen muina miehinä vaan menee tyynen rauhallisesti loppuun asti ja palaa sitte luo. Huomattiin siinä sitten että mun on mentävä tarpeeksi lujaa puomin loppuun asti ja sitä varmemmin ottaa kontaktin kun tiedossa on seuraava suoritettava este ettei tarvi mua katsella ja kysellä mitä mitä mitä seuraavaksi ja loikkasta siinä samalla kontaktin ylitte. Sama oli myös A:lla, meni huomattavasti paremmin kun yritin pysyä tahdissa ja menin juoksuvauhtia sinne alasmenolle, en tiedä mikä ihmeen sekunnin kymmenyksen hidastus mulla on siinä ylösmenokontaktin kohdalla ollut niin että Ransu ekan kerran harjalla kattelee taaksensa että no mihin hittoon se kuski jäi.
Vauhtitreeniä siis ja paljon palkkaa. Palkkana oli nakkia ja suosikiksi noussut kumilelu jota on vissiin tarpeen yrittää kiskoa ja repiä kaikin voimin mun kädestä. Mistähän sille tuokin on noussut ihan yhtäkkiä pintaan, että ihan taistelee lelusta? Mulle valkeni paimennustapahtumassa että mulla on kyllä temperamenttinen ja taistelutahtoinen koira, se vain ei ilmene lelusta taistelemalla. No nyt se ilmenee niinkin. Hyvähän se että palkkautuu, ensin sillä kun se saa rynnätä lentävän lelun perään ja sitte vielä repiä sitä multa. Ja nakeille tuo on niin perso että ei kyllä paremmasta ahnepossusta väliä. Ei siis kovin vaikea motivoitava :P Lopuksi vielä kaivoin pallon esiin niin siitähän se riemu repesi.
Puomin ja A:n lisäksi otettiin möllikisojen eka radan alkua joka meni lauantaina vähän mönkään. No nyt se tietysti meni hyvin ja vauhdilla. "Kyllä me kotona osataan". Sitten oli kepit. Viimeksi keppejä ottaessa vasen puoli ja suht helppo lähetyskulma oli olevinaan hankala, mutta eipä se tänään ollut. Hienoa pujottelemista! Molemmilta puolin meni hienosti, ja kerran haki vauhdilla otetun lähetyksen ja hieman hankalamman kulman tosi hyvin, siis taipui tosi hyvin oikeisiin väleihin. Kerran putkesta tullessa oli vissiin vauhtia sen verran että jalat ei pysyny pääkopan mukana tai jotain, kun tuli oisko 8 välistä ulos, jätti välin pujottelematta ja sitte vielä vauhdilla jatkoi viimeset. Uusinta tietysti seurasi ja hienot kepit. Hups, niihinkin on jostain tullut vauhtia, jospa ne siirtyis kisoihinkin kun minä uskaltaisin sielläkin samallai kannustaa kuin treeneissä, koska tämän päiväisistä toistoista vain tuo yksi epäonnistui ja muut varmasti loppuun asti. Se on vähä mun heikkous että pelkään sitten kisoissa sitä kesken kaiken ulos tuloa, enkä sitten uskalla kannustaa ja vedättää samallai kuin treeneissä. Täytyis vaan uskaltaa, kyllä se ne varmaan tulis kisoissakin hyvin.
Kaiken kaikkiaan jäi hyvä fiilis, koska Ransu haki joitain esteitä ihmeen hyvin, ja etäällä minusta. Oikeesti, mistä tuolle mun koissulle on tullut tuota vauhdin hurmaa ja intoa? Voiko sillä olla niin paljon merkitystä kun mä itse olen nyt yrittänyt pitää kanssa vauhtia? Jään siitä välillä jälkeen niin että menee hetkittäin takaa ohjaamiseksi ja sehän ei oikein vielä aina onnistu puhtaasti, mutta eiköhän me siinä kehitytä. Estehakuisuuttakaan ei tänään puuttunut. Eikä menoa ja meininkiä, sanon taas samalla lailla, että Kajaanissa voi lauantaina mennä ihan miten tahansa!!! Joko hirmuisen hyvin tai sitten hirmuisen huonosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti