Käytiinpähän agikisoissa...

Eilen startattiin Kajaanissa kaksi starttia, toinen agilityrata ja toinen hyppis. Kuten Kokkolassa nähtiin viime viikonloppuna, odotettavissa oli etten mä pärjää tuon koiran kanssa. Niinhän siinä sitten kävi ja tuloksena oli kaksi komeaa hyllyä! Eka radalla päästiin puhtaasti jopa eka este, toisen Ransu jätti väliin ja ryntäsi jo kolmoselle joten se siitä. Mä vaan huusin perässä että "joo hyvä Ransu mee vaan keinuuu!!" Ja Ransuhan meni. Keinulla sain sen kiinni, sitten rengas ja kääntö putkeen. Juupajuu. Mä arvasin jo rataantutustuessa etten mä kerkiä sinne putken suulle ottamaan vastaan ja ettei Ransu mahdollisesti irtoa seuraavalle hypylle. Harjoiteltiin sitä lämppäriesteillä ja sielläkin se meni metsään pari ekaa yritystä kuten arvelinkin. Onnistui kuitenkin sitten siellä, mutta radalla mentiin sitten omaa rataa suoraan 8 hypyn taase. Mitä väliä, johan me oli jätetty yksi este välistä ja saatu hylly kun ei sitä kieltoa korjattu. Meikä taas vaan "jes Ransu olipa taitava takaakierto ja MATO!" Eli ei kun eteenpäin. Ajattelin että mitä tuota laittamaan koiraa tekemään uudestaan kun et itse pysy mukana ohjaamassa ja kun koiralla on vauhti päällä että eikun mennään vaan! Sitten menikin pitkän matkaa ihan hyvin, kepitkin kisasuoritukseksi hyvin, ei nyt niin kovaa kuin treeneissä mutta uskalsin vedättää enempi kun tiesin ettei meidän tulos jää ainakaan niillä epäonnistumisesta kiinni. Loppusuoralla jäin arvatenkin taas jälkeen ja Ransu jätti vielä viimeisen hypyn hyppäämättä. Katsoi ehkä minua, olisi sen pitänyt se este todellakin lukea jos se olis katsonut radalle päin. Palkkasin Ransua ja puistelin päätäni että jopa oli taas menoa että mistä sitä vauhtia saatais mullekin, tai sitten täytyis opetella uusia tapoja ohjata.

Toiselle radalle musta tuntui ettei Ransu ainakaan rauhoittunut ole tai väsynyt, joten lämppäriesteillä jo ennustin itselleni vaikeuksia kun sillä oli meno päällä enkä mä ehtinyt ohjata sitä tarkasti edes siellä, muutamalla esteellä! Sillä on nyt muutenkin tuo takaakierto sellainen aivan huippukiva kuvio, se oli meillä kesällä vähän sellainen etten voinut luottaa siihen kiertääkö se jos ei saattele perille asti vai hyppääkö se suoraan ja sitähän sitten treenattiin yksi kerta oikein kunnolla. Paljon palkkaa ja vahvistamista niin jopa tulikin takaakierrosta sitten maailman kivoin juttu. Varsinkin kun monesti lämmitellessä kierrätän sitä yhden esteen ympärillä kahdeksikkoa niin se tykkää kun saa kiertää aina esteen taa.

Hypärillä kävi alkusuoran kanssa samoin kuin ekalla radalla. Toinen este jätettiin taas väliin ja Ransulla oli vauhti päällä ja se ehti lukea kolmosesteen ennen kuin kerkesi hyppyä sanoa. Noh minä olin jo myöhässä tekemään valssia neloselle joten seiskahypyllehän se seuraavaksi suuntasi. Mulla meni siinä vaiheessa hetkeksi pasmat sekaisin ja yritin saada vähän pöhkösti ohjattua sen neloselle, niin takaakierrollehan se taas lähti :P Ei sentään hypännyt mua kohti sitä hyppyä vaan seisoi lällätellen siellä hypyn toisella puolen että "täälä mää kuule taas oon!" Ohjasin sen oikealle puolelle ja lähetin takaakierrolle ja putkeen. Mulla oli kaks vaihtoehtoa tuonne putken jälkeiselle hypylle ja renkaalle viennille. Jos en ehdi niin teen putkella persjätön ja ohjaan hypyn ja leikkaan renkaan takana, mutta jos ehdin merkkaamaan hypyn niin sitten olen jo valmiiksi renkaan vasemmalla puolella. Ehdin tehdä sen ja siitä jatkettiin normaalisti renkaalle ja vekkasin kepeille. Hyvin haki kepit tälläkin kertaa ja pujotteli ihan niin että olen tyytyväinen. Hypylle 10 se ehti taas ennen mua! Huusin että "pussiin!" ja siitä sitten ehdin hypylle ottamaan vastaan kun Ransu meinasi tarttua kankaaseen kiinni. Otin putkelta vastaan läheltä putken suuta ja kiirehän se taas tuli. Tuossa oli taas sellainen paikka etten tiedä onko parempi ottaa se mukaan putkelta (jolloin lähtee paremmin vauhtiin) ja lähettää eteen vai karata ja yrittää ottaa ennakkoa loppusuoralle. Älkää kysykö miksen ole opettanut tuolle eteenmenoa... Otin mukaan putkelta ja yritin juosta minkä jaloista pääsi loppusuoraa mutta niin vaan taas jäi viimeinen hyppy hyppäämättä kun Ransu tuijottaa minua. Maalialueella oli ämpäri jossa meidän hihna odotti, niin Ransu oli niin keskittynyt mun katsomiseen että juoksi siihen ämpäriin pahki :) Palkkasin Ransun mutta tuntui että voi %#¤£* ja ajattelin että vika on Ransussa että se teki mitä halusi radalla. Olin jokseenkin pahalla tuulella ja se harmittaa näin jälkikäteen koska myöhemmin kun juttelin asiasta seurakaverin kanssa niin paljastui että minä se taas mokailin. Sen verran tuohtuneena lähdin kisapaikalta että unohdin hakea kisakirjankin :D Onneksi saan sen myöhemmin kisanneen seurakaverin mukana...

Ajeltiin kotiin, otettiin reippaan tunnin päivätorkut ja lähdin sitten juttelemaan Outin kanssa meidän radoista. Siinä vaiheessa olin jo ihan erilaisella tuulella, ja olikin hyvä että joku mulle sanoi että sinä se tässä olet taas ollut myöhässä ja miksen ole tehnyt niin ja näin. No niinpä. Suotta kai sitä koiraa on syyttää omista arviointi- ym. virheistään. Ransulla oli sitten kyllä oikein kiva päivä. Pääsi vielä temuamaan Demin kanssa, ja tuntui että nyt oli Ransukin aivan erilainen kun ei ole tukkaa silmillä ja toisen koirankin on helpompi havaita ilmeet ja eleet. Niitä on niin hauska seurata kun kumpikin on sellaisia hömelöitä kimpassa ja eihän Demi ole Ransua edes kovin paljoa vanhempi. Eikä siinä kaikki että pääsi leikkimään Demin kanssa, kun sai myös leikkiä Ronjan ja Demin leluilla ja vielä iltapalaakin, yhden broiskun siiven! Illalla sitten olikin jo aika rauhallista poikaa meillä kotona. Ransu vaikutti kisoista palatessa väsyneeltä, mutta niiden päiväunien jälkeen se pomppi tasajalkaa kylään lähtiessä ihan kuin ei oltais mitään vielä tehty päivän aikana.

Tänä aamuna oli taas intoa ja virtaa kun lähdettiin pururadalle 5km aamulenkille. Sielläpä olikin vedetty latu, ja hiihtäjiä päästeli ohitse vähän väliä. Onneksi otin nakkeja taskuun niin ei tarvinnut hävetä kertaakaan silmiään päästään Ransun möykkäämisen takia - kun se ei lähtenyt mekastamaan. Yhden hiihtäjän Ransu ehti yhdellä haukahduksella ilmoittaa mutta muuten se tuli mieluummin mun luokse sivulle istumaan kun lähti räksyttämään hiihtäjille. Enpä arvannut että latu olisi jo vedetty ja että hiihtäjiä näkisin. Ilma oli kuin morsian, eikä me tuonne mennä sitten enää kun pysyvälle lumelle vedetään latu. Nyt se sulaa vielä pois niin en pitänyt niin kauheana asiana mennä.