9. lokakuuta 2010

Mistä näitä spurtteja oikein tulee?

Huh huh sanon minä. Käytiin Kokkolassa ottamassa pari starttia mölleissä, pitkästä aikaa. Edellisistä kisoista on jo aikaa ja sen jälkeen ollut huippu koulutusviikonloppu ja huiput reenit. Ja pojalta lyheni turkki, jos se nyt jotain vaikuttaa, ainakin se on muutenkin ollut pentumaisempi ja riehakkaampi. Joten halusin käydä kisanomaisessa tilanteessa katsomassa että mikä on tilanne...

No tilannehan oli se että eka rata oli kisaavien rata ja ihan hauska sellainen. Ihan hauska sellainen ja mielestäni 1-luokan tasoinen rata. Alkuun oli kolme hyppyä sillai ihan peace of nakki, aina 90 asteen kulmassa edelliseen nähden eli tehtiin puoliympyrä ja siitä putkeen. Joo-o, onnistuin kaks ekaa estettä ohjaamaan virheetöntä rataa mutta sitten en tiedä kumpi mokasi minä vai koira, kun kolmosesteeltä kielto kun Ransu kiersi ohi. Noh eikun koira putkeen ja muka yritin itse ehtiä putken toiseen päähän ottamaan vastaan. Tuhannen, en ollut vielä lähelläkään siellä missä piti kun Ransu jo tuli putkesta ulos ja mun liike vei sen suoraan väärälle hypylle. Hylkyhän siitä siis napsahti. Otin kuitenkin Ransun suorittamaan hypyt niinkuin ne olis pitänyt, no eihän siitäkään meinannut mitään tulla kun ohjaajalta oli pasmat ihan sekaisin ja koira sen taatusti huomasi että nyt toi torvi ei ole ajan tasalla laitanpa vähän omia kikkoja väliin :P Kepeille sitten niiltä hypyiltä ja annoin hakea itse kepit. Hienosti meni, ihan kohtuu vauhtia, reeneissä mentiin ainakin viimeksi kovempaa mutta ei nyt sentäs ihan käveltykään. Vedätin sen verran kepeillä että olin jo ajautunut itse melkein muuria suorittamaan, joten siinä tuli sitten seuraavan kerran hätä kun olin itse muurin edessä siinä mistä Ransun olis pitänyt ponnistaa, niin mitä tekee tämä fiksu koira? Takaakierron tietenkin, kun selvästi sellaista ohjasin vaikkei mitään kierrä-käskyjä kaikunutkaan. Ai kun taitava jätkä, ei siihen muuta voinut todeta!

Käänsin kuitenkin suunnan takaisin ja hypytin muurin takaisin päin että päästiin hypyn kautta keinulle. Keinu oli tosi jees. Ei liian lujaa vaan juuri sopivasti. Putkeen, sitten ennakkoa minkä kerkiää, putki oli U-putki ja sen jälkeen oli suora jossa hyppy ja suora putki. Mitenkäs muutenkaan kuin kiirehän siinä meinasi tulla väkisinkin. On se kamala tunne kun tuntuu että jalat menee täysiä mutta silti oot kuin tervassa kun koira pyyhkii edelle... Ei muuta kuin hätäinen käskytys, onneksi Ransu haki hypyn, siitä sitten vähän vekkausta puomille ja ihan kohtuullinen puomi. Vielä loppusuoralla rengas ja hyppy. Luojan kiitos ollaan maalissa... Virhepisteitä varmaan noin sata mutta mulla hyvä fiilis. Hienoa radan- ja ohjauksenlukua Ransulta ja vauhdikas suoritus, joka oli ensimmäinen "kisoissa" kun tuntui että hei toi koira voi mennä eikä meinata että koitas vaan emäntä pysyä mukana. Ei se mitään agilityn mallisuoritusta ulkopuolisen silmissä varmaan ollut mutta itse olin niin tyytyväinen siitä tunteesta mikä tuli kun ei tarvinnut odotella Ransua eikä yrittää saada siihen kiskottua vauhtia!

Entäs sitten toinen rata... Se oli möllirata ja varsinainen kirmausrata. Olin jo läkähtyä rataantutustumisessa. Jos liikkeelle lähdetään suoralla hyppy-pituus-puomi ja käännös suoraan putkeen, niin tietää ettei ohjaaja voi olla muuta kuin pulassa jos koissu painattaa samaa vauhtia kuin eka radalla. Putki oli se sama suora kuin äskeisellä radalla mutta toiseen suuntaan, hyppy, sama U-putki, pari hyppyä ihan suoraan ja taas tuohon suoraan putkeen ja U-putkeen. Eli juosta sai ihan kiitettävästi! Otettiin kielto tuosta toiselta U-putkelta, Antti sanoi että Ransu otti häiriötä siitä kun joku juuri aivan lähtöalueen vieressä klikkasi flexin "vauhdista lukkoon" just kun olis pitänyt putkeen olla menossa ja oli se kuulemma saattanut yrittää vainuta Anttiakin siinä radan reunalla. Sitten siinä oli yksi takaakierto, taas hyppy ja putki ja vielä kolme hyppyä niin että kiirettä piti. Meillä oli tosi vauhdikasta menoa ja 60-senttiset hypyt meni kun tyhjää vaan. Ohjaajakin _juoksi_, toki olosuhteiden pakostakin, mutta tietoisestikin koitti tsempata itseään että juokse, juokse JUOKSE äläkä hölkkää.

Ei voi muuta sanoa kuin että toivottavasti tämä nyt ei ole joku ohimenevä vaihe kun Ransusta löytyy vauhtia, vaan jokin sivu olis nyt kääntynyt ja se olis alkanut syttyä tälle lajille. Tänään oli, samoin kuin viime reeneissä, sitä samaa intoa mitä oli joskus alkeiskurssilla varsinkin kun kaikki oli uutta ja kaikki piti yrittää mennä täysillä. Jos ens viikonloppuna on sama meno päällä virallisissa kisoissa, enkä minä ole siihen mennessä kääntänyt itselleni "nopeammin, huolellisemmin, tarkemmin" -nappia (mistä se löytyy?) päälle, me otetaan pelkkiä hyllyjä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti