Viime päivinä on tullut kulutettua ainakin lenkkipolkuja ja kenkiä. Torstaina käytiin Ransun kanssa metsäautotiellä lenkki, ja päätinpä lähteä nevallekin tarpomaan. Mitä mahtavaa liikuntaa! Yllättävän mukavaa saappaat jalassa tarpoa nevalla, sopivasti tulee lisää rasitusta liikuntaan. Ransu oli aivan mielissään, sanotaan että suovesi on hyväksi koiran turkille, tiedä häntä onko siinä mitään perää, mutta onnelliseksi siinä pyöriminen tekee ainakin :) Ransu pinkoi ympäriinsä niin että vesi vaan lensi. Sitten mun korvani kuulivat, ihan oikeasti kuuli, että oksa katkesi jossain vähän matkan päässä ja just sillä hetkellä sekä minä että Ransu oltiin paikallaan. Ketään muita en nähnyt joten tuli sitten vilkkaan mielikuvituksen seurauksena vähän kiire sieltä pois... Onneksi mulla on kohtuullinen suuntavaisto, ja Ransukin yleensä pyrkii menemään samoja jälkiä takaisin ja sille tuo tie on kuitenkin niin tuttu että sinne se hakeutuu.
Perjantaina suunnittelin että nonni, nyt lähdetään kunnon nevalenkille eikä kuulla sitten mitään oksan katkeamisia (kun karhuhan siellä tietysti vähintään oli tai lauma karhuja...) vaan nautitaan siitä liikkumisesta. Hiljaisuudesta ei voi muuten kyllä puhua, koska kaksi tietä menee kuitenkin kohtuu-lähellä ja niiltä kuuluu kyllä varsinkin rekkojen äänet sinne metsään asti useampien kilometrien päähän. Siitä tietää että olis liian kaukana kun niitä ei enää kuulu. Edellisenä yönäpä oli ollutkin pikkupakkanen ja neva oli kohmeessa. Sisukkaasti kävin siellä kymmenisen minuuttia tarpomassa ja totesin että palataanpa asiaan ensi keväänä. Olo oli samanlainen kuin kantohangella joka ei aivan kanna. Tehtiin sitten muuten lenkkiä ja käännyttiin seuraamaan jotain metsäkoneen renkaan jälkiä ja vaikka ties mitä. Päivä oli todella kaunis ja tuntui että eihän sieltä luonnosta halua lähteä poiskaan. Ei mun tulis sinne yksin lähdettyä ilman koiraa, joten Ransua saa siitäkin ilosta kiittää kun tuli käytyä 2h20min lenkki ja ei todellakaan mitään asvaltilla tallustelua vaan metsässä ihan tehokasta jalkojen nostelua.
Lauantaina oli vuorossa hoitopäivä Ransulla ja ristiäiset meillä ihmisillä. Ransukin alunperin kutsuttiin ristiäisiin, mutta päätettiin aika nopsaan ettei sitä oteta sinne mukaan ihmisten lääpittäväksi ja herkkupöytää nuuhkimaan. Ehkei se mitään olis varastanut mutta paheksuttu sitä olis ihan varmasti kun yhden vieraan nokka kiertää ympäri pöydän reunaa... Ja tiedän että Ransu olis ahdistunut siitä kun täysin vieraat ihmiset koittaa kosketella ja minä ahdistuisin siitä että mun pitäis niitä täysin vieraita ihmisiä komentaa. Joten. Toholammille jätettiin se hoitoon päiväksi. Mentiin sukulaisten kanssa kimppakyydillä ja Ransun matkustustaidot teki heti vaikutuksen, oli niin hyvin käyttäytyvä poika kyydissä :) Hoitopaikasta taas tuli kehuja reippaasta ja mukavasta koirasta. Ransu olikin kyllä yllättävän reippaan oloinen, laitettiin se ulkotarhan kautta yksiöönsä ja se uskalsi heti mennä sisään tutkimaan kun luukku avattiin. Illalla kun menin hakemaan, se huomasi ensin hoitolan naisen ja tuli ihan iloisena sen luokse. Siitähän se riemu repesi ja melkein mun juhlamekko myös kun Ransu minut huomasi.
Tänään sovittiin leikkituokio metsäautotielle Iiris-borderin kanssa. Käveltiin metsäpolkua pitkin metsäautotielle, jossa ehdittiin odotellessa vähän leikkiä kahden kesken. Odoteltiin leikkikaveria, minä seisoin paikallani ja katsoin kun Ransu keksi itse itselleen koko ajan tekemistä. Leikkikaveri tuli ja olipa kivaa! Käytiin tunnin lenkki samoissa maisemissa kuin perjantaina. Sen jälkeen käveltiin vielä kotiin reilu puoli tuntia, yhteensä tuli lähes 3h lenkki. Mulla oli kauhea nälkä kun kotiin pääsin. Ransu on ollut nyt sitten koko iltapäivän aika väsy poikki, maannut vaan jalat suorana. Ja nukkumisesta huolimatta se ei ole ollut täynnä virtaa uudestaan, joten nyt se taitaa olla oikeasti väsynyt ja kaivata lepoa. Yleensä se nukkuu sykeröllä tuossa omalla peitollaan, mutta nyt se kaatui siihen jalat suorana kun oli saanut masun täyteen iltaruokaa ja käytyä tarpeilla. Hassu jätkä :)
Huomenna, tai oikeastaan tänään, taidetaan ottaa rauhallisesti. Meidän kisasuunnitelmiinkin tuli muutoksia. Oltiin tehty suunnitelmia kisojen varalle marras-joulukuuksi, kun lähialueella olis joka viikonloppuna kisat. Mutta eihän me voidakaan niihin osallistua koska meillä on se luustokuvaus marraskuussa ja siitä seuraa kuulemma karenssi. Joten taidetaankin pitää sitten treeni- ja kisatauko hieman aiottua aikaisemmin ja palata kisa-asioihin tammikuussa. Yhdet kisat tässä on vielä ensin, mutta sitten ei ole yli kahteen kuukauteen. Meinataan pitää joulukuu treenitaukoakin. Luulen että tekee ihan hyvää, vaikka ei meidän treenitahti kyllä päätä ole huimannut tähänkään asti. Nyt musta tuntuu että minä tarvin nyt unipaussin, tuo poitsu vaikuttaa niin uniselta ja huokailee vaan tyytyväisenä että alkaa ihan itseäkin unettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti