Eilen se sitten koitti se päivä kun Ransu lähti trimmiin. Lopputulos on niin kiva, että on se ja sama mitä schapen turkin ajelemista vastustavat tuumivat.
Maanantaina käytiin pyörälenkillä, ja tulipa siellä eteen tilanne jossa oli kaksi koiraa, auto, lapsi ja yksi aikuinen eli minä. Oltiin melkein päästy metsäautotien päähän, kun Ransu jäi yhden talon kohdalle nuuhkimaan jotain. Siinä oli alamäki ja mun pyörä rullasi pitkän matkaa ennen kuin hoksasin että Ransu se jäi sitten johonkin. Samalla kuulin kun joku n. 10v poika huutaa jotain koiran nimeä ja "tänne!". Käännyin katsomaan ja huusin Ransua. Ransua ei näkynyt, joten käänsin jo pyörän ympäri kun huomasin talon pihassa koiran ja lapsen. Se toinen koira lähti ensin minua kohti, ihan ystävällisen näköinen se siis oli, ja sitten päätti totella pojan huutoa ja mennä takaisin kotiin. No Ransupa oli tullut jostain puskista merkkaamasta siihen mäkeen näkösälle ja se koira lähti Ransua kohti. Huikkasin kerran Ransulle tulla luo mutta se lähtikin pois päin kun koira tuli sitä kohti. Pikkupoika lähti juoksemaan mäkeä ylös huutaen omaa koiraansa, ja minä omaani. Huomasin että auto lähestyy suunnasta johon oltiin alunperin matkalla. Pyöräilin hirmu kyytiä mäkeen, auto ehti melkein saavuttaa minut, näin kun koirat tuli mäen takaa peräkanaa ja huidoin autoilijalle. Poika vaan seisoi kauhuissaan tien vieressä. Autoilija onneksi tajusi jarruttaa ja pysähtyi mäkeen juuri kun Ransu ja oliskohan ollut joku Retu, laukkasi sitä vastaan. Kutsuin Ransun luo, toinen koira tuli kanssa mun luo ja auto pääsi ohi. Onneksi koira oli ystävällinen ja ne oli jo Ransun kanssa tehneet tuttavuutta ja pistäneet leikiksi. Mä olin kuitenkin sitä mieltä että tässä keskellä tietä mäessä ei kyllä mitään aleta leikkiä ja toisekseen meillä on vielä noin 5km matka kotiin joten ei ole tarpeen alkaa riehua uuden leikkikaverin kanssa. Hyvin se toinen koira totteli sitä poikaa, vaikka vaihtoehtona oli Ransun kanssa peuhaus. Ransukin lähti kuuliaisesti mun mukaan, ja meidän lenkki jatkui normaalisti. Tehtiin yhteensä 13,5km lenkki, ja annoin Ransun juosta kotiin asti irrallaan. Ajettiin koulujen ohitse ja tutun asuinalueen poikki. Hienosti Ransu kyllä totteli vaikka tiedän että sen olis monessa kohtaa tehnyt mieli pinkoa karkuun outoja ääniä minkä jaloista pääsee. Olin siitä todella ylpeä.
Kotona oli vuorossa ensin venyttelyt, sitten tassupesu, joka tällä kertaa tapahtui shampoolla ja lisäksi pesin vatsanalusen, peffan, rinnan ja vähän kylkiä. En ole ikinä pessyt sitä kokonaan shampoolla, enkä tehnyt sitä nytkään trimmausta varten. Loput huuhtelin pelkällä vedellä. Kuivasin, ja illalla oli vuorossa kampaaminen ja valokuvaus. Otin vähän niinkuin "ennen"-kuvat, viimeiset kuvat kun Ransu on pitkässä tukassa. Tässäpä niitä.
Tiistai oli toimintaa täynnä. Trimmaus oli klo 12.30 ja siellä meni n. 1,5h. Ransu oli kyllä uskomattoman reippaasti koko ajan! Ajattelin että se arkailee trimmaajaa, mutta vielä mitä. Sehän meni heti sanomaan terve kun trimmaaja puhui sille. Nostin sen pöydälle, ja se oli siinä ihan ok. Juteltiin vähän mallista ja esiteltiin Ransulle kone. "Jaa ai tommonen no eipä paljoo kiinnosta, ai sä meinaat jotain sillä mulle tehä no tee sitte kai se mammallekin on ok". Ei jänskättänyt juuri yhtään pöydällä, ihan irti pystyi olemaan ja rauhassa antoi viimeistellä tassut ym. Kuono mietittiin huolella millaiseen malliin se jätetään ettei ala näyttää snautserilta. Ihana kun pojan silmät näkyy! Ja korvat! Sillä on ilmeet ja selkeämpi elekieli nyt. Huippu homma. Ransua ei kyllä meinannut tunnistaa omaksi koirakseen kun se laskettiin pöydältä alas, mutta samanlainen touhotus ja tutkiminen sillä oli päällä kun aina ennenkin. Vehkeet se on tarkastanut noin sata kertaa, että onhan ne tallessa. Vähän sillä mielellä että turkista viis kunhan vehkeitä ei viedä. Olen sitä rauhoitellut että ne on aivan eri tyypit ne jotka semmosta tekee etkä sinä joudu semmoseen käsittelyyn. Noh, pitää sen välillä nuolla tassuja ja häntää, vähän se taitaa olla ihmeissään missä karvat, mutta ei se mitenkään nolona ole ollut.
Tennispallo saa puremia.
Illalla oli vielä hieroja, mietin ensin, että onko se itsensä kanssa niin sinut että hieroja kannattaa ottaa samalle päivälle, mutta nyt oli muuten sopiva päivä. Ja hyvä oli että mentiin, selkälihakset oli todella kireät. Niin se voi kuukaudessa tilanne elää, viimeksi ei ollut mitään. Selkä saatiin hierottua vetreäksi kuitenkin ja Ransu ei tainnut tehdä eroa sille oliko turkkia kuin paljon päällä. Hieronnan jälkeen mentiin mummulaan ja siellä Ransu sai ensimmäiset ihastelut uudesta lookista.
Kotiin palatessa olikin sitten aika mielenkiintoista, kun kissat ei tunnistaneet Ransua... Ransu oli vähän herkkänä siitä kun kissat tuli sen peppua nuuhkimaan ja säpsähti siitä. Dora ensimmäisenä sitten luuli että nyt se "outo koira" hyökkää ja sähähti Ransulle ja hyvä ettei kuonoon vetänyt. Ransuakin hirvitti kun Dora oli niin uhmakkaana. Miiru kyttäsi nukkekodin päältä, että tutulta toi näyttää mutta ei kuitenkaan... Varmaan Ransu haisi niin oudolta kun se oli pesty edellisenä päivänä, käynyt trimmissä ja sitten vielä hierojalla ja mun vanhemmilla, eli outoja hajujakin siinä varmasti oli. Eihän ne aina ole tunnistaneet toisiaankaan jos yksi on käynyt eläinlääkärissä ilman muita. Illalla oli vähän sellainen jännittynyt tunnelma ja Ransukin varmasti tajusi että jotain nyt on tapahtunut että kissat sitä sillai kyräilee. Tänään tilanne on kuitenkin mun mielestä ollut jo normaali ja kissatkin hoksanneet että ei meillä uutta koiraa ole, entinen vain on eri näköinen. Ransu itse on koko ajan suhtautunut omaan uuteen tukkaansa ihan hyvin, ei ole kaivannut etuhiuksiakaan silmille mitä etukäteen ajattelin että voisi käydä. Se on ollut ihanan energinen ja vähän pentumainen, vaikka tämä päivä onkin ollut hieronnan takia lepoa. Minusta Ransu on nyt tosi sporttisen näköinen komea uros :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti