Eilen käytiin kentällä treenailemassa viikonlopun kisaratoja, koska tänään on kenttätalkoot ja esteet laitetaan talvisäilytykseen. On se merkillistä, millaisia arviointivirheitä sitä tekee kisoissa välillä! Ja treeneissäkin.
Laitettiin siis kummankin radan alku, kun tuo kakkoseste tuppasi jäämään välistä. Ei se nyt mikään ongelma ollut! Eikä sen olis pitänyt olla lauantainakaan. Otin sitten sen tavan ohjata kokeiluun, minkä järkevästi keksin sitten jälkeen päin, että noinhan se olis pitänyt tehdä. Juu ihan hyvinhän se meni, haltuunotto kolmosesteen jälkeen, koiran vastaanotto hypyn yli ja siitä sylkkärillä putkeen. Näin siis toka radan kommervenkki. Kenttä oli ah niin ihanassa liejukunnossa että enpä viitsinyt laittaa kuin medikorkeudet ja itselläkin kantapäät upposi mutiin ja tuli koloja kun juoksi. Lammikoitakin oli siellä sun täällä kiusana, joten liukasta oli. Harjoiteltiin sitten enemmänkin tuota haltuun ottoa tuollaisten vauhtisuorien keskellä. Muutin siihen käskysanaa, en tosin tiedä onko uusi kovin järkevä koska se voi lipsahtaa radalla muutenkin, ja niinpä oli vähän niinkuin uusi asia opeteltu. Yhteislähdöllä onnistui kyllä mennä se alku, kokeilin ottaa ennakkoakin että viekö se vauhtia. No ei vienyt!
Eka radan ongelmahan oli putkelta hyppyjen haku. Mielestäni hypyt oli aika samalla lailla kuin kisoissa, eihän siitä tietysti millintarkkaa todistusaineistoa ole mutta kuitenkin. Vaihtelevasti onnistui. Pääasiassa siitä jäi kuitenkin onnistunut fiilis, toisin kuin meidän puomista. En varmaan päässyt eilen tarpeeksi kovaa kun jalat upposi kenttään, ja Ransu katseli minua puomin alasmenolla - ja loikkasi alas. Tai vaikkei katsonutkaan mutta kun oli liikaa menossa eteenpäin niin ei kerta kaikkiaan maltti riitä. Ylösmenot on harvemmin ongelma, mutta nuo alasmenot... kuratassuista jäi hyvin jäljet mistä kohtaa kontaktit otettiin. Tai oltiin ottamatta. Puomia mentiin siis aika paljon, eikä mun mukana pysymistä helpottanut puomin alta menevä putki joka mun piti kiertää. A meni paremmin, vaikka alasmenoja se perhana loikkii kun tollottaa vaan minua. Se ei edes huomaa jos joku toinen sen palkkaa, tuijottaa vaan minua. Nyt kyllä pitäis ottaa joku toinen palkkaamaan noilta kontakteilta, josko siinä olis yksi syy miksi se alasmenolla katsoo niin herkästi minuun. Varsinkin treeneissä, kisoissa en ole niin ajatellut onko siellä sama kun varmaan tietää että palkkaa ei kesken radan tipu. Pari kertaa se ryösti putken sijasta puomille, ja silloin kyllä mentiin puomi tosi nätisti, hitaammin myös mutta todella nätisti. Minä näin kyllä silti punaista kun käskystä huolimatta suorittelee itse estettä loppuun.
1½ tuntia vierähti kentällä yhteensä, tehollista treeniaikaa vajaa tunti. Harmi, kun kesäkausi loppuu ja talvikauden treeniajoista ei oikein ole vielä tietoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti