Jenni on vaan niin hyvä! :)

Olin Ransun kanssa Jenni Leinon agikoulutuksessa eilen. Taisi olla kolmas kerta Jennillä ja tykkäsin kun hullu puurosta :) Ja taas totesin että mennään Ransun kanssa uudelleen taas kun tilaisuus tulee. Tykkään Jennin tavasta kouluttaa, se sopii Ransulle ja mulle ja me ollaan Jennille jo tuttu koirakko.

Saatiin uusia ideoita ja vahvistusta ens viikonlopun kisoihin. Meillä menee hyvin ja yhteistyö sujuu. Tehtiin hyvää ja puhdasta rataa, paitsi yksi kohta tuotti vaikeuksia. Se oli joku ihan uus juttu mulle. En osaa sitä edes tähän selittää kun en oikein itsekään tiedä mitä mun olis pitänyt tehdä, videolta vaan äsken katsoin mitä mä siinä tein ja se oli ilmeisen väärin ajoitettu, koska Ransu ei mennyt sinne minne piti. Tai siis se meni minne ohjasin, mutta mä ohjasin väärään suuntaan ja -aikaan. Meillä meni eka 8min pätkä siihen, että alussa otettiin 5 ekaa estettä pari kertaa että saatiin kaarrokset kohtuullisiksi, ja sitten hinkattiin esteitä 8-10. Että voi olla vaikeaa, enkä vieläkään ymmärrä, että jos olen jo kerran heittänyt koiran käden ojentamalla hypyn yli, niin miten ihmeessä mä voin sillä kädellä enää "heittää lisää" eli tönäistä koiran vielä yhdelle takaakierrolle. Kun ei itse saa mennä sinne takaakiertoa ohjaamaan, kun sitten ei ehdi koiran alta pois, ja jos käsi on jo ojennettuna niin en vaan käsitä miten sillä enää voi tönäistä enempää. Ransulla oli kiva into ja tekemisen meininki, se suoritteli siellä vähän omia esteitäkin palkkaamisen jälkeen. No siitä oon vaan tyytyväinen, ainakin se halusi tehdä.

Mä tuskailin Jennille, että miten tuo voi olla noin vaikea asia tajuta, että en vaan ymmärrä sitä, vaikka Jenni miten sen mulle kädestä pitäen selitti ja oli vielä itse mun koiranakin. Jenni sanoi vaan että "hyvä että sait jotain treenattavaa, kun te osaatte niin paljon" :) Jennihän syksyllä sanoi, kun olin ekan kerran hänen koulutuksessa, että Ransu on teknisesti taitava ja varma koira. Sehän on kyllä ihan totta, ja se tuli taas todistettua eilen muun radan aikana. Radalla oli 32 estettä, ja mikään muu kohta meille ei tuottanut vaikeuksia, vaikka matkalle mahtui kaikenlaista pyöritystä ja putkijarrujakin, joita ei olla tehty aikoihin. Kepit oli tosi hitaat, kun ei ollut palkkaa ja siinä keppien lähellä haisi joku hyvä haju, koska meinasi nokka pudota maahan jo ennen kepeille vientiäkin. Muuten meidän meno näytti kuulemma hyvältä ja se myös itsestä tuntui hyvältä. Oli niin mahtava ja ihana tehdä taas Ransun kanssa, kun se vaan on oikeasti niin varma koira kun rataa mennään. Ne kohdat missä sen kanssa saa olla jänskässä, on puomin alasmeno ja jos pitäis päästä kepeillä irtoaan sivuun tai eteenpäin niin sitä ei vaan pysty tekemään. Puomia ei kyllä nyt radalla edes ollut.

Ransulla oli aika kiva vauhti, ja tosiaan intoa oli kiitettävästi. Kepit se meni kuin tuulispää kun sai palkan lopussa. Lopuksi siis otettiin vielä nuo kepit palkan kera, että jäi niistäkin sille motivoitunut ja vauhdikas mielikuva. Jennin koulutuksen aikana ei ehditty koko rataa tehdä, mutta jäätiin sitten koulutuksen jälkeen tekemään, ja ainoa oli se yks kohta jossa takkusi. Jos tuo nyt tulis kisoihin ens viikonloppuna, niin ohjaisin sen eri tavalla, koska en ole tuota ehtinyt harjoitella. Ensin se pitäis kyllä itsellekin sisäistää että mitä siinä pitää tehdä ja mihin aikaan.

Yksi sellainen "uusi" asia oli myös pysähtyminen radalla. Rytmityksestä puhuttiin muutenkin ja se oli tuollakin radalla tärkeä juttu, mutta enpä muista että juuri aiemmin olis koulutuksissa pysähtymistä korostettu niinkuin nyt. Tuli ihan uutta ajateltavaa, ja oivallus, että vaikka koira ei olekaan mikään supernopea, niin ei sen kanssa silti tarvi eikä saa eikä pysty liikkumaan koko ajan. On hetkiä, jolloin täytyy tehdä ainakin se mentaalinen pysähdys, ehkä myös ihan konkreettinen pysähdys. Jenni oli myös eka kouluttaja, joka sanoi, ettei haittaa jos on myöhässä, että silloin täytyy oppia kiinnittämään tiettyihin asioihin huomiota, joilla voi sitten pelastaa tilanteen. Ainakin Ransun kanssa ne näytti kyllä toimivan, vaikka ehkä Liinu onkin se jonka kanssa mä enemmän tuun oleen myöhässä. Tosin Ransukin pistää välillä juoksemaan kunnolla, ja kyllä se otti meikäläisenkin kunnon päälle juosta 32 esteen rata.

Tehtiin Ransun kanssa pitkästä aikaa takaaleikkauksia, ja nehän sujui odotettua paremmin. Josko me ollaan sitten noitakin sisäistetty? Varsinkin ensimmäisellä kerralla Ransu eteni niin hyvin, että Jennikin sanoi että sieltä löytyi taas joku ihan uus vaihde kun mentiin viimeiset 10 estettä. Voi että tuli hyvä mieli kun asiat onnistui ja tuntui loksuvan paikalleen. Näistä treeneistä jäi monta hyvää juttua ja onnistumista:

- lähdössä sivulle käskytys ja odottamisen vaatiminen mutta silti innokas lähtö radalle

- takaakierrot

- esteiden hakeminen

- putkijarrut

- keppien haku, autoin sopivasti

- A:n kontaktit

- takaaleikkaukset

- sujuvasti tehdyt niistot

- INNOSTUS ja HALU tehdä ja onnistua mamman kanssa :)

Miten muuten sitä voisi treenien toivoa menevän paremmin, kun on viikko kotikisoihin? Kyllähän meidän meno on sellaista, että jos koira malttaa ottaa puomin, niin ohjaaja on viime aikoina ohjannut sen verran hyvin että on ihan mahdollista nousta kolmosiin. Ei vaan passaa itseä rassata liikaa sillä ajatuksella, vaikka olishan kotikisoissa nousu tietysti kätevää (kaksipäiväiset kisat, kolmoset on eri päivänä) mutta ennen kaikkea hienoa :) Kivaa oli saada Jenniltä hyvää palautetta ja uusi sisäistämistä vaativa treeniaihe.

Liinua en jaksanut enää päivän päätteeksi treenata, joten katsotaan josko se treenataan tänä aamuna heti auringonnousun aikaan (Nyt klo on jotain 00.20). Ransu käy myös ottamassa vielä puomia ja varmaan parit muut esteet hyvällä palkalla ja meiningillä.

Tänään tulee vieraita, joten kyllähän tästä voisi nukkumaan ennättää, kun aamulla pitää treenien lisäksi ehtiä viimeistellä kakutkin...