Liinu luustokuvauksissa

Koirat joutui viettämään tänään melkein 14h autossa. Pakkasin ne aamulla tavaroineen mukaan ja menin itse kouluun pariksi tunniksi. Sitten lähdettiin matkaan kohti Kankaanpäätä. Välillä pysähdyttiin jaloittelemaan ja haukkaamaan happea. Suretti ottaa Ransukin mukaan kököttämään, vaikka sitä asia ei edes mitenkään koskenut. Sille vain ei saanut hoitopaikkaa, ylläripylläri, hiihtolomalla on tungosta... Illalla oltiin sitten 20 jälkeen kotona, ja nyt sekä rauhoitettu tapaus että rauhoittamaton tapaus on aika rauhallisia :D

Kirjoitan ensin pikaisesti maanantaista, kun käytin Liinua 1v rokotuksessa. Talutin sen ensimmäisenä vaakalle, ja ajattelin että se varmaan näyttää jotain 12kg. Yllätys olikin melkoinen, kun vaaka näytti 10,60kg! :O Meidän pikkulikka! Tismalleen samaa lukemaa näytti tänään Ventelän aseman vaakakin. Eläinlääkäri kyllä kehui että on justiin hyvässä kunnossa oleva koira, ei yhtään ylimääräistä mutta ei liian laihakaan. Musta tuntui jo hetken että pidänkö mä nälässä tuota koissua kun se niin vähän painaa. No en kuulemma pidä, vaikka Liinun mielestä varmaan ruokaa saa aivan liian vähän :P Neiti ja hänen pohjaton mahansa... Ilmankos se liitelikin viikonloppuna niin kevyesti kun on noin hentonen typykkä :) Liinu hotki tutkimuspöydältä eläinlääkärin siihen laittamat namit suuhunsa melkein ennen kuin ehti piikkiäkään saada niskaan. Lekuri tykkäsi Lillukasta ja antoi vielä pari ekstranamia. Ei vissiin tarvi kahdesti sanoa, yrittikö joku käyttää sitä viehätysvoimaansa uudelleenkin hyväkseen...

Sitten siihen tämän päiväiseen reissuun Ventelän Karille kuvattavaksi. Mua jännitti ihan hulluna jo aamupäivällä kun olis pitäny koulussa lääkelaskentaan keskittyä. Ajomatkalla jo mietin sitä tilannetta kun ollaan kuvauksen jälkeen katsomassa valoseinältä kuvia ja mitä kaikkia tuomioita sieltä voikaan tulla. Liinulta kuvattiin siis lonkat, kyynärät, olat, polvet ja selkäranka sivusta ja päältä päin. Lonkat ja kyynärät on ihan perus, ne pitäis kuvata joka koiralta. Mä oon halunnut kuvauttaa näiltä olatkin, vaikka ovatkin kevytrakenteisia, mutta kun harrastetaan agilitya jossa paino ja rasitus tulee niin voimakkaasti etupäälle niin haluan tietää myös olkapäiden terveyden. En tiedä mikä tilanne rodussa niiden suhteen on, koska en tiedä ketään muuta koiraa kuin mun omat jolta niitä olis kuvattu (eikä Ransun ja Liinunkaan tulokset ole/tule Koiranettiin). Polvet kai usein tutkitaan tunnustelemalla, mutta samalla ne kuvauttaakin kun kuvataan muutenkin koko koira. Selkäkin on minusta tärkeä, sitäkään en muista äkkiseltään keneltä muulta schapelta kuin Ransulta se olis kuvattu, ja sitäkään tulosta ei tule näkymään Koiranetissä. Huomautan tosin, että minähän en tiedä kaikkea, eli voi olla että noita on muutkin kuvauttaneet ja hyvä niin tietysti jos niin on. Ja onhan joltain voitu tietysti kuvata jonkin vammaepäilyn tai vastaavan takia.

Karin näkemys kuvista oli, että lonkat on selvästi A/A. Kyynäristä toinen on terve ja varmasti 0, toinen on hieman tiiviimpi kuin toinen. Varmistin heti, että onko sillä tekemistä tai liittyykö se jotenkin nivelrikkoon, niin EI liity. Eli kyynärät olis myös Karin mielestä 0/0. Olat ja polvet oli priimat.

Selästä löytyi sitten ne mielenkiintoisimmat asiat. Koirallahan pitäis olla kaulasta hännänpäähän 7 kaulanikamaa, 13 (muistinko oikein?) rintanikamaa, 7 lannenikamaa, ristiluu joka muodostuu kolmesta nikamasta ja häntänikamat. Liinulla on normaalirakenteinen selkäranka rintanikamiin asti, sitten sillä on 8 lannenikamaa ja normaali ristiluu. Sille on siis jostain syystä muodostunut yksi hieman muita pienempi lannenikama nikamasta, jonka pitäisi olla osa ristiluuta. Ristiluu on sitten tavallaan "ottanut" yhden nikaman häntänikamista. Tuo lannenikama on täydellinen lumbalisaatio, eli se on täydellinen ja oikean muotoinen lannenikama. Kari selitti, että niitä tyyppejä on erilaisia, ja saksanpaimenilla tuo on aika yleinen ja etenkin ne epätäydelliset lannenikamat ja epätäydelliset ristiluut jotka sitten voi aiheuttaa ongelmia ja ainakin sen, että koira liikkuu ja seisoo päälle päin nähtävästikin vinossa. Liinulla on kuitenkin niin, että sillä on vaan se yksi lannenikama liikaa, ja lonkkakuvista sitä poikkeamaa ei edes näe. Lonkkakuvissahan näkyy myös selkärankaa suorassa lonkkaniveliin nähden. Kari sanoi että poikkeaman näkee vain laskemalla nikamat, eli koko asia olis jäänyt kokonaan huomaamatta ilman koko selän kuvaamista. Sinänsä sillä ei ole merkitystä paljastuiko se vai ei, koska tuo ei kuulemma tule aiheuttamaan sen kummempia ongelmia Liinulle. Tuo lumbalisaatio on tosin hyvin voimakkaasti periytyvää, ja saksanpaimenilla kun noita selkiä on kuvattu enemmän, niin siellä kuulemma suvun populasta löytyy varmasti muitakin jonkin tyyppisiä lumbalisaatioita jos kuvatulla koiralla sellainen todetaan.

Kysyin Karilta Liinun liikkeistä, niin Kari sanoi että Liinun toiselle ja toiselle puolelle peräpään heittäminen laukatessa voi johtua tuosta ylimääräisestä nikamasta. Silloin perä voi olla ikään kuin vähän holtittomampi tai koira mennä vähän toinen kylki edellä, mutta sekin on harmitonta. Iän myötä ja lihasten kehittyessä se voi tukevoitua. Siis Liinun jännän tyyppinen laukkaaminen voi tosiaan olla esim. äidiltään perittyä, mutta ei välttämättä pelkkänä taipumuksena tehdä asiat jotenkin vaan takana voi olla myös äidillä ylimääräinen lannenikama.

Liinu oli ollut tuon nikaman takia haasteellinen kuvausasentoon laitettava. En tiedä, millaisessa asennossa koira on kuvattaessa, mutta kun Kari näytti roskiin joutaneita otoksia lonkkakuvista, niin kuulemma kun koira oli silmämääräisesti suorassa niin kuvissa paljastui että sen ranka oli miten sattuu. Että he oli saaneet otettua suorat ja hyvät lonkkakuvat ja suoran rangan, koiran oli pitänyt olla ihan omituisessa asennossa kuvauspöydällä. Tässä mun mielestä korostuu sekin asia, että kuvaajan on oltava asiansa osaava ja pätevä. Huonompi kuvaaja ei olis välttämättä saanut Liinun lonkista kunnon kuvia, tai kuvat olis voineet vääristää todellisuutta. Ransun kuvaamiseen meni silloin aikaa 20-25min ja Liinun kuvaamiseen 45min.

Olen helpottunut, että luustokuvat on nyt otettu ja mitään sellaista ei löytynyt, joka laittaisi maailmankuvan ja tulevaisuudensuunnitelmat kokonaan uusiksi. Ei nivelrikkoa, eikä muutoksia jotka todennäköisesti aiheuttaisivat ongelmia myöhemmin. Voidaan siis jatkaa harrastamista hyvillä mielin. Ja kiittää kasvattajaa terveestä koirasta :o) En mä tuota lumbalisaatiota sairaudeksi laske, kun sain selvitystä siitä, millaisesta muutoksesta koiralle vois olla haittaa. Toinen kyynäräkin oli Karin mukaan vähän rajatapaus, että onko se normaali vai onko se hieman tiiviimpi kuin toinen.

Katsotaan, jaksaako tuo neiti tokkura nousta syömään tänään jotain :) Raukka oli aivan ihmeissään ja hädissään aamulla, kun ei saanutkaan aamuruokaa. Säntäili kitisten ja kuola valuen keittiössä, että missä ihmeessä MUN kuppi VIIPYY?! Onhan ne nyt maailmankirjat sekaisin, kun isoveikka saa ruokaa ja MINÄ EN! Mamman täytyy olla SEONNUT! Se EI VOI pitää MUA nälissään! Koko päivän!

Liinu yritti olla kovinkin urhea kun se alkoi heräillä rauhoituksesta. Se kävellä toikkaroi ulkona kuin neljän promillen humalassa, ja nostin sen autoon siksi aikaa kun kävin maksamassa kuvauksen. Sitten nostin sen uudelleen ulos, jos sillä olisi hätä. Annoin Ransunkin tulla vapaana jaloittelemaan. Käytiin vähän siitä parkkikselta kävelemässä ja Liinu yritti muka tohkeissaan mennä Ransun perässä vaikka jalat hädin tuskin kantoi. Tultiin autolle takas ja sanoin että "Ransu, mene autoon". Ransu meni, ja Liinu hyppäsi perässä. Minä höpötin, että olisin minä sinut nostanu... Siihen ne voimat sitten loppuikin. Liinu lysähti mahalleen sammakkoasentoon takaluukkuun ja oli niin veltto etten meinannut saada sille manttelia puettua. Tälläsin sen uinumaan ja löin takaluukun kiinni. Ennen kuin sain kunnolla itseäni kuskin penkkiin, kuului vaikerrusta ja sieltä se tumma karvainen pää taas yritti kurkistaa takapenkin takaa - vain kipatakseen uudestaan unten maille :D