Liinu Stensillä, Day 1

Kauan odotettu Anders Stensin koulutus! Johon pääsi siis Liinu, ja mulla oli jänskätykset aamulla että mitä siitä tulee. Kun meillä ei Liinun kanssa tuo homma suju vielä kuin ajatus. Eron muuten huomasi heti, kun otin sitten koulutuksen jälkeen samaa rataa Ransun kanssa, jotenkin heti oli sellainen fiilis kuin vanhalla avioparilla, että puolesta sanasta tietää mitä toinen tarkoittaa ja tekee. Liinun kanssa me ollaan vielä sellaisia vastarakastuneita jos näin vertaillaan asioita :D

 

Videoita en jaksanut alkaa pätkiä, joten ne on sitten sellaisina pätkinä kuin kepo ne on kuvannut.

 

Tässä on ensimmäisenä pätkä, jossa Liinun mielestä seuraavaksi mennään kepit. Eikä ollut ainoa kerta, kun sinne pämähti. Miten niin on treenailtu keppejä viime aikoina aika aktiivisesti?

 

Radan alku oli hyvää harjoitusta. Meillähän ei ensinnäkään ole mitään lähdössä pysymisongelmaa, mutta niinpä vaan silti meinasi tänään olla aluksi. Liinu ei meinannut malttaa pysyä lähdössä vaan nousi ja hiippaili perään. Pistän liian alkuinnostuksen piikkiin. Palautin, jolloin alkoi kuljailla ja yritti muka tulla sivulle eteen ja vaikka mihin. Hassu koira. Joku osallistujista sanoi meidän vuoron jälkeen, että sulla on kivan/hauskan oloinen koira. No niin kyllä on varsin veikeä.

Niin siis radan alku oli hyvää harjoitusta, sekä itselle omaa sijoittumista ajatellen että Liinulle siitä ettei aina se eka este vaan ole siinä suoraan edessä, vaan lähtökulmia voi olla vaikka minkälaisia. Mä en tajua miksen voinut lähteä ajoissa liikkeelle, Liinun kanssa mulla on vähän sitä samaa varmistelua kuin Ransun kanssakin on ollut. Anders sanoi sitten meidän vuorojen loppupuolella, että kyllä sä voit joissain paikoissa ihan luottaakin siihen koiraan... Eli luottamuspula tietyllä tavalla vaivaa mua ja Liinuakin, ja uskon että siihen auttaa aika ja yhteinen kokemus. Nyt se yhteisen kokemuksen puute oikein hyppäsi vasten kasvoja kun rata ei ollut mitenkään turhan helppo. En siis tohtinut tai älynnyt lähteä liikkeelle tarpeeksi ajoissa ja A:lle pääseminen oli räpiköintiä. Ransun kanssa tehdessä taas kerran huomasin miten paljon pienempieleinen ohjaus sille riittää, ja miten se itse osaa vähän korjata tulokulmaansa A:lle. Liinun kanssa olen siinä tutun tuntuisessa tilanteessa, että virheitä ei anneta anteeksi - kun ei niitä osata antaa vielä anteeksi. Asiat pitää tehdä hyvässä tahdissa ja tarkasti, koska niinkuin Andersillekin sanoin, mä en ole Liinun kanssa vielä saman pääkopan sisällä. En olis etukäteen uskonut että kahden koiran ohjaaminen voikin tuntua niin erilaiselta. Mutta mikseipä tuntuis kun koiratkin on aika erilaisia luonteeltaan.

 

Radan loppuosasta:

 

Hauskaa meillä Liinun kanssa kyllä oli, videot puhuu puolestaan millainen rata oli kaiken kaikkiaan. Mun ajoitus oli lähes koko ajan myöhässä, mä en vaan ole vielä sisäistänyt millaista vauhtia mun täytyy pystyä Liinulle asioita kertomaan. Anders sanoi heti alussa, että tää on paljon nopeampi koira kun se sun toinen koira. Että sun täytyy olla tän kans paljon nopeampi. No niinpä! Vaan kun se on helpommin sanottu... Mä oon päättänyt että annan itselleni aikaa kehittyä ja Liinulle myös, sanoi siihen kuka tahansa mitä sanoi. Ja räpättipä siitä mulle kuka kepo tai kouluttaja, niin ei se auta että sitä joku hokee, vaan itse sen tekemällä sitten oppii. Ajoituksen parantamisen siis.

 

Siitä hauskuudesta esimerkkinä tämä, kun törmään keppeihin ja Liinu senkun pujottelee. Sanoin Andersille, kun se oli mulle aiemmin sanonut että sun pitää kuitenkin katsoa koiraan ettet hukkaa sitä (Liinu meni mun selän takaa useamman kerran), että "sä käskit katsoa koiraa, et katsoa etees!" :D Naurettiin että juu niinhän se taisi sanoa. Kuulemma hyvää harjoitusta Liinulle antaa vähän häiriötä pujotteluun...

 

Jossain toisessakin kohtaa (tai olihan näitä kohtia useampiakin missä tämä sama lause toistui) kuuluu vaan mun hihkuminen, että missä ihmeessä sää oot?! Liinuhan on niin pieni, että se helposti hukkuu, vai mitä..?

 

 

Ja eihän ne olis treenit eikä mitkään (se olis jo yliosaamista) jos ei ainakin kerran seiso sen koiran edessä niin, että raukka joutuu tiputtelemaan rimoja. Anders totesi kun kysyin, miksi se pudottaa tuota samaa rimaa, että "no kun sinä vähän liikaa häiritset sen tekemistä..." Ai!

 

Liinun kanssa täytyy tuota A-estettä alkaa treenaamaan oikein kunnolla, oli meinaan sellaista lentoa sen suoritus ensi alkuun, että oksat pois. Tietäis vaan miten tuollainen kenguru kesytetään... :P Alasmenokontaktista ei ollut tietoakaan, ennen kuin malttoi huomata, että siellähän se palkka on heti kontaktin juuressa...

Oli silti tosi hauska ja hyvä koulutus, joka jatkuu vielä sunnuntaina, jes! Voi että, onneksi osaan nauraa itselleni. Muiden riemuksi mulla ei ole itsesuojeluvaistoa sen vertaa, että ymmärtäisin olla laittamatta noita mun hölmöilyjä tännekin nähtäville. Ja onneksi mulla on tuollainen hilpeä kaiffari, joka ei juuri hätkähdä vaikka ohjaaja törmäilee keppeihin kesken pujottelun tai että koira itse tuijottaa mua niin intensiivisesti että törmää siivekkeeseen. Liinun pujottelu oli kyllä tosi pro <3 Saatiinpa treenattavaakin, Liinun kanssahan sitä riittää tietysti muutenkin vielä ihan esteopetuksesta lähtien, mutta Ransun kanssa kun otin tuon radan niin sillekin vois opettaa poispäin käännöksen kunnolla. Selvästi mulla oli siinä ajoituksen kanssa ongelmia.

Tässä on vielä koko rata. Ihan ei mennyt putken jälkeen putkeen.

Hieman oli hankala juttu tuo, että me ja yksi toinen koirakko tarvittiin verkkoja, ja kaksi muuta koirakkoa ei. Raahattiin sitten keppejä edes takas, onneksi on kahdet kepit. Ransun treenien jälkeen laitettiin uudet ohjurit kepeille ja alettiin tehdä keppejä niillä. Mulla on ollut tarkoitus, että kunhan seura saa ohjurit, niin siirryn verkoilta ohjureille koska niistä ei ole koiralle yhtä vahvaa apua kuin verkoista.

 

Alku aina hankala vai miten se meni. Liinu ei tuntunut ymmärtävän aluksi yhtään, että se on kepeillä, vaan painatti vaan jostain välistä niin että ohjurit lenteli. Otin hihnan avuksi ja ohjailin sillä kun meinasi mennä vääristä väleistä tai ohjurien alta. Muutama kerta piti auttaa ja ohjureita viritellä uudelleen paikalleen. Siinä virheiden yhteydessä näki miten Liinulla päässä raksutti että miten tämä nyt sitten oikein on. Se meni hitaasti, ja mietti. Tosi hyvä että se alkoi käyttää päätään eikä vaan koheltanut sinne tänne. Koska aina seuraava toisto oli heti parempi. Muutama kerta hihnassa ja sitten kun ei tarvinnut enää auttaa, otin hihnan pois. Vauhti oli huomattavasti hitaampi (vaikka meillä oli tietty aluksi vaan 6 keppiä) kuin verkoilla, mutta johtui varmaan siitä että piti ihan eri tavalla keskittyä siihen pujottelemiseen. Ja olihan me jo oltu pitkä päivä hallilla ja tehty kaikkea, että väsykin alkoi tulla. Hieno likka tuo on kyllä silti tsemppaamaan ja tekemään, itse täytyy pitää tarkkailla ettei treeni liikaa koska se ei samalla lailla näytä sitä väsymystä ja kyllästymistä (Liinu: "mitä on kyllästyminen?!") kuin Ransu. Kun se pääsi ohjureista jyvälle, niin vauhtia tuli lisää ja saatiin taas tehtyä vaikeampia kulmiakin ja putken kautta lähetyksiä. Huomenna tehdään sitten ohjureilla, ne on niin nopeat laittaa ja ottaa pois, niin ei tarvi keppejä kanniskella edes takas.

Liinulla on siis kohta valmiit kepit, tai mun mielestä ainakin. Kohta aletaan ottaa välistä ohjureita pois, ja kun kepit olis suunnilleen kunnossa, niin sitten voi satsata enempi noiden kontaktien opetteluun. Liinu on ilmoitettu Kataisten (Harri ja Sanna) kurssille huhtikuun lopulle, joten silloin olis kyllä tarkoitus että kepit olis ilman ohjureita ja kontaktit paremmalla mallilla. Perus ratareeniä muilla esteillä tuli taas Andersin toimesta ja se on minusta kiinni miten se sujuu. Sopivasti tuli tuo kuukauden taukokin pidettyä, niin Liinukin saa taas treenata.

Tosin onhan tässä se yksi jännityksen aihe vielä ensin, kun Lillukka menee luustokuvaukseen 7.3. Kankaanpäähän Ventelälle, kuten Ransukin aikanaan. Ajattelen sen niin, että tulee sitten kerralla joko tuomio tai helpotus, koska Ventelä on niin hyvä kuvaaja ja näkee heti kuvista, onko niissä vikaa. Ransun tuloksetkaan ei muuttuneet Kennelliitossa noista Karin arvioista. Liinultakin kuvataan lonkat, kyynärät, olat, polvet ja selkä sivulta ja ylhäältä päin. Mutta eipä mennä sinne asti, huomenna on toinen päivä Andersin agikoulutusta, maanantaina 1v rokotukset ja keskiviikkona vasta luustokuvat. Keskiviikon jälkeen punnitaan sitten harrastamista uudelleen, jos on tarpeellista. Kaikkeen täytyy varautua.