Liinu Stensillä, Day 2

Stensin koulutuksen toinen osa. Herätys aamuvarhaisella, lähtiessä tuntui ettei Liinu ole vielä edes herännyt tähän päivään. Lämppälenkin jälkeen alkoi sitten näyttää jo lupaavammalta, kun hallille oli taas menossa ihan intopiukeana :)

Rata oli taas oikein kiva, ja päästiin harjoittelemaan meille uusiakin asioita. Nimittäin tavallista takanaleikkausta ja viskileikkausta. Liinulle sopii tosi hyvin nuo leikkaukset kun se on Andersin mukaan niin etenevä koira. Ajoitustahan sen kanssa täytyy harjoitella asiassa kun asiassa, ja tänä päivänä erityisesti mun heikkous oli se, etten kykene tekemään asioita tarpeeksi tarkasti ja tarpeeksi nopeasti. Mieluiten vielä yhtä aikaa pitäis.

Lopputulos voi sitten olla tämä; huolimatonta ohjausta ja koirahan lähtee!

Alussa tehtiin niisto, jonka videon ilmeisesti onnistuin sitten vahingossa poistamaan tai jotain... Noh joka tapauksessa niistot ja muut tiukat käännökset on Liinun vahvuus. Toinen on sitten nuo leikkaukset. Jos vauhdista ei puhuta mitään, se kun meinaa kääntyä itseään vastaan kun ohjaaja on liian hidas tekemään asioita. Mun on vaikea keskittyä kokonaisuuteen: oman vauhdin pitämiseen, tarkkaan ohjaamiseen ja koiran rytmin ja vauhdin hahmottamiseen. Joku tuossa kokonaisuudessa meinaa joka kerta pettää.

Tässäpä harjoitellaan sitä leikkaustakin:

Keppikulma oli nyt ohjureilla tehtäväksi hankala. Liinu oli eilisillasta unohtanut muutenkin pujottelun, ja sitä piti hihnalla palautella ensin mieleen. Silti siinä sattui vähän säätöä. Täytyy omissa treeneissä tästä lähin ottaa vaikka kerta tai pari hihnassa ja katsoa miten menee. Jos sujuu niin sitten hihna pois, muuten lisää harjoitusta niin ettei pääsisi virheitä syntymään.

Montakohan videota sitä mahtoikaan löytyä, joissa en ennen takaaleikkausta muista työntää koiraa takaakierrolle, tai ottaa sitä sieltä vastaan... Totesin videoita katsellessani, että mahdoin mä olla turhauttava koulutettava kun ne asiat ei vaan pysyneet päässä edes sen aikaa että olisin kerran saanut ne tehtyä kunnolla. Omiin treeneihin jäi totisesti tekemistä. Noh, työt ei tekemällä lopu agilityssäkään. Anders aina muistutteli, että "eikö me sovittu että teet näin ja näin..." Juu sovittiin, mutta jonkun latvasta se sopimus aina lähti tuulen mukaan...

A-este oli taas aika vauhdikas ja etten sanois lennokas. Liinu loikkii noita ylösmenoja pelottavan korkealle, ja yhdeltä videolta olin katsovinaan että se ihan passuuttaa askelia siihen loikalle. Eli se on vähän niinkuin jäämässä lihasmuistiin se suoritustapa. Entä sitten kun tuleekin niitä vähän voimakkaampia ja voimakkaampia ponnistuksia, niin jopa paukkuu makosasti. Kun tuon pitää kaikki tehdä niin kovaa ja korkealta. Hienoahan se toki on että on intoa ja vauhtia, Anderskin sanoi tänäänkin moneen kertaan, miten etenevä ja nopea koira Liinu on. Kuulemma jos tuollainen rata tulee kisoissa vastaan kuin nyt oli treenirata, niin saan juosta. No olin huomaavinaan jotain sellaista! Sai pistää aika kiitettävää tahtia tossua toisen eteen. Ens kesänä juoksen vaan 200m pikamatkoja? Ja otan aikaa ja syksyyn mennessä ajan pitää olla huomattavasti parantunut.

Mitähän mä muuta tästä päivästä... pistän taas useamman videon niin niistähän sitä sitten näkee miten meillä meni. Oon Liinusta ylpeä, sen kanssa on niin kiva tehdä kun sillä on vaan se yks vaihde eli täysii! ja into ei lopu vaikka otetaan toistoja, päinvastoin melkein vauhti tuntuu kasvavan. Ja kun se tekee kanssa just niinku ohjaan, se ei silti lähde omiaan bongailemaan vaikka se parissa kohtaa irtosikin. Mutta kun on sivullinen tarkkailija, niin sieltä sai heti kuulla että sun käsi se taas teki sitä sun tätä. Mikään muu mua ei turhauta agilitya katsoessa niin paljoa kuin se, että koira omasta mielestään tietää parhaiten mihin mennään ja menee kanssa. Mä tykkään että mennään lujaa ja irrotaan, mutta siihen pitää olla ohjaajalta joku viesti - tahaton tai tahallinen. Piste ja huutomerkki ja vielä alleviivaten.

Hmm mitä jäi viikonlopusta käteen? Se ainakin itselle päällimmäisenä, että oon onnistunut tähän asti ton koiran agi-alkeis-opetuksessa aika hyvin. Se ei turhaan ota nokkiinsa ohjaajan virheistä ja törmäilyistä, ja tekee asiat mieluiten aina täydellä teholla. Kovasti on Läpyskällä intoa ja meininkiä kun päästään hallille. Taitoakin on joihinkin asioihin jo kovastikin, mutta tekemistä riittää. Innolla ja vähän kauhullakin odotan kyllä sitä aikaa, kun se osaa kaikki esteet ja sen kanssa pystyy oikeasti menemään kokonaisia ratoja esteistä riippumatta. Treenattavaa jäi ja ohjaajasta paljastui paljon heikkoja kohtia. Mä voin puolustuksekseni sanoa, että Ransun kanssa niistä monet toimii paremmin. Ei se ole ihan helppoa siirtyä maksikoirasta mediä ohjaamaan ja vielä jos sen koon pienenemisen lisäksi vauhtikin on potenssiin seitsemän. En silti valita, vaan oon ennemminkin ylpeä, että oon osannut tuota otusta näinkin hyvin opettaa. Anderskin tuntui tykkäävän Liinusta, ja Liinuhan nyt on niin symppis että se herättää aina muutenkin katsojissa hilpeyttä. Harmittaa kun poistin vahingossa videon, jossa pyydän Liinua lähtötilanteessa sivulle, ja se esittää koko taitojensa repertuaarin eteen-vasemmalle-viistoon sivulle-istuen-maaten-seisten-häntä heiluen.

Ei siinä paljoa tarvitse itse näyttää omasta mielestään väärin, kun Liinun kokemuksellakin ohjaus tarkoittaa jotain ihan muuta; vekkausta yritin mutta takaakierrollehan se lähti: