Sunnuntain hypäri

Pakolliset palkintoposeeraukset!

Sunnuntaina startattiin meidän osalta kisojen viimeinen startti hypärillä, ja meidän ekana ratana kolmosissa. Debyytti meni kyllä aika lailla putkeen, joten tästä on hyvä jatkaa sitten kun jatketaan :) Saatiin lähteä tietysti ekana radalle ja tehtiin nolla 0,98s yliajalla, videota katsoessa vähän tuntuu että painaako kolmas päivä agia putkeen vähän. Hetken aikaa jo kävi jälkeenpäin mielessä, että voisko Ransu joskus mennä sertivauhtia... mutta kyllä niistäkin ajatuksista pudottautui sitten maan pinnalle aika nopeaan...

Nimittäin kun niin kauan kun me kisataan noiden törkeän nopeiden valiokoirien kanssa samassa luokassa, meidän mahdollisuudet on sitten, kun ne kaikki (valioita tai ei) nopeat koirat mokaa jotenkin ratansa, ja meillä menee kaikki hyvin. Tulikin sitten saunan lauteilla illalla parannettua maailmaa ja mietittyä, että miksei agilityssa ole valioluokkaa valioituneille koirakoille? Oon kokenut tuon kolmosluokan tietyllä tavalla epäreiluksi jo ennen sinne pääsemistä, mutta nyt se totuus iski oikein vasten kasvoja. Mulla olis kaksi vaihtoehtoa, miten tuota nykyistä sertifikaatin saantikäytäntöä pitäisi muuttaa. Joko niin, että osallistujamäärästä riippumatta serti siirtyy vaikka viidennelletoista koirakolle, jos kaikki muut sitä ennen ei voi ottaa sitä vastaan. Siis että se jaettaisiin joka tapauksessa aina parhaan nollatuloksen tehneelle jos sellainen on. Kärjessä ovat kuitenkin useimmiten ne koirakot, jotka menestyvät onnistuessaan aina ja onnistuvat usein. Mun mielestä saattaisi motivoida ja kannustaa muidenkin kuin niiden ennakkosuosikkirotujen ohjaajia kisaamaan koiransa kanssa kolmosissa tietäen, että tavoitteeksi voi realistisesti asettaa valioitumisen tai edes sen yhden sertin saamisen. Sama joka kokoluokassa, mutta etenkin makseissa.

Toinen vaihtoehto on, että valioituneille koirille olisi oma kilpailuluokka, kilpailkoot siellä keskenään. Silloin nykyinen sertikäytäntö voisi olla ennallaan. Onhan näyttelyissäkin valioluokka?! Miksei siis agilityssakin. Saisivat valiot oman luokan, ja voisin kuvitella että niissä luokissa nähtäisiin tiukkoja kisoja :) Ja mm. SM-nollat saisi kerätä kolmosluokan tai valioluokan kisoissa. Voi kun tällaiset blogipuheet menis joskus tästä pidemmälle, kuten viime keväisen (?) SAGIn kyselyn tulokset kokoluokkien kehittämisestä, josta myös olen esittänyt mielipiteitäni siitä lähtien kun olen kisaamista aloitellut. En väitä, että nämä mun ajatukset olis uusia välttämättä, mutta mulle ne tuli nyt viikonloppuna mieleen.

Niin, siihen Ransun ja mun rataan. Olen aika tyytyväinen meidän starttiin, Ransu teki parit kivat kaarrokset kun mun ohjaus ei ollut ihan ajan tasalla, eli puhtaaseen nollaan ei olis paljon tarvinnut tehdä. Toisaalta, mä kyllä maalissa yllätyin ettei me tuon enempää otettu yliaikaa. 

Mulla oli rataantutustuessa ja Ransua radan jälkeen palkatessa fiilis, että nyt voi kisata rennosti. Ei paineita, ei tavoitteita, ei nousupaineita mihinkään. Voi kokeilla sellaisia ohjauksia, joita ei ole uskaltanut aiemmin kisoissa käyttää koska on pelännyt pilaavansa puhtaan radan. Ei turhaa varmistelua, mutta huolellista ohjausta että saadaan tehtyä lisää hyviä tuloksia :) Viime aikoina meillä on kyllä kisat ja radat rullanneet aika hyvin! Oon miettinyt syitä siihenkin, ja todennut, että Ransun eteen tekemäni työ alkaa näkyä. Se kypsyy ja kehittyy pikkuhiljaa ja kuten oon sanonut, että parhaat ajat on vielä edessä, niin nyt niitä hyviä hetkiä on pilkahdellut. Toinen syy on varmasti Liinu. Ei pelkästään se, että sen ohjaaminen vaatii multa nopeampaa liikettä (joka on johtanut pieneen omankin kunnon kasvatteluun), vaan se että Liinunkin kanssa on tehty muutamat viime kuukaudet välillä rataakin. Ohjaajalle siis tuplamäärä ratareeniä, ja Ransulle paljon motivaatiotreenejä. Ja kun kaksi koiraa jakaa sen treeniajan niin ohjaaja on se joka saa tehdä töitä ja harjoitella, koirat pääsee suhteessa helpommalla ;)

Nyt on kuitenkin tuntuma, että Ransu pitää kisataukoa jonnekin tuonne helatorstain kisojen tienoille. Treenit jää ainakin tällä viikolla väliin, saa poitsu lomailla. Liinun kanssa pääsen Outin koulutukseen ja omatoimitreeneihinkin tässä huhtikuulla. Ransu vois tehdä jotain muita lajeja, mutta en oikein tiedä mitä se olis. Rally-toko olis taas kivaa, mutta kun ei ole pihalla vielä yhtään paljasta ruoholänttiä. Varmaan meidän kummankin mieltä virkistäis, ja toukokuussahan se pääsee taas paimentamaan. Sitäkin odotan jo kovasti, on se niin mainio paimenpoika :) Jotain pitää ehtiä koirienkin kanssa tekemään, vaikka kevät on koulun kanssa niin työntäyteinen, että yksi syy miksi pidän kisaamisesta taukoa on epäily siitä, ehdinkö pitää koirat niin hyvässä kunnossa että kannattaa suunnitella monen startin kisoja. Eihän sitä tarvi koko vuotta ollakaan huippukunnossa, välillä saa ottaa rennommin tuon kuntoilun kanssakin. Tosin olen luvannut kyllä luppakorville, että normiliikkumiset hoidetaan mutta kovin paljon ylimääräisiä maratonlenkkejä ei pakosti ole tiedossa...