Eilen käytiin meidän "pikku-vahtikoiran" kanssa metsäautotiellä hiihtolenkillä. Loppujen lopuksi menin Ransun kanssa kahdestaan. Eipä ole vielä ennen tullut vastaan tilanne jonka tulkitsin niin että Ransua alkoi väsyttää hangessa kahlaaminen ja se tahtoi meidän kääntyvän takaisin ennen paikkaa jossa minä olin ajatellut meidän käyvän. Ransu alkoi jättäytyä minusta jälkeen ja juoksi välillä vierelle ja katsoi vain minua ja sitten kun pysähdyin niin se hyppäsi vasten. Hiihdin vielä vähän matkaa ja käännyin sitten takaisin. Olihan sillä virtaa kun lähdettiin takaisin päin menemään, mutta kotona se taas makasi aika reporankana. Ja onhan se ymmärrettävää että hangessa on sillä raskaampaa mennä kuin minulla suksien kanssa. Kun päästiin autolle takaisin, tuli vastaan pariskunta jotka Ransun piti haukkua räksyttää hyväksi. Vähän se murisikin mutta enimmäkseen se haukku oli sellaista ilmanaikaista räksytystä ja uhoamista. Ne ihmiset oli koiraihmisiä ja tykkäsivät koirista, menivät kyykkyyn ja antoivat Ransun käydä nuuhkimassa itseään, mutta sanankin jos mulle sanoivat niin heti alkoi Ransulla räksytys niiden ympärillä! Se mies naureskeli että kovasti tekis koiralla mieli tulla tekemään tuttavuutta mutta kun ei ihan uskalla. Niinpä niin, sitten piti uhota sitäkin kovemmin, eikä mitään vaikutusta sillä että yritin kieltää ja kutsua luokse rauhoittumaan. Vaihdettiin siinä kuitenkin muutama sananen mm. Ransun rodusta, ja sain taas kuulla Ransun näyttävän ihan Ransulta :)
Kotipihassa piti rynnätä ennenkuin ehdin huomatakaan, naapurin koiran luo. Se taitaa olla aika pentukoira, mielestäni kun näin sen aiemmin syksyllä (pimeässä tosin), se oli pienempi. Se koira puolestaan räksytti Ransulle, ja räksytti tänäänkin kun satuttiin törmäämään heihin taas. Tänään Ransu vain oli hihnassa eikä päässyt sen toisen luo.
Eilen illalla lenkkeiltiin illalla sukulaisiin. Heillä on 4 lasta, ikähaarukaltaan 5-17v. Sinne tuli vielä kylään näiden lasten kaksi serkkua vanhempiensa kanssa, joten Ransulla riitti ihmisiä ihmeteltäväksi. Ihmeen hyvin se kävi kaikkiin tutustumassa, ja lapsetkin pääsi aika pian hoitamaan Ransua. Ransu on kyllä uskomattoman kärsivällinen ja pitkämielinen lasten kanssa. Vaikkei se ole niitä juurikaan nähnyt. Mutta eilenkin se istui kiltisti lasten siliteltävänä niin kauan kuin lapset silitteli, välillä yritti nuolla naamaa ja "kutitti" lapsia nuuhkimalla ja tökkimällä kuonolla mahaan ja milloin mihinkin. Se itse meni yleensä lasten luo istumaan ja odotti että tulisi rapsutuksia! Vain yhtä miestä piti murista tämän tullessa sisään, kun oli heti jututtamassa Ransua ja ojentamassa kättä. Lisäksi pari kertaa joku tuli huoneeseen yhtäkkiä kun Ransu oli väsähtänyt ja pistänyt nukkumaan mun jalkoihin, niin se säikähti hereille ja murisi sitten tulijan ennenkuin tajusi että tuttuhan se on eikä se mitään aio tehdä. Oli siis hyvä vierailu.
Paras "lasten suusta" -juttu tuli tuolla vierailulla kun Ransu istui mun jaloissa sohvan vieressä ja mun vieressä oli se 5-vuotias poika, Sami. Sami kysyi saako se silittää Ransua niin mä sanoin että rapsuta vaikka tuosta korvan takaa. Siihen Sami että "missä sillä on korvat...?" Juu-u, yleensä aikuiset jaksaa sille höpötellä että missä ne sun silmät on että näetkö edes mitään, nyt yksi lapsi hoksasi ihmetellä missä ton koiran korvat on! Sitä samaa minäkin välillä ihmettelen...
Tänään lenkkeiltiin mummulaan jouluruualle. Antin pikkuveli tyttöystävänsä kanssa tuli joulunviettoon tänään ja syötiin sitten jouluruoka, me jo toistamiseen appiukon pöydässä. Ransu oli taas vailla rapsutuksia, tunki appivanhemmille hoidettavaksi ja jatkuvasti myös tuon nuorenparin luo. Se on siinä jokseenkin uusi piirre että se tuo itseään jonkin ihmisen tykö ja pistää istumaan sen näköisenä että odottaa rapsuja. Hyvähän se vain on, vaikka eipä nuokaan enää ihan outoja ihmisiä ole, appivanhemmat nyt ei varsinkaan. Vahtimista se ei ollut unohtanut tänäänkään vaan ensimmäisellä kerralla Antti oli pelottava suksiensa kanssa hiihtämästä tullessaan ja toisella kertaa minun kenkien kopistelu aiheutti vartioimisen tarpeen...
Noista aktivointileluista puhuessani sain viestin Ransun veljen omistajalta, ja hän ehdotti mun hankkivan Ransulle Dog Pyramidin. Se onkin ostoslistalla, mutta täällä ei ole sitä ollut vähään aikaan missään kaupassa ja nettikauppa josta olen aika paljon Ransulle kaikenlaista ostanut, se on tilapäisesti loppu. Hmh, ollut tilapäisesti loppu jo varmaan pari kuukautta. Viimeksi kun näin tuota Kärkkäisellä niin ei ollut ylimääräistä sitä ostaa vaikkei kallis lelu olekaan. YouTubessa olen katsonut videoita koirista jotka leikkii tuolla Pyramidilla, se tosiaan näyttää hauskalta ja haastavalta lelulta. Kyllä me se vielä hankitaan! Mutta mukava olis myös tuollainen lelu jossa saa yhdessä puuhata koiran kanssa, tuolla Pyramidilla koira leikkii itsenäisesti. Ransu on kyllä tasan niin ahne että se kiinnostuu aina kun on herkkuja mahdollista jotenkin saada :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti