Vuoden viimeinen päivä. Illalla ammuskellaan raketteja, ja Ransu pitää jättää joksikin aikaa yksin kotiin. Viime uutenavuonna se ei välittänyt raketeista, mutta on monta muutakin asiaa joista se ei silloin vielä "ymmärtänyt" mitään, mutta nykyään sillä on jokin suhtautuminen niihin. Se kyllä säikkyy välillä pamahduksia esim. metsäautotiellä. Ajateltiin, että seurataan illan aikana miten se reagoi jos lähistöltä alkaa kuulua rakettien pauketta, tässä ihan lähellä ei juuri olekaan kyllä omakotitaloja, joten ainakin viime vuonna täällä paukuttelu oli vähäisempää kuin anoppilassa päin. Sitten kun lähdetään itse ampumaan raketit, niin jätetään nettiradio auki, vaikka voihan se sitäkin ihmetellä, nimittäin en ole ennemmin sille radiota jättänyt auki - paitsi viime uutenavuonna kaiken varalta.
Eilen käytiin hiihtämässä, ja mulla on jalat aivan kipeinä. Keli oli hyvä hiihtää, mutta umpihangessa huhkiminen ottaa jalkoihin. Ransukin oli sangen väsynyttä poikaa kun tultiin takaisin. Nyt on auto lämmityksessä että varmaan taas huristellaan metsäautotielle uudelle hiihtoreissulle. Mun pitäis tuota painoa saada pudotettua, ja hiihto on kyllä siihen tosi tehokas laji joka treenaa koko kroppaa. Eikä se tee pahaa Ransullekaan kasvattaa peruskuntoa hangessa juoksemalla, nyt jo tohtii sitä paremmin siellä juoksuttaa kuin viime talvena. Viime talvena mentiin enempi noita moottorikelkkareittejä pitkin että Ransu olis saanut mennä siinä reitillä eikä tarvitse kahlata mutta niin se vain halusi pomppia hangessa, minkäs siinä sitten teet. Kuitenkin se on niin ihanaa siellä nevallakin hiljaisuudessa hiihdellä menemään ja antaa koiran riehua sydämensä kyllyydestä, varsinkin kun Ransu rakastaa lunta ja siinä möyrimistä!
Olikohan se tiistai-ilta, kun otettiin pitkästä aikaa Turboa ja sen jälkeen kyllä Casinoakin. Olen tännekin kirjoitellut että kun Ransu ei vielä ole malttanut tuossa Turbossa ratkaista kunnolla sitä vaikeinta tasoa, mutta edellisestä "turboilu-kerrasta" onkin aikaa ja ilmeisesti kärsivällisyyttä (ja älliä?) oli tullut lisää koska nyt se malttoi hienosti keskittyä miettimään miten se lelu toimii jos namit onkin siellä keskikehällä ja palikat niiden haarojen päissä. Aikansa se niitä pyöritteli ja nami meni välillä oikeaan suuntaan, välillä jäi kahden palikan väliin siellä haarassa ja vaikka mitä. Mutta ihmeen rauhallisesti se jaksoi siihen keskittyä, eikä mun tarvinnut sitä edes kannustaa yhtä paljoa kuin ennen, vaan Ransu toimi itsenäisemmin. Hyvä hyvä! Nyt voi sitten sanoa että Turbokin on ratkaistu. Siinä tosin riittää haastetta koska siinä niitä muuttujia on niin monta. Casinossa se jo melkein heti muistaa että luut piti ensin nostella pois ja sitten saa luukkuja auki. Yhden kerran se nosteli heti alkuunsa lähes kaikki luut pois ja sitten aukoi kerralla laatikot :) Casinoakin se suorittaa aika itsenäisesti, lähinnä mun pitää puuttua siihen kun se yrittää avata niitä laatikoita turhan väkivaltaisesti. Tietenkin annan kovat kehut aina päälle kun onnistuu.
Nyt lähdetään valmistautumaan hiihtolenkille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti