Hallitreenit takana ja ei voi muuta sanoa että olipahan Nina meille keksinyt mielenkiintosen radan! 2 putkea ja hyppyjä, ja yhteensä niitä tahkottiin 15 kertaa. Ainakin tuli takaakiertoa nyt harjoteltua. Olin rataan tutustuessa ihan paniikissa, koska en millään meinannu muistaa sitä rataa ulkoa. Se oli kyllä niin mahdollisimman vaikeasti suunniteltu. Olin aivan kauhuissaan siinä vaiheessa kun lähdin rataa menemään, että miten mä tämän oikein muistan, ensinnäkin mikä este on seuraavana ja kummalta himskatin puolelta se nyt piti oikein kiertää. Alkuun mentiin rataa aivan lyhyissä pätkissä ja palkkasin tiuhaan Ransua. Sillä pysyi motivaatio uskomattoman hyvin ja se keskittyi koko ajan hienosti. Ei nuuhkinut lattioita eikä lähtenyt haahuilemaan omille teilleen. Ehkä se motivoitui kun sai palkkaa tiheään kun kuviot oli hankalia. Pidettiin taukoa välissä ja toisella kertaa sain sitten vinkkiä kokeneemmalta ohjaajalta miten eräs kohta kannattaisi suorittaa helpommin, joustavammin ja varmemmin. No sehän tietysti toimi! Heti mentiin paremmin, ja saatiinpa me sitten yksi onnistunut suoritus lähes koko radasta, ensimmäiset kolme estettä jätin pois koska ne oli vain kaksi hyppyä ja suora putki peräkkäin, siitä alkoi vasta ne kommervenkit :) Mutta kommervenkit mentiin lopulta hienosti ja putken oikeisiin päihin kulloinkin. Tuli sellainen olo että kun minä vain muistan radan ja osaan valita oikeat ohjauskuviot ja linjat niin mehän osataan tätä hommaa jo! Varsinkin Ransu osaa, siihen vaan pitäis mun rohjeta luottaa enemmän.
Lopussa otettiin vielä A-estettä ja puomia. A-esteen se otti oikeinkin hienosti, en tiedä johtuuko siitä että kun esteet oli varsinaisen rata-alueen ulkopuolella liukkaammalla kokolattiamatolla, se ei uskalla ottaa niin hurjia vauhteja kuin maneesilla tai tuossa rata-alueella missä on pitävä lattia. Puomin se otti ekalla kerralla ehkä puolella tassulla, kaikki alasmenot hienosti. Yhden kerran se loikkasi puomin ylösmenon kokonaan yli ja taas kun ärähdin niin alasmeno sipsuteltiin kovin nätisti... Keksin sitten että jotenkin sen rytmi pitää saada rikottua siinä kun se on just tulossa kontaktille, ja kokeilin kerran hihkaista "pa-pa-pa". Ransullahan meni pasmat sekaisin just sopivasti ja se otti hienosti kontaktin ja minähän kehua hulpatin sille. Otettiin uudestaankin ja sama juttu, Ransu hämmentyi taas yhtäkkisestä "papatuksesta" niin että otti kontaktin hienosti. Toivottavasti tämä keino toimii tulevaisuudessakin, kovasti nyt ainakin kehun siitä kun ottaa sitä ylösmenokontaktia.
Kotona on otettu keppejä, mutta vähemmän kuin ennen, koska Ransu osoittaa pieniä kyllästymisen merkkejä. Vähän pelkäsinkin sitä että kun ahkerasti harjotellaan niin se vaihekin voi tulla. Nyt ei olla otettu kuin eilen keppejä ja seuraavan kerran vasta sunnuntaina. Huomenna on lepopäivä kun on hieroja, ja perjantainakaan ei riehuta keppien kanssa, illalla Ransu meneekin hoitoon. Ransu menee kepit ihan ok, vauhti on hidastunut vähän ainakin jos erehtyy tekemään useamman toiston, ja virheitä on tullut enemmän. Siis se jättää yleensä saman keppivälin suorittamatta tai karkaa kesken kaiken pois. Yleensä pari ekaa toistoa menee ihan hyvin ja vauhdikkaammin, mutta sitten tulee stoppi. Lelusta taistelu on paljon kivempaa kuin keppien suorittaminen. Verkot on nyt suunnilleen päälaen korkeudella eli niistä ei sillä tavalla enää ole juuri tukea, vielä ehkä nostetaan niitä vähän ja sitten aletaan ottaa verkkoja pois. Jos näyttää että tämä vähempi harjottelu ja tauon pitäminen keppien kanssa ei tuo motivaatiota takas ja vähennä noita ilmeisesti turhautumisestakin johtuvia virheitä, palataan harjotuksissa taaksepäin ja otetaan taas verkoista enemmän tukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti