Torstaina Ransu kävi hierojalla. Viimeksi se jänskäsi aika paljon, mutta laitoin sen sen piikkiin, että se oli eka kerta. Nyt se kuitenkin oli vähintään yhtä levoton jo pöydällä, mutta vaikka siirryttiin lattialle patjan päälle (ei ainakaan tunnetta korkealta putoamisesta), se ei malttanut rauhoittua senkään vertaa kuin viimeksi. Läähätti ja vapisi koko koira, eikä pystynyt rentouttamaan lihaksiaan. Siitä huolimatta hieroja tunsi että selässä/lantion alueella oli jumitusta, sillä Ransu hermostui aina hieman kun hieronta siirtyi selässä alaspäin. Saatiin apuun homeopaattisia rakeita kolmen päivän kuuri. Niiden on tarkoitus auttaa palautumaan treenistä ja kilpailuista, korjaamaan pehmytkudosvaurioita ja rentouttamaan koiran lihaksia. Toivottavasti ne auttaa. Seuraavan kerran mennään hierottavaksi heti tammikuussa, ettei tule yhtä pitkää väliä kuin nyt pääsi käymään. Ransu oli myös hankala hierottava sen takia, että ajattelemattani varasin hieronta-ajan treenipäivästä seuraavalle päivälle, eli lihakset saattoi olla arat treeneistäkin. Tulihan niissä tehtyä kaikenlaista ja hypittyä, joten eihän se ihme ole vaikka verryteltiin ja venyteltiinkin vielä kotona.
Hieronnan jälkeen piipahdettiin vielä mun vanhempien luona, jossa olis niin ihana lenkkeillä uusia hajuja haistelemassa ja vielä soratiellä, mutta hieronnan jälkeen ei saa sellaisille lenkeille lähteä samana päivänä. Ransu sai siis autonkyytiä ihan reippaasti. Onneksi se on hyvä matkustaja!
Tänään vein sen hoitoon Kannukseen, koska itse olemme menossa huomenna Haaparantaan ja Ouluun kummityttöäni morjenstamaan. Sain taas ihmetellä, että millä perusteella se oikein valitsee ihmiset joita ei tarvi arastella ja ne jotka on pelottavia. Ne tytöt varmastikin haisee koirille joten Ransu ehkä luottaa niihin siksikin helpommin? No mene ja tiedä, toisen vastaanottaneista tytöistä se vain nuuhki ja nuoli vähän kättä, mutta toinen kun tuli siihen ja istui sohvalle, Ransu nousi heti syliin :) Nuuhki ensin ja vissiin päätti että "kiva täti tästä minä tykkään ota syliin!" Ransu tunnisti hoitopaikankin jo, onhan se siellä käynyt pitkin kesää ja syksyä monet kerrat eikä edellisestä kerrasta ole kauaa. Pihalla se vähän jänskäsi mutta kun päästiin sisälle ja varsinkin kun käveltiin kennel-osastolle häkkien luo, se meni jo häntä heiluen. Eli se jäi ilmeisesti aika mielellään sinne, eikä sen totisesti tarvi olla siellä viikonloppua yksikseen, hoitola on vissiin tänä viikonloppuna aivan täynnä.
Mulla oli illalla kennelkerhon pikkujoulut, ja kiitos vain mukavasta seurasta ja naposteltavista. Aika kului ihan huomaamatta, koiraihmisten kanssa riittää aina puhumista ainakin koirista ja koiraharrastuksista. Ja sellaisten ihmisten kanssa jotka näistä koira-asioista on kiinnostuneita ja tietää enemmän, on mukavampi jutellakin. Lisäksi mekin on nyt kuitenkin sen verran jo treenailtu tän seuran kurssilla ja treeneissä, että Ransu on tullut jo tutuksi ja treenikaverit aika lailla tietää meidän tason ja millainen koira on kyseessä. Näin ainakin olettaisin :) Siis keskustelu sen takia on erilaista kuin virtuaalimaailmassa koiraihmisten kanssa, jotka eivät tunne sen enempää minua kuin Ransua tai meidän historiaa.
Nyt täytyy lähteä nukkumaan, kyllä se vähän oudolta aina tuntuu kun ei tarvi ruokkia eikä iltapissattaa koiraystävää. Olen yrittänyt löytää mukavaa sivupohjaa blogiin, paljon olis ihmisblogiin sopivia aiheita, mutta koirablogiin ei oikein goottikuvat passaa, eikä Antin mielestä hienot fantasia-kasviaiheetkaan koska tämä on POJAN blogi ;) Joten katsotaan kuinka usein tämä ulkonäkö tässä lähiaikoina vaihtelee ja palataanko banneria lukuunottamatta siihen perus-mustaan.
Hieronnan jälkeen piipahdettiin vielä mun vanhempien luona, jossa olis niin ihana lenkkeillä uusia hajuja haistelemassa ja vielä soratiellä, mutta hieronnan jälkeen ei saa sellaisille lenkeille lähteä samana päivänä. Ransu sai siis autonkyytiä ihan reippaasti. Onneksi se on hyvä matkustaja!
Tänään vein sen hoitoon Kannukseen, koska itse olemme menossa huomenna Haaparantaan ja Ouluun kummityttöäni morjenstamaan. Sain taas ihmetellä, että millä perusteella se oikein valitsee ihmiset joita ei tarvi arastella ja ne jotka on pelottavia. Ne tytöt varmastikin haisee koirille joten Ransu ehkä luottaa niihin siksikin helpommin? No mene ja tiedä, toisen vastaanottaneista tytöistä se vain nuuhki ja nuoli vähän kättä, mutta toinen kun tuli siihen ja istui sohvalle, Ransu nousi heti syliin :) Nuuhki ensin ja vissiin päätti että "kiva täti tästä minä tykkään ota syliin!" Ransu tunnisti hoitopaikankin jo, onhan se siellä käynyt pitkin kesää ja syksyä monet kerrat eikä edellisestä kerrasta ole kauaa. Pihalla se vähän jänskäsi mutta kun päästiin sisälle ja varsinkin kun käveltiin kennel-osastolle häkkien luo, se meni jo häntä heiluen. Eli se jäi ilmeisesti aika mielellään sinne, eikä sen totisesti tarvi olla siellä viikonloppua yksikseen, hoitola on vissiin tänä viikonloppuna aivan täynnä.
Mulla oli illalla kennelkerhon pikkujoulut, ja kiitos vain mukavasta seurasta ja naposteltavista. Aika kului ihan huomaamatta, koiraihmisten kanssa riittää aina puhumista ainakin koirista ja koiraharrastuksista. Ja sellaisten ihmisten kanssa jotka näistä koira-asioista on kiinnostuneita ja tietää enemmän, on mukavampi jutellakin. Lisäksi mekin on nyt kuitenkin sen verran jo treenailtu tän seuran kurssilla ja treeneissä, että Ransu on tullut jo tutuksi ja treenikaverit aika lailla tietää meidän tason ja millainen koira on kyseessä. Näin ainakin olettaisin :) Siis keskustelu sen takia on erilaista kuin virtuaalimaailmassa koiraihmisten kanssa, jotka eivät tunne sen enempää minua kuin Ransua tai meidän historiaa.
Nyt täytyy lähteä nukkumaan, kyllä se vähän oudolta aina tuntuu kun ei tarvi ruokkia eikä iltapissattaa koiraystävää. Olen yrittänyt löytää mukavaa sivupohjaa blogiin, paljon olis ihmisblogiin sopivia aiheita, mutta koirablogiin ei oikein goottikuvat passaa, eikä Antin mielestä hienot fantasia-kasviaiheetkaan koska tämä on POJAN blogi ;) Joten katsotaan kuinka usein tämä ulkonäkö tässä lähiaikoina vaihtelee ja palataanko banneria lukuunottamatta siihen perus-mustaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti