Jippii, pääsi hiihtämään!

Tässä on pari päivää mennyt vähän sellaisilla tylsillä kävelylenkeillä. Periaatteessa olis kai voinut hiihtämäänkin mennä, eihän nyt niin kylmää ole ollut. Mutta on vähän ärsyttänyt kun metsäautotiellä pitäis mennä umpihankea aika pitkästi ennen kuin pääsis vaikka kelkkareitille. Toissa iltana käytiin tuolla pyörätiellä lenkillä, ja harvoin siellä sattuu muita ulkoilijoita olemaan yhtä aikaa. Itse asiassa me on usein käyty siellä niin myöhään että tavalliset työssäkäyvät ihmiset ovat jo peittojen alla ;) Nyt kuitenkin takaisin tullessa näin että tulee joku hölkäten vastaan. Pyysin Ransun luokse ja kävelemään siinä mun lähellä, ettei sais tilaisuutta juosta sitä lenkkeilijää vastaan ja haukkua häntä pataluhaksi. Toistelin kehotusta pysyä lähellä aika tiuhaan ja kehuin kun käveli siinä lähes seuraamisasemissa vierellä. Hölkkääjä tuli kohdalle ja minä kehaisin sitten Ransua hienoksi pojaksi, sen se sitten otti yhtä kuin vapautukseksi, mutta en jaksanut välittää siitä, koska tilanteesta selvittiin kunnialla. Ensimmäistä kertaa aikoihin sain Ransun pidettyä hallinassa irti ollessa kun tulee tuollainen yllättävä tilanne eteen. Eikä kauaa tarvinnut odottaa toista. Vastaan tuli nimittäin toinen hölkkääjä - mutta hänelläpä oli koira mukana. Tiedän että nyt olis kyllä tarvittu valkosipuli-lihapullia että olis Ransu malttanut pysyä ilman kiinni pitämistä vierellä. Pysähdyin, menin toiseen laitaan pyörätietä, pyysin Ransun sivulle ja pidin hieman rinnan edestä kiinni. Toinen koira oli flexissä ja ei ainakaan vähemmän innostunut Ransusta kuin mitä Ransu oli siitä toisesta koirasta. Luulin jo että kaikki meni hyvin mutta just olivat päässeet ohi, niin Ransu kääntyikin taaksepäin ja pinkaisi sen toisen koiran luo. Mä keskityin niin Ransun kiinni ottamiseen etten hoksannut pahoitella edes. Anteeksi, mun moka! Nappasin Ransusta kiinni ja sanoin sille että "me lähetään nyt TÄNNE päin!" ja pinkaisin juoksuun. Muutenhan tuo olis varmaan vielä lähteny uudestaan sen toisen koiran perään.

Tänään sitten nakkasin sukset autonperään ja koiran perässä. No ei nyt ihan... Kehotin yli-innoissaan olevan koiran autoon nostettuani sinne sukset edeltä. Mentiin metsäautotielle ja siellä olikin joku armollinen moottorikelkkailija ajanut jäljen sinne kelkkareitille asti! Siitä kelkkareitiltä oli sitten tullut useampikin kelkka siihen tielle ja ajanut tietä pitkin joten hyvä oli hiihtää. Mentiin latua pitkin Pappissaareen aluksi. Melkein perillä huomasin että tulee hiihtäjä vastaan ja Ransu oli minusta n. 10m päässä. Ajattelin että no niin nyt saa hiihtäjä kuulla kunniansa kun Ransu ehti huomata sen hiihtäjän viimeistään yhtä aikaa minun kanssa. Hihkaisin että "Ransu, tänne!" ja ihmetys oli melkoinen kun Ransu tulikin aivan heti mun luo. Eikä puhunut sille hiihtäjälle mitään. Uskomatonta. Mikähän tuota meidän koiraa vaivaa? Onkohan se nyt aivan terve? En kyllä pysty käsittämään miten se torstai-iltana totteli sen lenkkeilijän kanssa niin hyvin ja nyt vielä tänään! Viimeksi kun ladulla tavattiin porukkaa niin muistatte varmaan kun kerroin Ransun mökästämisestä ja mun epätoivoisesta komennusyrityksestä... Ei voi olla kuin ylpeä tuosta pojasta, se vaan innostui kun tervehdin sitä hiihtäjää. Noh, käytiin Pappissaaressa kääntymässä ja tultiin takaisin ja hiihdettiin sitä kelkkojen tallomaa metsäautotietä eteenpäin. Käytiin ottamassa mäestä vauhdit ja käännyttiin takaisin ja hiihdettiin autolle. Ransu oli niin onnessaan kun pääsi hiihtämään. Tai siis kun minä hiihdin enkä kävellä vetelehtänyt... Odotas poika kun kesällä kaivetaan pyörä naftaliinista...

Kotia päästyä oli niin ihana ilma, etten malttanut mennä heti sisälle vaan heiteltiin vielä vähän frisbeetä mistä Ransu riemastui kun ei sitäkään olla tehty sitten lumen tulon.

Ransu on osoittanut myös pientä edistystä mitä tulee vahtimiseen ja vieraisiin suhtautumiseen. Meillä on nyt käynyt talkkari kolmena peräkkäisenä päivänä. Torstaina otin sen hihnaan ettei se pääse pakenemaan eikä aiheuta turhia sydämentykytyksiä talkkarissa kun sehän on asianmukainen vahtikoira ja haukkuu ja murisee ja vaatii muutaman kehotuksen lopettaakseen… Eihän se mitään vihaista rähinää ole mutta mistä se vieras tämän luonteesta tietää. Ransu rauhoittui kun sai käydä nuuhkaisemassa talkkarin (puhdisti lattiakaivoa) ja sitten piti pari kertaa haukahtamalla mulle muistuttaa että täällä on sitten joku vieras, kun minä näytin aivan unohtaneen asian. Eilen kävi toinen talkkari ilmanvaihtokoneen takia ja taas sama juttu. Menin keittiöön tekemään aamupalaa ja kun toinen laskeutui jakkaralta alas niin Ransu ilmoitti minulle että nyt se tyyppi aikoo liikkua eteisestä johonkin :) Eilen ja torstaina se luuli aluksi että Antti tulee, mutta tänään se tuntui jo hoksanneen että ovesta voi tulla muitakin. Tänään talkkari kävi vielä tarkastamassa laitteen toimintaa, ja Ransu mun vieressä kommentoi ”mur” ja minä ”sshh” ja Ransu taas Once More ”mur” ja minä ”sshh” kun talkkari selosti miksi se laite teki niinkun teki. Ransun piti aina pikkaisen muka murahtaa kerran kiellon päälle. Minua huvitti kun hain talkkarille jakkaran, niin Ransu jäi eteisen ovelle istumaan, ihan kun se olis varmistanut ettei setä tule sen huomaamatta asuntoon, ihan kiltisti se siinä silti istui loppujen lopuksi ja ennen sen sedän lähtemistä meni jo pötköttämäänkin. Onneksi Ransu ei ole vihainen, vaan se ilmoittaa herkästi tulijat ja sitten nuo sen pörinät on lähinnä kait sellaista minun sanan uhmaamista ja kun teen selväksi että nyt riittää niin se on sitten vieraan suhteen ihan ok. Samoin se tekee hallilla treeneissäkin. Sen vakiporukan koirineen se tunnistaa eikä sano mitään kun tulevat ja menevät ovesta, mutta kun tulee joku outo tai uusi henkilö niin se kyllä kommentoidaan. ”Meidän treeneihin ei minun huomaamatta tulee asiattomia!”

Huomenna suunnataan Kokkolaan mölleihin, ilmeisesti sää taitaa suosia. Viimeksi jätettiin Loppiaisen Kokkolan möllit väliin pakkasen takia.