Eilen aamulla käytiin Ransun kanssa hölkkälenkillä, ja nyt kyllä täytyy itse pitää välipäivä, jalat kipeytyy yhtäkkisestä juoksentelusta. Sehän sopiikin sikäli, että Ransu on nyt pari päivää hoidossa.
Iltapäivällä suunnattiin Pappissaareen retkelle makkaranpaistoon, minä suksilla ja Antti ja Ransu jalan. Se metsäautotie on koko talven ollut ihan tukossa ja auraamatta, mutta nyt juuri kun me mentiin metsäautotielle, meidän edellä ajoi traktori ja sanoin että menispä tuo ja aurais sen tien. Heitin sen ihan vitsinä, mutta se traktoripa kääntyi meidän edellä metsäautotielle ja lähti kuin lähtikin auraamaan sitä! Ilmeisesti vain juuri siihen Pappissaaren ladulle asti mutta kuitenkin. Hiihtelin Pappissaareen latua pitkin ja Antti käveli kelkkareittiä pitkin mikä menee siis lähes koko matkan siinä vähän matkan päässä ladusta. Ransu juoksi koko ajan hangen poikki toisen luota toisen luokse, asiallinen paimenkoira kun pitää laumaa silmällä :) Hankikin kantoi sitä ihan mukavasti. Paistettiin makkarat ja Ransu kaivoi hangesta jotain lihaa esille. Se oli ehtinyt sitä jo hieman syödäkin ennenkuin huomasin sen. Liha näytti lohelta mutta en tiedä mitä se oli, toivottavasti ei kukaan ollut keksinyt myrkyttää sitä. Ransu himosi meidän makkaroita ja oli aivan onnessaan kun annoin sille nuoltavaksi tyhjän makkarapaketin. Pari kertaa meinasi häntä ja takamus olla lähellä palaa nuotiossa, tuo kun on sellainen koheltaja kun se yrittää saada herkkuja. Mun piti komentaa se selkäni taakse laavun sisään "turvaan", kun se lisäksi pihisteli puita nuotion vierestä... Söin makkaraa ja toinen tunki nokkansa olkapäälle, kysyin Ransulta että "usotsä että maistuis varmaan sullekin?". Noh mehän oltiin samalla vähän kuin alkuverryttelyjä tekemässä niin ei ennen agilitya (eikä kyllä muutenkaan) mitään makkaroita kyllä aleta maistella.
Treenit ei menneet niin kehnosti kuin edelliset pari kertaa. Musta tuntuu että mä olen mennyt takapakkia tässä kevään aikana, parilla kertaa on ollut jotenkin niin löysää ohjaamista. Tällä kertaa yritin sitten terästäytyä ja menihän se sitten topakammin ja Ransunkin sain irtoamaan yllättävän hyvin yhdelle takaakierrolle. Ei siis tarvinnut niin paljoa varmistella vaan pystyin menemään kahden esteen taakse. Siitä hullaantuneena tosin unohdin valssata ja sitten jouduin tekemään takaaleikkauksen, mutta Ransu meni sen silti hyvin. Yritän nyt saada piirrettyä ja skannattua radasta kuvan, mutta liitän sen tähän myöhemmin koska tulostinta ei ole vielä asennettu tähän koneelle takaisin. Kepit meni ihan jees sitten kun ne lähdettiin pujottelemaan, ja pari kertaa itse mokasin siinä kepeille viennissä, luotin liikaa koiran kykyyn hakea kepit. Kun vein kepeille huolellisemmin niin sujuikin paremmin. Lisäksi keppien takana oli kentän reunalla treenaamassa toinen koira joka kiinnitti Ransun huomiota. A:lla sain kerran Ransun hyppäämään alasmenokontaktilta sivuun kun otin liikaa sitä käteen kiinni ohjasin sinne sivuun, eli taas minun moka. Kerran laitettiin palkka maahan alasmenolle ja pari kertaa sitten pakotin itseni pitämään kädet ihan liikkumatta vartalon sivuilla kun tultiin A:lta alas, jolloin Ransu meni paljon suorempaan alas asti kun sillä ei ollut kiusana mun kättä jota seurata eikä mun liikekään voinut ohjata sitä mihinkään muualle kuin suoraan alas. Pari kertaa muutenkin möhläsin itse kun tein mitä sattuin ja Ransu teki sitten taas kuten käskin. Pitäisi kuulemma kehua Ransua enemmän, kun itselle sattuu noita virheitä niin eihän ne koiran syytä ole ja sitten kun onnistuu niin pitäisi muistaa koiraakin kiittää siitä sanallisestikin. Mulle sanottiin jo viime talvena pentukurssilla että Ransu innostuu kovasti mun kehuista ja silloin ehkä vielä nykyistä enemmän myös taputuksista ja "pöllytyksestä". Niitä vois käyttää hyödyksi namien ja lelun lisäksi.
Otettiin erikseen puomitreeniä, ja laitettiin ihan suosiolla joka kerta lihapulla kontaktille. Sitä käskysanaa mun suusta ei vaan irronnut vaan joku epämääräinen "äpäpäpäpäpä", jolloin kontakti kyllä otettiin hienosti. Tuolla on siitä vähän kehno puomi että se on kauhean liukas, ja Ransullakin on vaikeuksia päästä siitä pysähdyksestä jatkamaan liikettä. En tiedä voisiko siinä olla syy miksi se on alkanut mennä nuo puomin ylösmenot niin vauhdilla ja kontaktien yli koska Ransu itsekin tietää sen pinnan liukkauden ja onhan se pari kertaa valitettavasti päässyt lipsahtamaan puomilta alas. Keinua otettiin kanssa ja eka kerta oli Ransulle pikkuinen shokki, kun se ei muistanut oikein hidastaa siinä akselin kohdalla vaan suoria vaan toiseen päähän ja rämähtäähän se keinu silloin lattiaa vasten aika ilkeästi. Anttikaan ei oikein ennättänyt hidastaa keinun liikettä kuten oli tarkoitus, joten Ransu ei meinannut toisella kertaa tulla yhtä reippaasti keinulle, mutta onneksi se ei ole niin pehmeä että saisi tuollaisesta kammoa vaan tuli kuitenkin sitten keinulle - huomattavasti rauhallisemmin. Vaimennettiin kolahdusta, kun olen ennenkin surkutellut sitä ettei varmasti tunnu mukavalta jysäyttää sillä keinulla kovaa lattiaa vasten. Kesällä sitten otetaan ulkona nurmella tuota keinua ja sen rauhallista suorittamista kun keinu ei niin kovaa tärähtele.
Venyttelin Ransun ja lähdettiin loppuverryttelylenkille. Sen jälkeen suunnattiin tuttuun hoitopaikkaan Maaseutuopistolle ja siellähän oli monta tuttua tyttöä, jotka Ransua on hoitaneet ennenkin. Mua nauratti kun se vastaanottanut tyttö taisi hoitaa Ransua viimeksikin, ja sitten siihen tuli 3 muutakin tyttöä joista kaksi sanoi vuoron perään että hekin on hoitaneet Ransua joskus :P Heh eihän meidän poitsu siellä ole montaakaan kertaa ollut hoidossa... mitä nyt melkein joka kuukausi jostain viime keväästä lähtien. Tällä kertaa tytöt tutki Ransua ja selvitti että mitä kaikkia hoitotoimenpiteitä he vois tehdä, kun opiskeluahan se on samalla. Hyvä vaan että Ransua käsittelee muutkin ja kun se on kuitenkin kiltti vieraitakin käsittelijöitä kohtaan niin mielellään saa meidän pojalla opetella :) Käytiin tutustumassa kissojen tiloihinkin, jollaiset on nyt ihan uudet tuolla hoitolassa myös, pientä mainostusta tässä samalla... Kivan näköiset ja siistit tilat, ja varattiinkin sitten juhannukseksi hoitojaksoa. Ainoa vain että eläinmäärä olisi ylittynyt jos meidän koko nelihenkinen lauma olisi tullut hoitoon, joten Ransu ja yksi kissa on nyt varmalla paikalla mutta kaksi kissaa jäi jonottamaan. Jännä, kun kissapaikat oli tyhjänä eli sen puolesta kaikki mahtuisi mutta kun koirille ja kissoille on ilmeisesti jokin maksimi eläinmäärä joka voi kerralla olla hoidossa, niin sen takia kissat ei sitten mahtuneet ellei tule peruutuksia. Mietittiin sitten että jos ei saada peruutuspaikkoja niin miten me sumplitaan nuo hoitopaikat. Olisi niin helppoa viedä kaikki samaan paikkaan, mutta täytynee varata kissoille varalta hoitopaikka niiden vakipaikasta jossa ne on aiemmin olleet.
Kylläpä nyt on kotona hiljaista kun ei ole Ransu kotosalla, vaikka kissat on kyllä ottaneet ilon irti ja riehuneet minkä kerkeävät. Kun kissa on poissa hiiret hyppii pöydillä jne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti