Viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa metsäautotiellä lenkillä. Aika tynkälenkiksihän se jäi, mutta sitäkin raskaampi se oli mulle ja Ransulle. Lunta oli varmaan 20 senttiä eli ihan kahlata asti ja nuoskaa sellaista. Arvelin jo etukäteen että se voi vähän kertyä Ransun turkkiin... juu ai että vähän... Ei päästy montaa sataa metriä kun katsoin että nyt alkaa poika olla sellasessa kuosissa että parempi kääntyä takas ennenkun simahtaa ihan täysin. Lumi paakkuuntui hirveinä massoina sen jalkoihin ja mahan alle. Ja hangessa kahlatessa se ilmiö oli kuin lumipallolla: lunta kertyi lisää ja lisää entisen päälle. Mun piti sitten jossain vaiheessa jo ottaa Ransu syliin ja kantaa sitä. Ransu painaa reilu 16kg, mutta nyt se oli varmaan tuplaten sen koska en jaksanut kantaa sitä kuin kymmenen-parikymmentä metriä kerrallaan. Eikä se reppana itekään meinannut saada jalkoja liikkumaan siellä hangessa. Mahan alla roikkui kymmensenttisiä lumipalloja ja jalat oli yhtä lumimöykkyä. Mä yritin hajottaa ja irrotella niitä paakkuja mutta eihän ne lähde. Ei auttanut kun houkutella Ransua kävelemään vähän matkaa omin jaloin ja levähtää itse samalla ja sitten taas kantaa niin pitkästi kuin mahdollista. Tuli jo mieleen että seuraavalla kerralla otan pulkan mukaan...
Osa lumesta karisi sitten siinä kun oltiin melkein takaisin autolla ja tie oli aurattu. Nostin Ransun autoon niin tunsi että oli se jo keventynyt monta kiloa. Meidät oli kutsuttu suoraan anoppilaan syömään ja siellä pihalla otin sitten kuvan Ransusta, laitan sen tuonne reunaan. Syötiin pikaisesti anoppilassa ja Ransu sulatteli sen aikaa pesuhuoneessa. Sitten lähdettiin kotiin suihkuttamaan pallerot pois. Kotiin kun päästiin niin eteisen lattialla puisteli sitten oikein topakasti turkin niin että mulle tuli kiire viedä matot ulos puisteltavaksi kun sitä lunta sitten vähän lensi. Huh, olipas se.
Illalla lähdettiin pyörätielle lenkille, ja virtaa oli taas vaikka muille jakaa vaikka päivällä väsähdettiin. Onneksi illalla ei lunta tarttunut turkkiin juuri yhtään kun tie oli aurattu eikä tarvinnut kahlata. Kyllä tuli taas mieleen että miksei mulla nyt ole sitä muutamaa kymmentä euroa että teettäisin Ransulle vihdoin sen kurapuvun joka olis eilenkin pelastanut noilta lumipaakuilta. Ja kohtahan se on kevät ja ihanat römppäkelit... ja mulla taas pesutalkoita. Tää talvi on kyllä ollut aika hyvä kun on ollut pakkasia niin lumi on ollut pöllyävää pakkaslunta joka ei juuri tartu turkkiin ja pieni kuivaus riittää ulkoilun jälkeen. Kohta ne ajat muuttuu ja sitten sitä olis jokaisen tassupesun jälkeen sitä mieltä että miksei meillä ole sitä kurahaalaria ja tossuja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti