Torstain vakio: agitreenit :)

Ilma on taas vähän (sopivasti) pakastunut ja eilen käytiin metsäautotiellä tekemässä verryttelyjä agilitya varten. Lunta tarttui "töppösiin" mutta ei yhtä pahasti kuin viikonloppuna. Ransu oli aivan mielissään hangesta, ja ryntäsi jopa metsään loikkimaan hankeen. Otin jalkapallon esille ja sitten mentiin lujaa! Ransu ei haluais luovuttaa jalkapalloa ollenkaan pois. Kun oli aika lähteä, menin autoon, pistin sen käyntiin ja johan tuli Ransullekin kiire huolehtimaan että muistan ottaa sen mukaan. Jalkapallokin jäi siinä toiseksi.

Ajeltiin Kannukseen ja käytiin lumipyräkän keskellä pikku hölkkälenkki. Oli mukava mennä lämpimään halliin aloittelemaan treenejä. Radalla oli erityisesti yksi kolmen hypyn "sarja" joissa mulla olis riittänyt enemmänkin harjoittelemista. Olisi pitänyt tehdä valssit nopeammin ja sujuvammin, ohjasin ensin eri tavalla, mutta muutin sitten ohjaustapaa. Ransu meni ne joka kerta just niinkun ohjasin, välillä turhienkin mutkien kanssa, mutta minähän sen niin lähetin tekemään. Keppeihin keskityttiin myös aika paljon ja kokeiltiin erilaisia tapoja palkata. Ensin jätettiin pallo keppien päähän näkösälle, Ransu menikin kepit aika vauhdikkaasti - ja jätti viimeisen välin pujottelematta ja hyökkäsi ottamaan pallon. Seuraavaksi Antti piti palloa kädessä ja heitti sen palkaksi. Yritettiin tällaista, koska Ransu odottaa multa palkkaa ja jos hetkenkin liian aikaisin alan kaivaa palloa taskusta, se lopettaa pujottelun kesken ja ihan kuin ajattelisi "nyt tein tarpeeksi ja saan sännätä pallon perään". Tuon Antin palkkauksen seurauksena Ransu alkoi kuulemma vilkuilla Anttia sivusilmällä kesken pujottelun koska tiesi että palkka tulee sieltä. Niinpä otettiin taas uusi avustaja ja tällä kertaa huolehdittiin ettei Ransu huomaa kenellä palkka on ja että se tulee täysin yllättäen sitten kun se on viimeisessä keppivälissä. Lopetettiin onnistuneeseen suoritukseen ja olin loppujen lopuksi tyytyväinen. Varmuutta täytyy vielä saada lisää, ja sitten vaatia vauhtia, tämä on todettu jo aiemminkin.

Muuten rata oli sikäli aika simppeli, että oli vain rengasta ja putkeen menoa, eikä Ransukaan mennyt väärään päähän. Mun pitäisi ottaa noita valssiharjoituksia aika paljon yksinään, ja Ransun kanssa matalilla rimoilla, että oppisin tekemään ne kuviot kovassa vauhdissa. A-este oli myös radalla, ja kontaktit otettiin hyvin. Olen vähän miettinyt, pitäisikö A-esteen alasmenolle opettaa joku sana jolla Ransun sais tarvittaessa pysähtymään, että voisin tarvittaessa vaihtaa ohjauspuolta esteen jälkeen ilman yhteentörmäystä. Sama ongelma on myös puomilla (ja oletettavasti myös keinulla), mikä ei haittaa silloin kun ei tarvitse vaihtaa puolta vaan voi jatkaa vauhdikkaasti matkaa.

Lopuksi mun piti vielä keksiä, miten saisin annettua Ransulle loputkin lihapullat ettei ne menisi huonoksi, ja eihän niitä ilmaiseksi voi jaella tai laittaa ruuan sekaan. Niinpä otettiin sitten jalkojen välistä pujottelua, ja tulipa siihenkin vauhtia kun oli kunnon palkat eikä niitä samoja tylsiä Froliceja joita kotona käytän sellaisten useammin tehtävien temppujen palkkaukseen. Viikonloppuna täytyy leipoa uusia lihapullia, teen siis palkkapullat itse ja pakastan aina sopivan määrän annoksina. Kaupan lihapullissa on niin paljon suolaa ja mausteita, etten sellaisia koiralle syötä kun en niitä kyllä itsekään pistäisi suuhun...