Viikonloppuna alkoi oikein toden teolla Ransun nirsoilu ja ruokahaluttomuus. Ei uponneet pelkät raksut sitten millään. Pariin päivään tuntui ettei syönyt juuri mitään. Kai oli poika kuullut että parin viikon päästä haetaan sille lihoja ja siirrytään enempi kotiruokaan... Minä yritin piilotella nameja pitkin asuntoa, jos niitä olis sillä lailla jännempi syödä ja menis sitten ihan vahingossa ruoka alas. Toimihan se sikäli, että kyllä enempi meni ruokaa alas kuin kupista suoraan. Ja vähän joutui siinä sitten tekemäänkin sen ruuan eteen. Maanantaina sitten oli jo maha löysällä, eihän se ihme ole kun päivällä söi luuta ja sitten ei suostu syömään oikeaa ruokaa eikä viikonloppunakaan. Ei kun ekalle peppukarvapyykille...
Tiistaina ruoka ei edelleenkään maistunut ja maha oli ripulilla. Taisin neljästi ainakin ehtiä pesemään housukarvat tiistain aikana. Sinänsä hyvä että olen kotona niin pystyy käyttämään tarpeeksi usein pihalla ja myös sitten siistimään ne sotkut. Illalla soitin eläinlääkärille kun karvoissa oli vertakin, eläinlääkäri ei tosin ollut asiasta yhtä huolissaan kuin minä vaan totesi vain suoliston ärtyneen löysästä vatsasta. Ohjeeksi antaa maitohappobakteeria ja seuraava päivä pelkkää raejuustoa ja piimää. Tiistai-iltana maitohappobakteeri oli helppo antaa, kun Ransu ei vielä hoksannut että sen tabletin vois jollain keinolla mutustella ulos suusta. Annoin vielä ruiskulla vettä perään että pakko oli nielaista koko hoito ja sitten kupillinen piimää perään. Eilen ei ripuloitu mutta eipä kyllä tehty minkään muunkaanlaista kakkia. Syötin siis vain raejuustoa ja piimää, ja sehän kyllä upposi. Aamulla maitohappobakteerin kanssa oli sitten jo opittu että kielellä sen voi saada ulos suusta, mokomankin pillerin. Pari kertaa piti laittaa uudelleen suuhun ja ruiskulla vettä perään, mutta mokoma osasi niellä pelkät vedet ja pilleri oli huulten välissä... siispä en saanut sitä tarpeeksi syvälle. Onneksi noissa tilanteissa ei tarvi kuitenkaan "keskustella" toimenpiteen tarpeellisuudesta vaan Ransu sinänsä vastaan panematta kyllä antaa ne tabletit laittaa suuhun mutta pyrkii tietenkin saamaan ne ulos. Lopulta tabletti kuitenkin meni ja yhden Frolicin puolikkaan uskalsin antaa palkkioksi ;)
Eilen illalla ajeli mun pikkuveli käymään, ja vaikka Ransu hänet tunteekin niin otettiin sitten sellaista "vieraan" ihmisen käsittelyharjoitusta, tai oikeastaan vain rentoutumisharjoitusta. Eli laitoin Ransun makaamaan lattialle ja veljeni silitteli sitä. Tarkoitus oli että Ransu tottuisi siihen että vieraat voivat kosketella ja silloinkin voi olla rentona koska mitään pahaa ei tapahdu. Veljeni siis vain silitteli, ei mitään hieromista tai mitään muutakaan, ja Ransu pystyi kotona taas olemaan ihan rentona silmät ummessa vaikka vieras koskettelikin. Katsotaan, jos otamme Ransun viikonloppuna kylään eräille sukulaisille joita Ransu on nähnyt vain kerran ja sekin oli n.8kk sitten, ja jos toistetaan tuo harjoitus sitten heillä vieraassa paikassa. Tällaisia harjoituksia mulle suositeltiin siellä hierontakurssilla, että vähitellen kun Ransu oppii sietämään vieraiden ihmisten silityksen pysyen rentoutuneena, se voisi paremmin tottua hierottavana olemiseenkin. Jos harjoitus tehdään viikonloppuna, niin vaikeustaso kasvaa oleellisesti kun kyseessä ovat käytännössä vieraat ihmiset ja outo paikka.
Tänään ei olla ehditty vielä syömään, mutta nyt annan vähän taas raksujakin. Päivän päälle käydään lenkillä ehkäpä samassa paikassa kuin eilen, ihan uudella metsäautotiellä. Minä vaan en ole siellä kovin luottavaisin mielin, se on aika lähellä Pikkurataa (entinen junarata, joka on purettu pois ja tilalla on metsäautotie nykyään) jossa useatkin metsämiehet on nähneet karhuja ja susia ja niiden jälkiä. Onhan ne kyllä liikkuneet tuolla keskustan tuntumassa asti eli noilla meidän vakiolenkkipoluilla, mutta taitaa silti olla nuo suuret erämaat tuolla Pikkuradan suunnalla ne petojen suosikkialueet. Siksi joskus kesällä etenkin mielikuvitus lähtee laukkaamaan kun kuulee jotain risahduksia, ja mielessä alkaa pyöriä että tuleeko sieltä nyt vastaan hirvi, karhu, susi, ahma vai mikä. Ei se ilveskään ehkä mahdottomuus olisi. Ja nyt talvisin tulee kytättyä, näkyykö tiellä tai metsänpuolella muita kuin jäniksenjälkiä...
Eiliset agitreenitkin jäi välistä, kun tuntui että en halua viedä Ransua hyppimään ja pomppimaan kun ei ole moneen päivään oikein syönyt kunnolla ja sitten vielä nyt ollut maha sekaisin. Ja kun en tiedä että mistä johtuu tuo sen ripulointi, tuosta huonolla syönnillä olemisesta vai saiko se kenties jotain mahatautia sieltä hoitopaikasta viime viikolla. Ensi viikolla sitten yritetään mennä kauden viimeisiin hallitreeneihin, sitten täytyy odotella ainakin huhtikuu ennen kuin ulkokentälle pääsee treenailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti