Maanantai-iltana vietettiin meidän 3v hääpäivää vaikka se olikin tiistaina, ja meidän molempien vanhemmat ja mun pikkuveli tuli käymään. Päivällä sattui Ransun mielestä jo aika erikoinen tapaus kun joku papparainen tuli soittamaan ovikelloa, ja mulla jotenkin oli siinä sitten vaikeuksia komentaa Ransua ja saada selvää toisen asiasta. No tietähän se pappa vain kyseli kun oli eksynyt teiden sokkeloihin. Ransu oli sitten illallakin epäluuloinen että kuka nyt taas tulee tietä kyselemään, mutta riemastui kuitenkin kun näki ketä tuli, ja sitten oli taas korvat hukassa kun olisi pitänyt yrittää rauhoittua kunnes vieraat pääsee istumaan. Oi onnea kun oli taas hoitajia, vähän jokaisen luokse kiersi vuorotellen. Noin mahtava meidän poika on silloin kun on tuttuja kyseessä, mutta sunnuntaina kun eräs rouva olis halunnu tehdä tuttavuutta tällaiseen harvinaisempaan poitsuun (jota tosin luuli ensin partikseksi, ylläripylläri) niin silloin nousi taas pintaan se ettei Ransu ole se vastaanottavaisin koira eikä tohtinut sitten päästää vierasta iholle eikä mennä itse muuta kuin pikaisesti nuuhkaisemaan. Maanantai-iltana herätettiin myös mukamas kauhistusta porukoissa, kun esittelin meidän turkinhoitovälineitä. Olin aiemmin näyttänyt kuvaa kissojen karvaläjistä, jotka sain irti Furminatorilla. Nyt näytin millainen vehje on livenä kyseessä, ja toin sitten näytille että Ransua käsitellään tällaisella haralla, kammalla ja ”veitsellä” mikä lienee oikeasti joku takkuhara, joka siis leikkaa tavallaan takkuja pienemmiksi. Se oli porukoiden mielestä suurin piirtein teurastusväline ja hyvä etteivät takavarikoineet sitä…
Sitten eilisiin treeneihin. Huokaisu kai tässä pääsee, vaikka olihan niissä hyvääkin. Ransu ei vaan välillä ollut kuulolla ja enimmän aikaa ohjaaja oli ihan unessa eikä osannut tehä mitään oikein. Enpä kysynyt mutta oliskohan rata ollut viikonlopun kolmosluokan kisoista, oli tai ei, niin siinä oli meille pari haastavaa kohtaa. Ensimmäisen kohdan ohjasin aluksi vähän typerästi, ja kaikenlisäksi senkin tavan vielä sitten niin että huidoin sen koiran taas väärällä kädellä putken väärään päähän. Joo antakaa mulle jotkut painot ranteisiin että maltan pitää ne kädet kurissa silloin kun niitä ei tarvita… Vaihdettiin siihen paikkaan valssi ja sehän olis varmaan ollut oikein hyvä juttu kun en olis tehnyt sitä valssia jotain puoli tuntia myöhässä. Treenikaveri tuli jo sanomaan että ensin pitäisi ite tietää mitä tekee ja sitten vasta laittaa koirakin töihin. Juu, epäilemättä näin. Istutin sitten Ransun paikalleen ja harjoittelin ilman koiraa. Muutaman toiston jälkeen päätin ottaa Ransun mukaan ja taas mentiin takapakkia. Mun teki mieli luovuttaa mutta eihän se käy vaan se onnistunut suoritus siihen piti saada ja kun sisuuntuu niin sitten sitä yrittääkin kovemmin. Saatiin sitten ihan sujuva putkeen vienti, jossa sitä ennen oli siis 2 hyppyä 90 asteen kulmassa. Kiitokset vinkeistä joita silloin sain, olen vaan nyt niin pettynyt omaan suoritukseen etten jaksa yrittää olla selkeä kuvaamaan tuota "kuviota" tänne.
Putkesta mentiin renkaalle vähän sellaista kiihdytyskaistaa ja siitä kepeille. Ensimmäistä suoritusta en muista miten se meni, ainakin puhtaasti ja ihan vauhdikkaasti, eli palkkaus siis siitä hyvästä. Keppien jälkeen oli kaksi hyppyä vierekkäin, ensimmäinen kierrettiin takaa eli kepeiltä jo mentiin tavallaan valmiiksi sinne taakse, sitten välistä veto ja heitto toisen hypyn yli ja sitten takaisinpäin pituushypylle. Sen jälkeen taas kaksi hyppyä vierekkäin, onko se nyt sitten poikittain siihen pituushyppyyn nähden. Ensin takaakierto ja välistäveto ja heitto hypyn yli. Nämähän me osataan, mutta kun vauhtia oli sieltä pituudelta tullessa aika hurjasti niin meinasi tulla yhteentörmäys ennen ensimmäistä hyppyä mutta niin me vaan pojat ja tytöt siitä mentiin onnistuneesti. Hypyn jälkeen oli vielä puomi, ja nyt se sitten kävi toteen: ylösmenokontakteja täytyy alkaa harjoitella puomillakin. Ransu tuppaa menemään puomille niin pitkällä askeleella että ylihän sitä mennään, Kokkolassakin jo katsoin että kylläpä otettiin niukin naukin kontaktit. Vauhtia jos laitetaan lisää niin sehän loikkaa puoleen väliin ylösmenoa... Otettiinkin pari kertaa nakkien avulla pysäytys, ja sehän toimii, siihen pitäisi yhdistää joku käskysana. Voi että jotenkin turhautti niin kovin tuollainen takapakki kun treenit ei muutenkaan olleet mitään superia. Vaan eihän niitä olis ylämäkiäkään jos ei välillä mentäis alamäkeäkin...
Otettiin uudestaan se kohta jossa tultiin putkesta renkaan läpi kepeille, toinen kerta vielä vauhdikkaammalla lähestymisellä mikäli mahdollista kuin ensimmäinen. Huusin renkaan jo silloin kun Ransu oli vielä putkessa ja juoksin itse jo renkaan ohi keppejä kohti. Ransu mieletöntä kyytiä perässä, ja PERHANA, se taipui kepeille!!! Katsoin jo siinä kun se tuli ekasta välistä sisään että nyt meni pitkäksi ja pahasti mutta eipäs niin se vaan taipui toka väliin ja olin revetä riemusta. Koko pujottelu meni varmaan parhaiten ikinä, ja siitä sieti olla ylpeä! Vautsi vau mikä poika!
Venyteltiin treenien päätteeksi, se on niin helppo ja mukava tehdä tuolla lämpimässä hallissa ja parashan se onkin suoraan treenien päätteeksi kun lihakset on vielä lämpimät. Sitten vielä kävelylenkki ja kotia kohti. Kotona illalla vielä hieroskelin Ransua, vaikka enhän minä oikeasti osaa hieroa niin kuin koulutetut hierojat, mutta parempi se on kuin ei mitään tekis. Eilen torstaina sitten lainasin kirjastosta kivan hieronta- ja venyttelykirjan, ja sitä luettuani otin Ransun uudelleen käsittelyyn. Ransu nautti niin kovasti! Hierojalla se ei osaa rentoutua ja jännittää kaikki mahdolliset lihakset, sen lisäksi että se aristaa tiettyjä kohtia. Mutta onneksi se nauttii siitä kun minä hieron ja käsittelen sitä, joten kotona hierominen on sille mukavaa ja rentouttavaa. Nytkin se vaan tuhisi tyytyväisenä, melkein nukkui ja oli aivan rento pojanpötkylä. Silmät menee heti kiinni, enkä ihmettele yhtään, itsekin nautin hieronnasta kovasti. Kun lopetin, Ransu nosti päätä ja katsoi mua sen näköisenä että ”et kai sä vaan aikonu lopettaa?!” Se antaa mun hieroa nekin kohdat joita se hierojalla aristaa, ilman että se hermostuu. Lopuksi kun lihakset oli lämpimät, kokeilin venytellä Ransun kyljellään maaten. Tein vaan aivan lyhyet venytykset kun liika on liikaa siinäkin hommassa. Ja huomasin samalla että on paljon helpompi venytellä Ransu maassa makuullaan kuin seisaaltaan. Jospa oppisin vielä siellä hierontakurssilla sitten lisää, jonne olen menossa seuraavana viikonloppuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti