Eilen Ransu sitten iski viimeisen naulan siihen arkkuun että ansaitsi itselleen 3 päivän jääkauden. Noita uhmailujahan on ollut ja eilenkin taas. Tällä kertaa uhma oli lisäksi vaarallinenkin. Oltiin anoppilan pihassa ottamassa keppejä, kun Ransu huomasi tien toiselta puolelta liki 100m päässä lähestyvän miehen. Ja eiköhän sinne sitten murinan ja haukun kanssa eikä mitään vaikutusta sillä että yritän kieltää. Mokoma juoksee vielä kaiken lisäksi tien ylitse, onneksi ei tullut autoa! Ikinä ennen ei ole noin kaukaa pitänyt lähteä vahtimaan kuin nyt. Minä lähdin tietysti perään, ja mikä ihmeen vimma se on ihmisillä alkaa höpistä niille koirille kun ne tulee luokse? Luuleeko ne että se jotenkin rauhoittaa? No en tiedä muiden koirista mutta Ransuun se saa ainakin lisää tarvetta haukkua ja murista. Kieltoja ei kuunnellut yhtään, eikä luoksetulokäskyjäkään. Se mies oli koiraihminen ja vaihdettiin siinä sitten muutama sananen kun sain Ransun tulemaan luokse. Siinäkin vielä meinasi jatkaa öykkäröintiä. Käskin Ransun sivulle, otin namin käteen ja kehotin seuraamaan tien yli. No eiköhän se keskellä tietä lähtenyt edelle juoksemaan kun se setä oli niin pelottava kun se käveli mamman kanssa samaa matkaa. Minä takaisin tien toiselle puolen, koira luokse, ja onneksi edelleen saatiin tehdä noita harjotuksia rauhassa ettei tullut autoja. Uusi yritys seuraamiselle ja tällä kertaa meni paremmin.
Yritettiin siinä sitten ottaa vielä hyppyjuttuja, mutta eihän se herra Isoego malttanut mitään tehdä kun piti katsoa ettei naapurin lapset lähde pihastaan minnekään. Ja että setäkin varmasti jatkoi matkaansa. Aiemmin otetut kepit meni aivan valtavan hienosti! Mentiin vauhdilla, mihin en syytä tiedä onko se hyvä palkka vai oliko vain niin paljon virtaa. Yhden kerran mentiin niin kovaa ettai taivuttu toiseksi viimeiseen väliin vaan törmättiin keppiin... En ole varma aiheutinko minä sen, mutta Ransu ainakin pujotteli tosi lujaa ja varmaan siinä soralla saattoi mennä kaarros leveäksi. Sitten kannoin hyppyesteen siihen ja oltiin ottamassa sitä kun tapahtui tuo episodi. Episodin jälkeen kun tilanne pihalla rauhoittui, otettiin vielä ohjauskuvioita. Lähinnä sylkkäriä, poispäin kääntöä ja takaakiertoa. Hyvin menee nuo kaksi ensin mainittua niin että minä olen alun alkaenkin selkä menosuuntaan, mutta jos lähestyn naama menosuuntaan ja käännyn sitten ennen hyppyä, teen sen ilmeisesti liian myöhään koska Ransu hyppää silloin aivan tarpeettoman pitkän hypyn riman taakse.
Kotiin päästyä siis päätettiin että nyt laitetaan tuo nulikka jääkaudelle! Aikanaan kun käytiin kouluttajalla, ja viime keväänä pidettiin 3 viikon jääkausi, saatiin ohjeeksi että jos joskus tuntuu että täytyy sanoa "peevelin koira!" niin sitten 3 päivän jääkaudelle. Viime keväänä oli kolinapurkit sun muut käytössä, mutta totesin jo aikoja sitten että ei ne sovi meille. Turhaa paiskoa koiraa purkeilla jos se jo ennestään epävarmuuttaan murisee jollekin. Harmi vaan että piti edes kokeilla, kaikkea ei näköjään voi tajuta ajoissa :( Nyt siis on "vain" täyshuomioimattomuus kaksi päivää ja kolmantena puretaan eli kerran päivässä kutsutaan luo rapsuteltavaksi. Sisällä perässä kulkemisesta ärähdetään ja jos koira tuntuu tulevan liian lähelle. Muuten tehköön mitä vaan, kieltää ei vielä saa. Kolmantena päivänä sitten sitäkin. Nämä säännöt koskee omaa kotia ja pihaa, kodin ulkopuolella ollaan normaalisti ja mahdollisia vieraita ei säännöt luonnollisesti koske.
Eilen kävi mun äiti ja pikkuveli synttärikahveilla. Kovasti piti yrittää olla isoa poikaa ja vahtia, mutta tutut vieraat sai aika äkkiä ihan hyvän vastaanoton.
Tänään on rutiinit muuttuneet niin että aamupissatukset käytiin hihnassa ja tehtiin pikkulenkki samalla, hölkkäsinkin että saa heti aamusta purettua energiaa. Yleensä käydään tuossa pihalla vaan. Nyt hihnassa sen takia, ettei tule tilanteita pihalla, joissa pitäisi kieltää mutta ei jääkauden takia voi. Ruuan jälkeen taas hihnakävelyllä, ja sitten oleskelua muutama tunti. Iltapäivällä harjoiteltiin pyöräilyä hihnassa. Ensimmäiseksi opetusvastuun sai Antti joka on vahvempi pitämään Ransua oikeassa kohdassa ja tekemään selväksi että nyt on tarkoitus mennä pyörän vierellä eikä pysähdellä. Sitten kävin minä lenkin ja lopuksi vielä kierrettiin sama ympyrä kahdestaan ja siinä jo sitten tuli yksi vieras pyöräilijäkin vastaan - Ransu ei välittänyt mitään. Se silminnähden nautti kun saa ravata kunnolla ja laukata kevyesti. Otettiin aika rauhallisesti alkuun kun on vasta opettelua, kilometrin verran tuli yhteensä lenkkiä. Pikkuhiljaa siitä pidentämään, ja springerikin laitettiin heti harkintaan hankkia, koska hihnan pitäminen kädessä ei tee ohjaamisesta mitenkään kovin vakaata. Ja kun Ransun ei ole tarkoitus vetää vaan juosta nätisti vierellä. Päätettiin nyt opettaa juoksemaan pyörän vierellä, että voi mennä pyöräillen metsäautotielle ja siellä päästää irti, ja tehdä myös välillä lenkkejä pyöräillen niin saa Ransukin mennä kovempaa vauhtia eikä kävellä löntystää. Ensikokemukset on hyviä. Illalla käytiin vielä noin tunnin lenkki kävellen tuosta keskustan läpi - heräteltiin miljöötreeniä mieleen pitkästä aikaa. Ja myös vahvistettiin tuolla hihnakävelyllä meidän asemaa, huomattiin myös agipäivässä että hihnatavat on vähän unohtuneet kun on koko talvi menty vaan vapaana pitkin maita ja mantuja.
Nyt täytyy kyllä tosiaan skarpata tuon egoilevan poitsun kanssa, ettei se pääse tässä laumassa enempää pomottamaan. Ei ole mukava elää koiran kanssa joka katsoo asiakseen vahtia tuolla tavalla kuin eilen, vaarallistakin se on, ja noloa. Aina ei satu vastaan koiraihmistä, vaan voi olla lapsi tai koirakammoinen. Itse olen lapsena pelännyt koiria joten jo pelkkä vapaana juoksevan koiran näkeminen sai sydämen tykyttämään ja miettimään pakenemista, voin täysin ymmärtää mitä saa aikaan haukkuva ja muriseva koira. Ikäänhän tuo varmaan kuuluu aika pitkälti myös, setäni sanoi nähdessään Ransun 4kk ikäisenä, että se sitten katsoo viimeistään kaksivuotiaana kuka on kuka ja isäntä talossa. Jotenkin viime aikoina on alkanut tuntua että ne kovimmat haasteet alkaa olla tuloillaan, esimerkiksi tuota luoksetuloakaan se ei ole uhmannut vielä koskaan aiemmin. Katsotaan mikä vaikutus jääkaudella on, on se huomannut tänään että nyt on vähän toinen ääni kellossa.
Moikka! Kumma kyllä meillä ei Luca ole juurikaan tehnyt mitään temppujaan enää. Ainut mitä on niin toisille uroksille egoilu, mut muuten ei mitään. Ollaan jopa joitain ohituksiakin saatu sujumaan ilman namipaloja, kun oon vaan saanu tehtyy itestäni sen verran mielenkiintoisemman. Tuota puolustushalua kyllä Lucallakin ilmenee niinkuin myös Jessellä, mutta jos mä alan jutteleen haukkujen kohteelle niin sit alkaa kummallakin häntä vispaamaan.
VastaaPoista