Keppihyppytreenit

Palataanpa ennen tämänpäiväisiä kotitreenejä eilisaamuun. Otin kissat ja Ransun ja menin tuonne meidän rivitalon takana olevaan metsään ulkoilemaan. Ransu oli aivan onnesta soikeana kun se sai leikkikavereita, kissat ei niinkään. Laskin kissat metsään irti ja oletin että sinnehän ne lähtee painelemaan kun kerran vapaus koittaa. Eipäs mennytkään ihan niin. Miirulle iski ujopiimä ja se kipitti kotiportaalle istumaan, varsinkin kun Ransu olis halunnut vähän ajaa sitä takaa. Miiru on just sellainen, siitä tuntuu että maailma kaatuu päälle kun tulee joku uusi tilanne, mutta jos se ei heti pääse pakenemaan niin se huomaa että hommahan oli ihan ok. Doran mielestä metsässä oli hyi märkää hyi oksia ja roskia ja se juoksi mieluummin pitkin naapureiden pihoja. Että jee jee, mulla oli tosi kivaa kun juoksin saappaat jalassa sen perässä ja Ransu mukana pitkin pihoja. Dora piti meitä aivan pilkkanaan ja livahti aina jonnekin pihalle sellaisesta välistä josta me ei Ransun kans mahduttu. Miiru istui koko ajan portailla katsomassa mitä tapahtuu. Sain Doran kiinni ja nostin ne Miirun kanssa tarhaan. Essi oli vielä metsässä. Ransusta oli muuten apua sikäli, että se kunnon paimenkoirana kävi jokaisen kissan luona vuorotellen niin tiesin missä ne menee, ennen kuin sitten nuo kaksi livahti pihan puolelle. Essiä Ransu vähän jälesti, ja Essi kiipesi yhteen isoon mäntyyn. Ransu ei tajunnut yhtään mihin se kissa niin äkkiä katosi, ja kierteli puun ympärillä, ja sitten vainusi myös pikkuhiljaa isompaa rinkiä. Eikä haistanut Essiä puussa. Sitten kun Essi alkoi rapistellen laskeutua puusta alas, Ransu kuuli sen ja vasta sen jälkeen äkkäsi kissan. Ransu nousi puuta vasten, vaan mites sitä kiipeät koiran kynsillä vastaan. Jotain luonnon suomia etuoikeuksia kissoilla pitää olla koiriin nähden :) Essi tuli puusta alas ja lähdettiin sitten senkin kanssa tarhaan, siellä tuntuivat viihtyvän paremmin. Täytyy joku kerta viedä ne metsäautotien varteen metsään, ei pääse tuo ujo Miirunliirukaan heti juoksemaan kotiovelle vaan saa liikuntaa. Nimittäin jos täällä on samanlaisia ihmisiä kuin edellisellä paikkakunnallani, täällä katsotaan aika pitkään kissojen taluttamista valjaissa. Ja jotenkin noille sisäkissoillekin pitäis antaa liikuntaa, ne kävelee ihan hyvin valjaissa - sitä omaa tahtiaan...

Tänään pyöräiltiin anoppilaan ottamaan keppitreeniä ja hyppykuvioharjotuksia. Pyöräillessä tuli sopivasti alkuverryttelyä. Pihassa oli jotain lapsia, ja huomasi miten Ransu haki koko ajan tilaisuutta päästä tyydyttämään vahtiviettiään ja juoksemaan meuhkaamaan lapsille. Se seurasi muutenkin tarkkaavaisena ympäristöä, että eikö nyt tule yhtään tilaisuutta vahtia. Ensimmäistä kertaa oikein niinkun näin ja tajusin että se haki sellaista mahdollisuutta. Niiden lasten luo se ei saanut tilaisuutta mennä kun me ehdittiin aina kieltää jo aikomisesta. Ransu saa siis ilmeisestikin siitä tyydytystä kun se saa toteuttaa sitä tapaansa, sen verran monta kertaa se on sen päässyt toistamaan ja käytös vahvistamaan itseään.

Noh, niihin meidän treeneihin. Otettiin ensin keppejä, ja aloitettiin helpolla eli lähestyttiin aika kovaa vauhtia kepeille ihan suoraan, Ransu meni mainiosti. Sain mennä siitä jonkin verran edelle, kunhan muistin kannustaa, ja toinenhan pujotteli minkä kerkesi. Puhtaasti loppuun asti, ja ihan itse oikeasta välistä sisään. Seuraavaksi otettiin 90 asteen kulmasta lähetys eli sama kulma kuin kisaavien radalla Oulussa. Hienosti meni, vähän annoin käsiapua muistaakseni (oli niin nopeatempoista noiden keppien kanssa etten tarkkaan muista) ja taas mentiin kepit aivan hurjan vauhdikkaasti. Kyllä ei voi olla kuin ylpeä ja iloinen siitä miten on edistytty viimeisen kuukauden aikana. Tai puolen vuoden aikana, mutta nyt keväällä on tapahtunut se valtava edistysaskel vauhdin ja varmuuden suhteen. Verkot oli kyllä meidän pelastus, ja nyt tuo pallolla palkkaaminen, niin ettei se pallo tule minulta. Sitten otettiin pari kertaa lähes 180 asteen kulmasta, eli tavallaan väärältä puolelta kepeille meno, ja hienosti Ransu haki kepit. Tuntuu että se on nyt oppinut sen kepeille hakemisen aika hienosti, melkein tuntuu välillä että paremmin se kepit hakee kuin esim. putken! Viimeisenä tehtiin valssausharjoitus niin että lähetin suoraan kepeille, ja sainkin pitää kiirettä että ehdin tekemään valssin keppien jälkeen. Ensimmäisellä kerralla mulla unohtui käskytys ehkä pariksi sekunniksi siinä kun valssasin niin Ransu häkeltyi, jätti yhden välin välistä ja pujotteli vika välin väärin päin. Otettiin uudestaan ja hienosti meni. Hyvä Ransu!

Hyppyharjoitukset olikin siitä mielenkiintoiset, että meillä ei ole harkoissa pahemmin rimat kolissut aiemmin, mutta nytpä kolisi. Ihmetyttää nyt että minkäs ihmeen ahaa-elämyksen se sai tuolla Oulun mölleissä kun siellä tippui rimoja, kun nytkin tipahteli. En tiedä lähetinkö Ransua sitten niin huonosti että se ei tiennyt mihin mennä, vai mikä oli. Nyt kuitenkin laitettiin rimat 55 senttiin että oppisi sitten hyppimään sen korkuisia hyppyjä. Jännä juttu oli, että kun Antti alkoi sitten parin tiputuksen jälkeen tarkkailla että hyppääkö Ransu sitten vain niin matalia hyppyjä niin sanoi että kyllä hypyt on ilmavia, välillä siis vain tulee joko ohjausvirheestä johtuva hypyn epäonnistuminen tai sitten Ransun virhe joka voi sekin johtua siitä että minulta saa ristiriitaisia signaaleja. Ihan hyviäkin suorituksia tehtiin kuitenkin, otettiin Oulun radalta yhtä hyppykuviota ja sitten Nokian koulutuspäivästä toista. Noita hyppytreenejä ja peruskuvioiden ohjaamisharjoituksia me tarvitaan, kepit on nyt aika hyvällä mallilla eikä niitä tarvisi välttämättä jauhaa niin paljoa. Mutta kun ne menee niin mukavasti niin niiltä on kiva saada onnistumisia. Teki Ransu toki hienoja hyppysuorituksiakin, ei kaarrellut turhia hyppyesteen takana kuten joskus, mutta nuo tiukat hypyt on sille myös niitä joissa tulee helpoimmin virheitä. Jotenkin viime aikoina on tuntunut sitä paitsi siltä, että mä joudun kohta alkamaan juosta sen kanssa, jotenkin on meno tuntunut vauhdikkaammalta...

Pyöräiltiin takas kotiin ja siinä tuli loppuverryttelyt samalla. Nyt on mukava venytellä heti kotiin päästyä eteisen lämpimällä lattialla, kun siinä on uusi pehmeä mattokin. Illalla täytynee vielä käydä pikku kävelylenkki kun tuli niin intensiivisesti liikuttua. Huomisesta Ransu saakin pitää leppoisampia päiviä perjantaihin asti, kun se menee Kannukseen hoitoon.